Keskustelua raskaammasta musiikista ›

OOoooh. Uskomatonta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=nn5Z6XMYZG8

Kampela77: OOoooh. Uskomatonta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=nn5Z6XMYZG8
 
2 minuuttia elämästä hukkaan jonkun fanboyn takia.

Heh, kuinka vitun pitkän videon tosta yhestä kuvasta vois tehä? pitää kokeilla värkätä joku 10-osanen youtube-sarja. "Now let's look at that once more..."

Jormaz: 2 minuuttia elämästä hukkaan jonkun fanboyn takia.
 
minulla meni 2 minuuttia ja 14 sekuntia. Katoin nimittäin ihan loppuun asti, toivoin että siellä olisi joku "jos näit, niin mene toki hoitoon tai ainakin hanki joku harrastus" -tyylinen läppä lopussa.

January: Heh, kuinka vitun pitkän videon tosta yhestä kuvasta vois tehä? pitää kokeilla värkätä joku 10-osanen youtube-sarja. "Now let's look at that once more..."
 
"Lets compare these videos together"

Hyvin jakautuu mielipiteet, omasta mielestäni tää uus levy ei oo lähelläkään AMOLAD:in tasoinen.. fyysistä versiota odotellessa kuitenkin!

Voisinpa kopioida kirjoitukseni tähänkin:
 
Ihan yhden läpikuuntelun perusteella en uskalla lytätä, mutta myönnettävä se on, että pettymykseltä haiskahtaa vahvasti. Pikaisesti biiseistä, Satellite 15...TFF toimi introna ihan pätevästi, imaisi kokonaisuuteen suht muikeasti. El Dorado potkii hyvin, sekä livenä että levyltä. Mother of Mercy oli tuoreen kuuloinen, loistavat laulumelodiat, diggasin. Coming Home oli täysin yhdentekevä kipale, samanlaisia Maiden ja monet muut ovat vääntäneet jo tusinoittain, ei uponnut alkuunkaan. The Alchemist ei tästä juuri parantanut, mutta maistui paremmalta kuin Coming Home. Isle of Avalonissa oli mukavan kuuloinen intro, mutta siihen se jäikin. Lässähti intron jälkeen niin tavis-Maideniksi, ettei paljon hymyä kirvoittanut. Pari ihan kivaa kohtaa, muuten mitäänsanomaton. Starblindissa oli yritystä, mutta sekin tuntui paikoin erittäin pahasti vanhan kierrätykseltä.
 
Hehkutettu loppukolmikko käsillä. The Talismanin intro antoi odottaa jotain ihan törkeän hienoa (samankaltainen Legacyhan on AMOLADin paras biisi ;)) ja versekin kuulosti vielä hyvältä, mutta pre-chorus, chorus tai mikä lie sinne väliin änkesikään, tuntui auttamattoman ponnettomalta kovan versen edessä. Mieluummin olisi ollut toisin päin. The Man Who Would Be King kuulosti sieltä täältä ihan maukkaalta, mutta ei sitäkään kovin tuoreen oloiseksi voi kehua. Pitkähkön intron jälkeen palattiin taas samaan sointukulkuun.
 
Odotukset When the Wild Wind Blowsia kohtaan olivat omalla kohdallani jo aika huikeissa sfääreissä ennen kuuntelua. Jännitys ja innostus kuitenkin laantuivat jo intron tullen, ei iskenyt. Intro/outrossa oli Clansman-tyylistä vibaa, mutta sillä erotuksella, että jälkimmäisenä mainittu toimii paremmin. Melodiat ja Brucen ääni toimivat kyllä ihan hyvin, mutta ei vaan piru vie iskenyt kunnolla siltikään. En voi sanoa, etteikö WTWWB olis ollut erilainen verrattuna muuhun albumiin, mutta en oikein osaa selittää miksei homma skulannut.
 
