Keskustelua raskaammasta musiikista ›

ekikoo: Ny ois oma kopio matkalla play.comista näköjään. Iiik...
 
Jaa, ei vaan mulle oo vielä lähtenyt. Hö.

ekikoo: Ny ois oma kopio matkalla play.comista näköjään. Iiik...
 
toivottavasti äksästäkin saavat julkaisupäiväksi lähetettyääääää...

Eipä tämä oikein aukea. Liikaa himmailua levyn kestoon nähden. Oisivat pysyneet siinä hevimmässä matskussa suosiolla.

Randomizer: Eipä tämä oikein aukea. Liikaa himmailua levyn kestoon nähden. Oisivat pysyneet siinä hevimmässä matskussa suosiolla.
 
Hmm. En oikein uskalla olla vielä mitään mieltä levystä, kun ajatukset heittelee laidasta laitaan. Mutta en kyllä raskautta ainakaan osaa kaivata. Enemmän musiikillista sanomista kyllä, nyt tuntuu siltä, että levy kumartaa moneen suuntaan syvään ja pätevästi, mutta se oma asia on matkalla unohtunut.
 
Voi toki olla, että homma kääntyy vielä kertaalleen päälaelleen, saa nähdä.

levy lähtenyt matkaan play.com, hyvällä tuurilla voi tulla perjantaiksi :D

Heritage Spotifyssä bonusbiiseineen: http://open.spotify.com/album/2bVYeA0BEb0Rtj94ECaahK

No voi elin sentään. Lilla 2-3 viikon delay boxeihin. Tänään saa latauksen, nyt ei taida jaksaa enää kolmea viikkoa venata tuota fyysistä versiota. Uittu ja moni muu.

arsu: No voi elin sentään. Lilla 2-3 viikon delay boxeihin. Tänään saa latauksen, nyt ei taida jaksaa enää kolmea viikkoa venata tuota fyysistä versiota. Uittu ja moni muu.
 
No ui uittu. Itekin tuota boxia jahkasin, kun tuo 7" oisi ollut aika jees. Harmillisia moiset viivästykset, odottavan aika kun on muutenkin liian pitkä. Tällä viikolla saan kuitenni vinyylin lautaselle ja pitää siihen ehkä samontein napata cd/dvd kaveriksi, että näkee dokkarin ja saa 5.1 version. Ah. Niin, ja A-kaupasta punkkupullo niin alkaa olla nautinto täydellinen. Uniinkin on jo tuo Opeth vinyyli tunkeutunut. Korkea aika päästä kuunteleen kunnolla.

Kyllä nyt on meinaan leveä typerä virne naamalla, ei voi kuin hymyillä. Åkerfeldt teki sen taas.

Näyttää Heritage löytyvän nyt myös Spotifystä. Itsellä on vielä levy matkalla, joten taidanpa ensi kuuntelun ottaa tuolta.

en kuuntele, en jumalauta kuuntele! joko postikusti jostain kumman syystä sattuis tuomaan äksän paketin jo huomenissa. voisko mitenkään se olla mahdollsitaaaa....

pehko: en kuuntele, en jumalauta kuuntele! joko postikusti jostain kumman syystä sattuis tuomaan äksän paketin jo huomenissa. voisko mitenkään se olla mahdollsitaaaa....
 
Ei. Huomenna lähettävät.

loituma: Ei. Huomenna lähettävät.
 
saatana!
 
Virhe! Tyhjä tai liian odottava kirjoitus!

Huoh. Vihdoin Heritage-neitsyys lähti meikäläisen korvista. Täytyy sanoa et on nimensä veroinen. Eka biisi Jan Johanssonia, toisesta paistaa monikin 70-luvun legenda, kolmannen tuo akustinen kitara on täysin Nick Drakea. Tai oikeastaan koko biisi on tuota väliosan "rankempaa" kohtaa lukuunottamatta Drakea. Tähän I Feel The Darkiin ihastuin heti. Sit tulee tuo Dio ja Rainbow-ylistys, hemmetin hyvä. Nepenthe toimi kuulokkeilla rauhassa kuunneltuna huomattavasti paremmin kuin tuosta livepätkästä. Häxprocessissa jälleen Drakea, oisko tuossa sähkökitaroinnissa kumarrusta Mooren suuntaan. Famine meni ohi hilseen ainakin näin ekalla kuuntelulla, oli selkeästi heikoin raita tähän asti. The Lines In My Hand toimii mainiosti, mut loppuu mun mielestä kesken. Opethin biisiks ois kuvitellut sen tuosta jatkuvan. Folkloresta tuli paikoin jopa toveri Wilson mieleeni, loppupuoli aivan timanttia. Viimeisessä päästiin sit vihdoin vähän noihin Damnation-tunnelmiin.
 
En mä kyllä pettynyt ole, ei tää ekalla auennut mut hyvin vähän huonoa tuosta jäi mieleeni. Ei yksittäisiä biisejä jäänyt oikeen päähän mut hirveä hinku kuunnella uudestaan. Ainoa mikä yllätti oli pianon määrä. Tuntuu et sitä oli paljon. Mut nopeesti meni albumi kannesta kanteen.

Marrow of the Earth vei sydämeni saman tien. Ohhoh!

Kersu: Marrow of the Earth vei sydämeni saman tien. Ohhoh!
 
Se on kyllä levyn huippukohtia

Levyn huippukohdat: Lines in my hand & Folklore.
Yep.
Loppua kohden kasvaa ja saavuttaa huippunsa.
On kyllä hieno levytys.

Lebowski: Levyn huippukohdat: Lines in my hand & Folklore.
Yep.
Loppua kohden kasvaa ja saavuttaa huippunsa.
On kyllä hieno levytys.
 
E: Kyllä tätä cd:ltä tulee varmaan pääosin kuunneltua. Tässä tapauksessa vinyylin puolenvaihdot sekottaa tunnelmaa liiaksi. Hiton tuplavinnyylit!
Mutta kansi on vinyylisä ehoton. Ainakin special editionin cd-kansi on hiton halvan olonen...fuck that. Vähän kiireellä kasaan laitetun näkönen. (itseään lainaten :D)

Nyt kilahti luukusta. Kansia katellessa heti yllätti se, että onpa perkeleesti valokuvia. No ei siinä, ei se pahasta ole. Kolikko on kans hieno, sen pointti on tosin vähän haussa, hoho.
 
Mutta joo, ensin ajattelin katella dokumentin ja sitten levy soimaan. Jep jep,

Ei kannata odottaa kuulevansa metallia joulukuun keikalla. Bändi on heittänyt nyt kaksi keikkaa kiertueellaan, ja settilistalla ainoat metallisemmat biisit ovat olleet Porcelain Heart ja Hex Omega. Murinoita ja örinöitä ei ole kuultu lainkaan.