Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Porcelain Heart on aivan turha biisi
 
olen kyllä "c-osaa" lukuun ottamatta täysin samaa mieltä

Opethin "Watershed" Korroosion arviossa
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2340

Aiemminhan oli Åkerfeldtin suussa puhetta, että tällä tulevalla kiertueella tultaisiin Watershedin lisäksi soittelemaan joitakin vanhempia kappaleita, joita ei ole juurikaan tai ollenkaan kuultu livenä vähään aikaan. Näyttäisi siis Opethin salakavala linja jatkuvan siinä mielessä, että settilistat toisaalta vaikuttavat pysyvän samana koko ajan, mutta hieman pidemmillä aikaväleillä eloa tapahtuu oikein hienolla tavalla.
 
Itse toivoisin melkeinpä niin, että jos Watershedilta soitetaan ne 2-3 kappaletta, ne olisivat joukosta Heir Apparent, The Lotus Eater, Burden ja Hessian Peel, joista ehdottomimmat olisivat varmaankin numerot yksi ja kolme. Vanhemmista ja vielä vanhemmista tähän settiin toivoisi kyllä kappaleita In the Mist She Was Standing, Advent, The Night And the Silent Water, April Ethereal, The Amen Corner, Credence, Karma, The Moor, Godhead's Lament, Serenity Painted Death, Bleak, The Funeral Portrait, Wreath, Master's Apprentices, Beneath the Mire ja Reverie / Harlequin Forest.
 
Ihan varmasti tulee käymään niin, että ne tietyt kappaleet Deliverancen, Face of Melindan ja Demon of the Fallin tapaan toistuvat settilistassa pitkään, eikä tuo haittaa yhtään, mainioita kappaleita kun ovat kaikki. Olipa vain bändi ja jokin osa kuulijoista mitä mieltä tahansa, olen edelleen sitä mieltä, että vaikka Opeth-tuotannossa on ne tietyt highlightit, voisi bändi soittaa setissään edelleen ihan mitä tahansa ja itse lähtisin keikalta tyytyväisenä. En siis näe että Opethilla olisi niitä joka-keikalla-pakko-soittaa -kappaleita yhtään ja samalla kaikki ovat niitä, jolloin vaihtoehtoja riittää kyllä.
 
Jos siis itse lähtisin nyt tekemään settilistaa sillä kymmenen kappaleen kiintiöllä, olisi se varmaankin jotain suuntaa: Heir Apparent, The Moor, Bleak, April Ethereal, Burden, Wreath, Beneath the Mire, Advent, Serenity Painted Death ja In the Mist She Was Standing, mutta toki nykyisellään Opethin setin toivoisi kasvavan pikkuhiljaa sinne megasettien joukkoon, jolloin mukaan iskisi vielä mielellään ne Blackwater Parkit, Face of Melindat, Master's Apprenticesit, Closuret, Ghost of Perditionit, The Lotus Eaterit ja vastaavat. Pakkolenkkejä en silti tosiaan setissä vieläkään näe.
 
Ainahan sitä saa toivoa, vaikka vain maanantaisena aamuna.

Tällaista settiä soittivat 9.5. Calgaryssä:
 
01. Serenity Painted Death
02. The Baying of the Hounds
03. In My Time of Need
04. Wreath
05. Heir Apparent
06. The Drapery Falls
 
Ja pääesiintyjänä 4.5. Portlandissa:
 
01. Demon of the Fall
02. Master's Apprentices
03. The Baying of the Hounds
04. In My Time of Need
05. Serenity Painted Death
06. Wreath
07. To Rid the Disease
08. Heir Apparent
09. The Drapery Falls

Melko HUONOUTTA tämä uusi Opeth. :-)

Kepeästi heikoin Opeth-levy. Riffit ovat tylsiä, osien vaihdot eivät natsaa, biisit ovat huonoja ylipäätään ja muutenkin meininki on vitun löysää. En tiedä, ehkä tätä joskus jaksaa kuunnella lisää ja jos se silloin aukeaisi, mutta nyt ei kestä. Ei pojat näin, ei.
 