Toki odotan fyysisen levyn saamista käsiin, mutta etukäteiskuuntelu hillitsi odotuksia aika paljon. Äänenlaatu tulee varmasti parantumaan, mutta ei se biisien toimivuutta tai epätoimivuutta poista. Kyseessä oli myös poikkeuksellisen iso paketti musiikkia, toivottavasti levy vielä avautuu kokonaisuudessaan myöhempien kuunteluiden aikana. Jos kolme parasta biisiä pitäisi tässä vaiheessa nimetä, kaksi ensimmäistä olisivat Mother of Mercy ja El Dorado. Mother of Mercy kuulosti Maideniksi yllättävän tuoreelta jo ensikuuntelulla, loistavat laulumelodiat ja täydellisen potkiva. Levyn paras biisi meikäläiselle. El Dorado eroaa varsinkin loppulevystä aika paljon, varsinkin biisin pre-chorus ja chorus oli saatu jyrähtämään kunnolla käyntiin. Kolmas erityismaininnan arvoinen biisi.. joko The Talisman tai WTWWB. Ehkä noista kuitenkin Talisman.
 
Kokonaisuutena levy ei ainakaan tähän mennessä häikäissyt biisimateriaalillaan. Aika vahvat BNW-AMOLAD -fiilikset tästä tuli, mutta jotenkin tuntui, että juuri noilla kahdella levyllä tehtiin samankaltaisuudesta huolimatta asiat paremmin. Joidenkin esille nostamaa Somewhere in Timea en levyltä juuri löytänyt. Final Frontierin soundeja ei kuitenkaan voi moittia, vaan biisit kuulostivat yllättävän rouheilta. Kitarasoolot sen sijaan olivat (suurimmaksi osaksi!) kaikessa surkuhupaisuudessaan saman skaalan sahaamista, vieläpä samasta "boksista." Kasariluvun Maiden-soolot ja osa 2000-luvunkin vingutteluista ovat valovuosia edellä. Fakta.
 
Kirjoitukseni kuulostaa varmaan yltiönegatiiviselta, mutta ei tuo levy nyt sysipaska ollut, vaikken siitä kokonaisuutena digannutkaan, ainakaan vielä. Monissa biiseissä oli hyviä elementtejä, mutta muutaman lupaavan intron jälkeen syöksyttiin takaisin siihen aina-niin-perinteiseen E-C-D, tai pariin muuhun yleisempään sointukiertoon. Sävellajien vaihdokset eivät tekisi lainkaan pahaa. Myös virityksen pudottaminen puolella, tai kokonaisella sävelaskeleella voisi tuoda raikkautta menoon, mutta vain mahdollisesti.
 
Levy toimii varmasti monella muulla jo tässä vaiheessa, mutta ehkäpä meikäläisen odotukset varsinkin loppulevyä kohtaan olivat niin korkealla, että olihan niiden pakko pettää. Vasta tulevat, fyysisen levyn kuuntelukerrat kuitenkin paljastavat, onko levystä todella johonkin.
 
Jotakin jäi varmaan sanomatta, mutta lisäillään myöhemmin jos on tarvis. Niin, sitä piti sanoa, että Nickon komppi on joka jumalan biisissä ihan samanlainen, pientä vaihtelua siihenkin kaivattaisiin pikkuhiljaa.

Saatana että tekis mieli kuunnella levy jo kun sitä niin hehkutetaan. Olen kuitenkin päättänyt pysyä lujana ja odottaa ylihuomiseen. =/

Ok, laitetaanpa nyt omia mietteitäkin, kun se lyttääminenkin alkoi ;)
 
SPOILERS!!!! :)
 

 
Yleisesti:
 
A matter of life and death kuuluu soundeissa ja (yli)pitkissä biisirakenteissa. Niin hyvässä kuin pahassakin. Yhtälöön voi helposti lisätä Maidenin koko 2000-luvun tuotannon ja myöskin sen vanhemman biisimateriaalin. Hyvä kattaus koko uran kattavaa sävellystyötä. Tähän kun lisätään sopivassa mittasuhteessa B.D:n sooloa, niin onpahan paketti jota ei ihan helpolla avatakaan. Pelästyin ihan turhaan noita kahta ennakkobiisiä. Todennäköisesti nekin lunastavat paikkansa muiden joukossa, kunhan niitä uskaltautuu tässä kuuntelemaan vähän enemmän...
 
