Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kyllä Dio hakkaa Ozzyn mennen tullen.
 
Laulajana ehdottomasti. Silti kuitenkin mun mielestä Ozzyn aikanen Sabbath on parempaa.

Nythän näyttäisi olevan tulossa jälleen uusi live-DVD, joka kantaa nimeä Holy Diver. Kuvattu Lontoossa, Holy Diver-levyn biisit kokonaan, sekä lisäksi Rainbow- ja Sabbath hittejä, tyyliin Heaven and Hell, Long Live Rock § Roll sekä Tarot Woman. Taitaa olla pakko-ostos, sanoisinko.

Kyllä Dio hakkaa Ozzyn mennen tullen.

Laulajana ehdottomasti. Silti kuitenkin mun mielestä Ozzyn aikanen Sabbath on parempaa.
 
Paskan vitut.

Paskan vitut.
 
Tiiätkö muuten millainen on Ozzyn lawashow?
 
Kaksi taluttaa ja yksi tulkkaa.

Tiiätkö muuten millainen on Ozzyn lawashow?
 
Kaksi taluttaa ja yksi tulkkaa.
 
Eijjuma! +
 
Mutta vaikka Dio onkin huomattavasti taitavampi ja ulottuvampi laulaja kuin Ozzy, niin siltikin mielestäni Ozzy on ainoa oikea laulaja noille Sabbath-klassikoille. Live Evil on ihan häättänän hyvä levy, mutta Paranoid tai Iron Man eivät oikein sovi Diolle.

Tiiätkö muuten millainen on Ozzyn lawashow?
 
Kaksi taluttaa ja yksi tulkkaa.
 
Hoho, äijä liekeissä :D +

Sabbath taitaa olla muuten yksi harvoista bändeistä, jossa laulajanvaihdos ei ole vienyt yhtyeen musiikista mitään pois. Meinaan että Rainbow kärsi ja pahasti Dion lähdöstä, ja sitten tulikin näitä I Surrender-renkutuksia. Ei hyvä.

Meinaan että Rainbow kärsi ja pahasti Dion lähdöstä, ja sitten tulikin näitä I Surrender-renkutuksia. Ei hyvä.
 
No enpä sanoisi ihan näinkään. Rainbown menestys ja maine kasvoi entisestään näiden "I Surrender-renkutusten" myötä. Lukuisia loistavia laulajia ollut senki jälkeen bändissä. Dougie White yksi heistä.

Mutta vaikka Dio onkin huomattavasti taitavampi ja ulottuvampi laulaja kuin Ozzy, niin siltikin mielestäni Ozzy on ainoa oikea laulaja noille Sabbath-klassikoille. Live Evil on ihan häättänän hyvä levy, mutta Paranoid tai Iron Man eivät oikein sovi Diolle.
 
Ozzyn Sabbath on sitä, joka teki bändistä legendan ja hevin pioneerin. Ozzy on ainoa oikea laulaja tälle musalle.
 
Dion Sabbath on Rainbowsta ammentavaa ja Dion soolouraa valmistelevaa musaa, joka on myös paikoin erittäin hienoa.
 
On mukavaa, että Sabbathin tuotannosta löytyy näinkin erilaisia kausia.

No enpä sanoisi ihan näinkään. Rainbown menestys ja maine kasvoi entisestään näiden "I Surrender-renkutusten" myötä. Lukuisia loistavia laulajia ollut senki jälkeen bändissä. Dougie White yksi heistä.
 
Lähinnä nyt hain sitä takaa että musiikista tuli kuraa kun hevipersoona lähti. Menestystähän se tuo aina lisää kun tingitään tietynlaisesta rankkuudesta ja siirrytään tähän poprock-musiikkiin.

Edit: säätämistä.

Aivan mahtavaa! Itelläni on Magica ja Best Of. Helkutin energistä musiikkia, aamuisin ainakin piristää...

Mäkrö: Comeback-levynä taas toimi (taas mainostamani) Dehumanizer, joka on myös tajuttoman kova kiekko.

rheinone: Hitto, pitää vissiin kuunnella toi albumi joskus uudestaan ja tarkistaa mielipidettä. Olen pitänyt Dehumanizeria Sabbathin heikoimpana levynä, jopa paskempana kuin Never Say Die ja Technical Ecstasy.
 