Aika lailla samaa mieltä. Tämä levy kuulostaa ihan joltain örinä-Totolta. No, eipä Opeth ole pitkään aikaan kuulostanut erityisen mielenkiintoiselta.
 
ps. Blackwater Park on silti aika hieno biisi.

Tällaista settiä soittivat 9.5. Calgaryssä:
 
01. Serenity Painted Death
02. The Baying of the Hounds
03. In My Time of Need
04. Wreath
05. Heir Apparent
06. The Drapery Falls
 
Ja pääesiintyjänä 4.5. Portlandissa:
 
01. Demon of the Fall
02. Master's Apprentices
03. The Baying of the Hounds
04. In My Time of Need
05. Serenity Painted Death
06. Wreath
07. To Rid the Disease
08. Heir Apparent
09. The Drapery Falls
 
Ainahan sitä saa toivoa, mutta näköjään joskus saa toiveilleen vastinettakin! Hah! Enpä olisi uskonut että Wreathia pöristelevät livenä joskus.

Tällaista settiä soittivat 9.5. Calgaryssä:
 
01. Serenity Painted Death
02. The Baying of the Hounds
03. In My Time of Need
04. Wreath
05. Heir Apparent
06. The Drapery Falls
 
Ja pääesiintyjänä 4.5. Portlandissa:
 
01. Demon of the Fall
02. Master's Apprentices
03. The Baying of the Hounds
04. In My Time of Need
05. Serenity Painted Death
06. Wreath
07. To Rid the Disease
08. Heir Apparent
09. The Drapery Falls
 
Where the f*ck is bleak ?
Se on pakko ankassa tulla !
Muuten setti näyttää kelvolliselta. Uusia biisejä en oo kuunnellut, sitten vasta kun levy kolahtaa postilootaa.

Serenity Painted Death olis kyllä maukasta kuulla livenä. Opethin viiden parhaan biisin joukossa.

Ja pääesiintyjänä 4.5. Portlandissa:
 
01. Demon of the Fall
02. Master's Apprentices
03. The Baying of the Hounds
04. In My Time of Need
05. Serenity Painted Death
06. Wreath
07. To Rid the Disease
08. Heir Apparent
09. The Drapery Falls
 
Tää näyttää aika maukkaalta setiltä, jos tuonen vielä sais ujutettua Harvestin, Bleakin ja Soldier of Fortunen niin oisin enemmän kun tyytyväinen. Ilosaarirock 06 setti oli suuri pettymys eikä suuri lava toiminut Opethin tyyliselle bändille.
 
Itellä on tässä käynyt suuria muutoksia Opethin fanituksessa, Blackwater Park on noussut ykköseksi tasoissa Damnationin kanssa. Still Life on myös noussut suuresti ku sain sen remasterin käsiini, 5.1-mix on aikamoista korvakarkkia. Ainoastaan Ghost Reveries on kokenut pientä alamäkeä. Oikeestaan tällä hetkellä kaikki Opethin tuotanto iskee paitsi Morningrise ja Orchid, saundit vain karkottavat luotaan. My Arsekin on ihan kiva levy, ei nyt kymppi, mutta hyvä Opeth-levy.
Suosikkilista tällä hetkellä näyttäs tältä:
1. (Blackwater Park) Harvest/Bleak/Drapery Falls
2. (Damnation) Windowpane/In My Time of Need/Rid of disease
3. (Still Life) The Moor/Face of Melinda
 
Ja tuosta uudesta levystä: noitten laillisten maistiaisten valossa, ei iske oikein yhtään. Kumpikaan biiseistä Porcelain Heart/Lotus Eater ei edusta sitä minulle tärkeää osasta toiseen soljuvaa Opethia. Porcelain Heartin C-osa on killa hyvinkin mukava :) Jännityksellä siis uutta levyä odottelen.

Opethin "Watershed" Korroosion arviossa
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2340
 
Silläkin vaaralla, että aloitan listatulvan, tämän rinnalle myös Opeth-ranking 2008.
 