Huomautuksia/kritiikkiä:
 
- Brucen laulu hukkuu paikoin kitaroiden alle liikaa
- kolmea kitaraa yritetään hyödyntää paremmin kuin aiemmin mutta vieläkin toivoisi parannusta tähän...
- biisejä on venytetty ehkä turhaan. Tosin ei a matter of life and deathin tavoin (ideat loppuu mutta jankataan etenpäin). Eli ideaa kyllä on mutta ehkä pieni tiivistys ei olisi pahitteeksi kokonaisuuden kannalta
 
Biisit (jätetään nyt nuo 2 ensimmäistä "arvostelematta", kun niitä tuli aiemmin jo kritisoitua):
 
1. Skip
 
2. Skip
 
3. Mother of mercy - Ihan helvetin kova veto. Intro tuo mieleen vanhan Maidenin muistuttaen kuitenkin enemmän 2000-luvun tuotantoa (???). Outoa. Pääriffiin jyrähtäessä esiin on allekirjoittaneella kuset housuissa. Brave new world kohtaa Brucen soolotuotannon tässä skipaleessa. Parhautta.... jota hieman laskee "mother of mercy" - kohdan laulu.
 
4. Coming Home - Bruce loistaa tässä kappaleessa (sanoittanut?). Choruksen ja pre-choruksen antaumuksellinen laulu tuo mieleen Tears of the dragonin - mahtipontisuutta! Intron riffikin on aika yllättävä ja piristävä veto Maidenilta. Adrianin soolo erottuu aika selkeästi ja istuu kuin kyrpä otsaan tähän biisin. Upea soolo.
 
5. The Alchemist - Helloween tyylinen aloitus joka jatkuu iloisen rallattelun ja vauhdikkaan iloittelun välimaastossa tasapainoilevan säkeistön muodossa. Dance of death (albumi) kuuluu kappaleesta todella vahvasti ja kappaleeseessa tiivistyy ehkä tuon levyn hienoimmat hetket. Perushyvä vauhtiville.
 
6. Isle of Avalon - Intro tuo heti mieleen somewhere in time-levyn ja lähinnä long distant runnerin. Fiilikseltään, ja pelkästään hyvässä mielessä. Olisin kaipaillut ehkä jopa enemmänkin sitä utuista ja tunnelmallista Somewhere in time soundia tähän kappaleeseen. Kappaleen päästyä vauhtiin olo on vähän kuin silmään kustulla asiakkaalla. "Ei sen näin pitänyt mennä!". Nojoh, tämä on sitä kokeellisempaa maidenia ja se suotakoon. Ehkä eniten A matter of life and deathin mieleen tuova paatos.
 
7. Starblind - Helmeilevän kaunis intro. Brave new worldin kauniit clean-introt palaavat mieleen ja nostalgiapisteet on taattua kamaa. Kappale tuo muutenkin kyseisen levyn ja nimikkobiisin vahvasti mieleen. Todella hieno kappale, jollaista en olisi edes uskaltanut toivoa edellisen levyn jälkeeni maidenilta kuulevani. Kiitos tästä, Maiden.
 
8. The Talisman - Brucen puolittainen heittäyminen merimiehen puhetyyliin ei oikein istu kuvaan. Onneksi biisin lähdettyä liikkeelle tuo unohtuu ja Bruce näyttää mistä kana pissii. Chorus on kaunista kuultavaa. Koko bändiltä. Biisissä on niitä turhia väliosia ja pätkiä, joita olisi voinut ihan huoletta jättää pois kokonaan.
 
9. The Man Who Would Be King - Kaunis intro, jota seuraa oldschoolmaidentyylinen tilulilu nätteine rumpufilleineen. Säkeistö toimii todella hyvin, vaikkakin lyriikat taitavat olla aika lailla diipadaapaa. Choruksen laulua tukemaan on haettu ehkä liiaksikin melodiaa kitaroilla. Pelkistäminen olisi toiminut tässä EHKÄ kuitenkin paremmin. Loppua kohden alkaa hieman haukotuttamaan. Loppu tulee kyllä täysin puista odotamatta. Ei oikein toimi...
 
