Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tuomoo: Sanat, teema ja tarina. Maiden on aina ollut parhaillaan noissa biiseissä, jotka kertovat tarinaa jostakin, kuten Hallowed Be Thy Name ja Afraid To Shoot Strangers. Tuossa biisissä jotenkin tuo tietynlainen aggressiivisuus yhdistettyän epätoivoisen kuuloisiin laulumelodioihin, plus sitten yksi Maidenin parhaista soolosuorituksista osuu mussa ainakin aivan nappiin.
 
Kyllä Paschendale on kovinta rautaa nimenomaan tuon dramaattisen otteensa takia. Biisissä yhdistyy hienoa tarinointia ja hienoja osioita toisensa perään.
 
Smithin tiluintron päälle rakennellut säkeistöt ovat hienointa ikinä

Snapo: Kyllähän sen röpötyksen todellakin kuulee ja selvästi. Ei tuota voi laittaa swengin tai fiiliksen piikkiin vaan kuulostaa ihan skeidalta.
 
Tarkennan omalta osaltani hieman.
Puhe oli basarin laahauksesta yleensä.
Eri asia, onko laukkakomppi millimetrin tarkkaa (yksittäisten iskujen suhde toisiinsa).
 
Miksaajagurujen mukaan oikeastaan vain tahdin ekalla iskulla ja virvelin kuuluuvuudella on merkitystä. Muilta osin biisit ei rumpuja kaipaa - keskivertokuulijan kannalta. :)
 
Tiedä sitten, oliko pakko miksata se basari niin kuuluvaksi (napsu).
 
Lisäksi, on kyllä naurettavaa verrata sinkulla soitettua laukkaa tuplilla soitettuun, IMHO.
Saatika gridattuihin tuplaspeduvetoihin.
 
edit:
On muuten vedetty klikin kanssa (138) se biisi, mikä varmasti vaikuttanut soittoon myös. Taitaa Nickolle olla luontevampaa vapaalaukka.

Ruutukunkku: Kyllä Paschendale on kovinta rautaa nimenomaan tuon dramaattisen otteensa takia. Biisissä yhdistyy hienoa tarinointia ja hienoja osioita toisensa perään.
 
Smithin tiluintron päälle rakennellut säkeistöt ovat hienointa ikinä
 
Huomasin vasta äskettäin, että siellähän kuuluu napsakka tykinjyly taustalla loppupuoliskolla.

Shredator: Huomasin vasta äskettäin, että siellähän kuuluu napsakka tykinjyly taustalla loppupuoliskolla.
 
Kyllä, ja jossain kohtaa myös "Viheltää!!".

Ianuarius: Ois btw kiinnostavaa kuulla, että miksi porukka tykkää tosta biisistä. En oo siitä koskaan niin välittäny. Mun suosikit levyltä on Rainmaker ja Journeyman. Tietty jostain biisistä tykkääminen on henkilökohtanen juttu, mutta ois silti mukava kuulla, että mitä se herättelee.
 
Minun suosikkeja Paschendale ja Montsegur. Aiheet ja tulkinta aiheuttaa kylmiä väreitä. Ensin mainittu on Revelationsin ja Hallowed be thy namen ohella ihan yhtyeen parhaita piisejä minun kirjoissa.

StJerky: Minun suosikkeja Paschendale ja Montsegur. Aiheet ja tulkinta aiheuttaa kylmiä väreitä. Ensin mainittu on Revelationsin ja Hallowed be thy namen ohella ihan yhtyeen parhaita piisejä minun kirjoissa.
 
Tuosta Montsegurista myös kovasti haluaisin pitää, mutta sitä duurisäkeistöä ei vaan pysty kestämään.

Ruutukunkku: Tuosta Montsegurista myös kovasti haluaisin pitää, mutta sitä duurisäkeistöä ei vaan pysty kestämään.
 
BNW:ltä minun lemppari on Fallen Angel, jota kukaan muu ei koskaan mainitse.

Ruutukunkku: Tuosta Montsegurista myös kovasti haluaisin pitää, mutta sitä duurisäkeistöä ei vaan pysty kestämään.
 
Oma lempparibiisini tuolta levyltä. DoD kuulosti pitkästä aikaa kuunneltuna aika hyvältä.

Ruutukunkku: Tuosta Montsegurista myös kovasti haluaisin pitää, mutta sitä duurisäkeistöä ei vaan pysty kestämään.
 