01) My Arms, Your Hearse
02) Morningrise
03) Still Life
04) Blackwater Park
05) Ghost Reveries
06) Deliverance
07) Watershed
08) Orchid
09) Damnation

Toimii ainakin jollain tasolla tämä uusin CD. Kolme kuuntelua alla. Parhaiksi nousseet toistaiseksi Coil, Heir Apparent, The lotus eater ja Porcelain heart.
 
Ei tule yltämään parhaaksi Opeth cd:ksi, se on kyllä selvää jo tässä vaiheessa.

Opeth-ranking 2008
 
1. Still Life
2. Blackwater Park
3. Damnation
4. Ghost Reveries
5. Watershed
6. My Arms, Your Hearse
7. Deliverance
8. Morningrise
9. Orchid

Opeth-ranking 2008
 
01. Still Life
02. My Arms Your Hearse
03. Morningrise
04. Deliverance
05. Orchid
06. Blackwater Park
07. Ghost Reveries
08. Watershed
09. Damnation
 
Ei Watershed nyt niin paha ole periaatteessa, mutta kovin on epätasaista laatua ja takuuvarmat biisit Heir Apparentia lukuunottamatta puuttuvat täysin. Jotenkin hätiköiden tehdyltä levyltä tuntuu vaikka Micke kuinka painottaa levyn syntyneen ajatuksen kanssa.

Ei tätä listausta, kiitos.

Ei Watershed nyt niin paha ole periaatteessa, mutta kovin on epätasaista laatua ja takuuvarmat biisit Heir Apparentia lukuunottamatta puuttuvat täysin. Jotenkin hätiköiden tehdyltä levyltä tuntuu vaikka Micke kuinka painottaa levyn syntyneen ajatuksen kanssa.
 
Tiedä sitten miten kauan ne parhaat Opeth-albumit ovat vaatineet aikaa, mutta aika paljon tuo Åkerfeldtin työtahti ihmetytti jo viime vuonna. En nyt muista ihan tarkkoja aikatauluja, mutta muistaakseni Åkerfeldt ei puhunut Ilosaarirockissa tekemäni haastiksen yhteydessä yhdestäkään valmiista kappaleesta. Ja silti albumi taisi olla valmiina jo ennen vuodenvaihdetta tai vähän sen jälkeen? Voisi siis olettaa että kaikenlaista silppua oli olemassa jo viime vuoden puolessa välissä, minkä jälkeen meni reilusti alle puoli vuotta tai jopa 3-4 kuukautta, niin koko Watershed oli paketissa. Ei ehkä se kaikkein pienin aika tehdä albumeja, mutta vähän haisee siltä, että tässä oltaisiin sortumassa siihen perinteiseen bändikaavaan, jossa on 1,5-2 vuoden kiertue, 2kk aikaa tehdä levy ja kiertue jatkuu.

Muutaman kuuntelun perusteella vaikuttaa siltä että Watershed aukeaa joko hitaasti ja vaikeasti tai sitten ei ollenkaan. Muutenkin levy tuntuu jotenkin kevyeltä Opethin mittakaavassa, jopa rankat kohdat ovat jotenkin ilmavia. En osaa sanoa, onko se hyvä vai huono asia.

Rankings:
 
1 - Still Life
2 - Blackwater Park
3 - Watershed
4 - Deliverance
5 - Ghost Reveries
6 - My Arms, Your Hearse
7 - Morningrise
8 - Damnation
9 - Orchid

Ketään ei oikeasti kiinnosta mikä on kenenkin mielestä paras Opeth-levy.

Ei tätä listausta, kiitos.
 
Yhdyn tähän.
 
Katsokaa ja kuunnelkaa sen sijaan kun Mikael kertoo hieman mistä musiikista muun muassa on vaikutteita imenyt: http://www.roadrunnerrecords.de/pag … s?&news_page=&news_id=58018

Äsken tuli mieleen, että ensimmäistä kertaa pidän enemmän opethin herkästä puolesta kun louhimisesta. Tällä cd:llä akustiset näppäilyt ja Åken puhtaat ovat aivan julmetun hyviä ja niitä oikein odottaa.