10. When the Wild Wind Blows - Introon on saatu reilu annos Baileyn aikaista Maidenia. Ei hassumpi aloitus. Tämä kenties kuvastaa sitä, mitä Bruce olisi voinut tehdä noille Baileyn laulamille biiseille. Kappaleen kiihdyttäessään tahtiaan se ei onneksi eksy liikaa raiteiltaan, vaan pysyy uskollisena introlleen. Plussaa myös sitä, että Brucen laulu erottuu tässä biisissä selkeimmin taustakähinöistä. Loppua kohden ei myöskään mennä "lisäosilla" pahasti metsään, vaan niillä tuodaan kappaleeseen lisämaustetta tuhoamatta sen alkuperäistä ideaa.
 
Kokonaisuutena tämä pyyhkii edellisellä levyllä lattiaa ja dance of deathkin on selkeästi takana. Mutta... Brave new worldin kaatajaksi on vaikea alkaa... enkä usko tämän tekevän sitä ajankaan kanssa. Kenties... Sillä uutukainen on tässä ja nyt todella hyvä levy. Palataan asiaan, kun fyysinen levy on käsillä ja kiekko on pyörinyt aikansa soittimessa!

Toimii muuten tämä levy huomattavasti paremmin toisella kuuntelukerralla.

JIRPPI: Toimii muuten tämä levy huomattavasti paremmin toisella kuuntelukerralla.
 
Samaa mieltä. Ja kyllähän tää hakkaa AMOLADin ihan mennen tullen.

Nyt kerran kuunnellut ja parhaiten mieleen jäänyt Coming home. Ihan perussettiä ainakin vielä, ei huonoa mutta ei mitään mullistavaakan.

Heh itsellä täysin samanlaiset fiilkset. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen oli tosi pettynyt fiilis. Mutta toisaalta jos levy iskisi heti niin sehän se vasta pelottavaa olisikin. Toisella kerralla alkoi tulla jo tosi hyviä fiiliksiä monen kappaleen kohdalla. Heitänpä itsekin lyhyet kommentit raidoista:
 
Tällä hetkellä toimivat parhaiten El Dorado(se pääriffi on vaan niin kova!), Mother Of Mercy, Isle Of Avalon ja When The Wild Wind Blows. Coming Home on hyvä biisi myös, kyllä levyllä pitää yksi tällainen olla, paljon parempi kuin viime levyn Out of the Shadows.
 
Sen sijaan heikointa osastoa ovat nimibiisi ja The Alchemist, joka alkaa pirteästi mutta jossain vaiheessa tulee sellaista jämäriffiä ettei ole tosi. Noh ehkä sitä on ajateltu että pitää olla tämmösiä perusbiisejäkin mukana. The Talisman vaikutti myös jotenkin tylsältä.
 
Loppujen lopuksi vaikuttaa siltä että levystä tulee hyvä.

Isle of Avalon on kyllä ihan tomanttia.
 
E: Eisssssss piti kirjottaa timanttia.

Isle of Avalon! Tämän lähemmäksi progea ei Maiden vissiin voi mennä. Kyllä maistuu ainakin mulle. Tällaista biisiä olen itse asiassa oottanut Maidenilta tosi pitkään eivätkä he ennen ole tällaista tehneet.

Uusi albumi tällä hetkellä parasta maailmassa. Huh huh.

Saamarin roistot kuuntelee uutta levyä jo nyt. Minä odotan kiltisti ilmestymispäivää.

ROSVOT!
 
Iron Maiden's gonna get all of you!

Kommenteista päätellen aika hyvä levy tulossa. Itsehän kuuntelen vasta kun se äxästä kotiin postitetaan.

Koska tota nyt sitten päsee maistelemaan. Tässä kuussa mutta mikä se päivä oli? Meikä rynnii kyllä silloin kauppaan semmosta vauhtia että kanssaihmiset lentää kumoon pelkästään ilmavirtauksen voimasta. :)