Ilman lyriikoita se olisikin vain typerän kuuloinen. Kun huomaa että siinä lauletaan hilpeästi lahtaamisesta niin se tietoinen ristiriita auttaa. Mulla taisi auttaa myös että etäbändikaverin kanssa puhuttiin paljon levyn julkaisun aikaan deadwhite throne:ista eli vessanpöntöistä, ja tuossa kappaleessa löytyy "pope on his throne" :)

Cadaver: Ilman lyriikoita se olisikin vain typerän kuuloinen. Kun huomaa että siinä lauletaan hilpeästi lahtaamisesta niin se tietoinen ristiriita auttaa. Mulla taisi auttaa myös että etäbändikaverin kanssa puhuttiin paljon levyn julkaisun aikaan deadwhite throne:ista eli vessanpöntöistä, ja tuossa kappaleessa löytyy "pope on his throne" :)
 
Minusta toi duurimeininki sopii hyvin siihen ironiaan, että jumalan nimessä lahdataan ihmisiä huoletta.

StJerky: BNW:ltä minun lemppari on Fallen Angel, jota kukaan muu ei koskaan mainitse.
 
Montsegur on Dance of Deathilla, eri eli levyllä kuin Fallen Angel, joka on kyllä myös mun makuun kova biisi. Ei ehkä levyn paras, mutta parhaimmasta päästä. Paras biisi BNW:ltä on mun makuun The Wicker Man. Jotenkin tuo oli Smithin ja Dickinsonin paluun jälkeen sellainen kunnon luu kurkkuun -avaus levylle, ja Smithin soolo on tuossa myös erinomainen.

Tuomoo: Paras biisi BNW:ltä on mun makuun The Wicker Man. Jotenkin tuo oli Smithin ja Dickinsonin paluun jälkeen sellainen kunnon luu kurkkuun -avaus levylle, ja Smithin soolo on tuossa myös erinomainen.
 
Väittäisin The Wicker Maniä, jopa parhaaksi 2000-luvun Iron Maidenin kappaleeksi. Siinä on vielä havaittavissa nuoruudeen aggressiivisuutta, eikä biisiin ole ympätty mitään ylimääräistä. Livenä tämä oli mahtava niin keikalla kuin varsinkin Rock In Rio dvd:llä. Intro + kyseinen biisi siinä konsertissa on ehkä parasta Maidenia koskaan. Ei Aces High pääse Live After Deathillä lähellekään samaa tunnelmaa. Toki musiikillisesti ja riffien puolesta Aces High on paljon kekseliäämpi ja vahvempi.
 
Wicker Mania soitettiin jälkeenpäin keskelläkin settiä, mutta ei se silloin toiminut yhtä hyvin. On biisissä selvästi Judas Priestin Running Wildistä otettuja vaikutteita, mutta ei taitaisi mennä lakituvassa läpi syytös pelkästä samankaltaisesta E:n rämpyttämisestä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=L-WRmd2Ub4o

Minusta taas Wicker Man on hyvinkin mitätön kyhäelmä verrattuna loistavaan Aces High kappaleeseen. Aces High on tosin vähän liiankin hyvä biisi keikan avaukseen, koska sen jälkeen kaikki muu tuntuu lattealta. Mutta varmaankin se on liian haastava biisi laulaa vasta encoreissa.

Mielestäni Fear of the dark levyllä oli vielä kunnon soundit ja pari hyvää biisiä. Sen jälkeen ainoa biisi joka on mieleen jäänyt taisi olla Man on the edge. Samoin bändin lavashow on myös jämähtänyt jonnekkin 80 luvulle. Tosin viime kiertueen lavasteet olivat kyllä hienot.

Makuasioitahan nämä mutta on kyllä aika vaikea ymmärtää jos jonkun mielestä aidosti Aces Highin jälkeen kaikki muut Maidenit biisit on latteita. Tai että Fear of the Darkin jälkeen on mieleen jäänyt vain kaikista mahdollisista biiseistä Man of the Edge...

X factor levystä lähtien kaikki levyt ovat kuulostaneet samalta. Biisit ylipitkiä ja jankkaavia. Joka levyllä ohuet soundit ja rummut outoa kopinaa.

Itkeekö täällä vieläkin kukaan DiAnnon tai Bayleyn perään vai onko Dickinson se "ainut oikea" Maiden-laulaja? Itselleni kaikki kolme ovat tärkeitä Maiden-soundille ja sen kehittymiselle alusta tähän asti (niin hyvässä kuin pahassakin mielessä)...

Regalis Apertura: Itkeekö täällä vieläkin kukaan DiAnnon tai Bayleyn perään...
 
Di'Annon aikaiset levyt eivät häviä piiruakaan Dickinssonin ajan parhaille levyille.

Oli vain yksi Martin Birch. Eikä Shirley ole MUN mielestä onnistunut kovin hyvin vielä kertaakaan minkään bändin kanssa.

haspeli: Tiedä sitten, oliko pakko miksata se basari niin kuuluvaksi (napsu).
 
Koripallo-soundi. Jotenkin tuntuu siltä, että Maiden on tehnyt Wintersunit ja alkanut nauhoittelemaan itse tavaraa. Tärkeä yhtye ollut itsellenikin, mutta nyt olisi aika jo laittaa pillit pussiin ja siirtyä eläkkeelle.