Mäkrö: Olit vaan täysin väärässä!
:)
 
rheinone: Se että olen täysin väärässä, on täysin mahdollista eikä edes yhtään poikkeuksellista ;+)
 
No nyt on Dehumanizer taas kuunneltu: Hyvä albumi on kyseessä, rutkasti parempi kuin Never Say Die tai Technical Ecstasy. Väärässä olin; Taisin sekoittaa siihen toiseen joskus kirjastosta lainaamaani lättyyn, jossa on viikatemies kannessa (Forbidden)...

Nythän näyttäisi olevan tulossa jälleen uusi live-DVD, joka kantaa nimeä Holy Diver. Kuvattu Lontoossa, Holy Diver-levyn biisit kokonaan, sekä lisäksi Rainbow- ja Sabbath hittejä, tyyliin Heaven and Hell, Long Live Rock § Roll sekä Tarot Woman. Taitaa olla pakko-ostos, sanoisinko.
 
Veti noi muuten keikalla viime jouluna, paitsi ettei Holy Diveriä ihan kokonaan

Olitko missä kahtomassa? Jyväskylässä(kin?) tuli hyvin pitkälti nuo samat.

Olitko missä kahtomassa? Jyväskylässä(kin?) tuli hyvin pitkälti nuo samat.
 
Olin Helsingissä kattomassa. Hyvän shown vetivät, mukava yllätys oli tuo Tarot Woman, perhanan kova biisi

musiikista tuli kuraa kun hevipersoona lähti.
 
Tämä on aika rohkeasti sanottu, sillä minun mielestäni, ja tuskin kenenkään muunkaan Rainbowia enemmän harrastavan ihmisen mielestä siitä suinkaan kuraa tullut. Vaikka Diolla oli hienot hetkensä rainbowssa, niin ehdottomasti hyvää tavaraa on myös myöhempi tuotanto, kuten can't happen here yms. tavarat. Blackmore on minusta rainbown sydän eikä Dio, joka teki toisaalta oivan yhdistelmän näistä kahdesta, mutta ei minusta ole sitä parasta rainbowta...

No Dion ääni oli ehkä hienointa koko orkesterissa, mitä kyllä Blackmoren kitarointi silloin hienosti tuki. Nämä Dion aikaiset biisit iskivät tietynlaisella tiukkuudellaan kovempaa kun nämä uudemmat tuotokset. Ehkä olen hieman jyrkkä tässä asiassa, mutta musiikki muuttui vain niin oleellisesti laulajanvaihdoksien jälkeen.

No Dion ääni oli ehkä hienointa koko orkesterissa, mitä kyllä Blackmoren kitarointi silloin hienosti tuki. Nämä Dion aikaiset biisit iskivät tietynlaisella tiukkuudellaan kovempaa kun nämä uudemmat tuotokset. Ehkä olen hieman jyrkkä tässä asiassa, mutta musiikki muuttui vain niin oleellisesti laulajanvaihdoksien jälkeen.
 
Jatketaan vielä hieman, kun tää on kivaa... ;)
 
Ei se Dion poisjäänti aiheuttanut sitä, että musiikki muuttui. Blackmorehan olisi hyvin voinut jatkaa samalla linjalla uusienkin laulajien kanssa. Eikös se nyt ole todettu, että kyseessä oli tietoinen tyylinmuutos, johon myös Roger Gloverin annettiin selvästi vaikuttaa. Rainbow (siis Blackmore) halusi vuosikymmenen vaihtuessa irroittautua 70-luvun lohikäärme -linjastaan. Se onkin sitten toinen juttu, huononiko vai paraniko musiikki. Kaupallisesti parani, mutta mielestäni musiikillisesti ei.

Sabbath taitaa olla muuten yksi harvoista bändeistä, jossa laulajanvaihdos ei ole vienyt yhtyeen musiikista mitään pois.
 
Heh ja niin tik tak on myös tälläinen bändi.
 
Rainbow kärsi ja pahasti Dion lähdöstä, ja sitten tulikin näitä I Surrender-renkutuksia. Ei hyvä.
 
No nyt puhut asiaa.