Keskustelua raskaammasta musiikista ›

John Titor: On noi siistejä juttuja akrobatian kannalta, mutta loppujen lopuksi aika kuriositeettejä - mitä se yhdellä kädellä soittaminen varsinaisesti lisää tommoseen komppiin vs. esmes se, että niitä kuudestoistaosia tikuttais kahdella kädellä ja iskis sen snaren väliin? Tarkoitan nimenomaan tavallisen kuulijan kannalta - totta kai se on rumpalille kiinnostava yksityiskohta, samalla tavalla kuin vaikka se, kuinka nopeasti joku pystyy blästäämään käyttäen vain yhtä jalkaa.
 
Manginissä mua on aina ärsyttänyt se, että mies on aivan käsittämättömällä tasolla rumpalina teknisesti, mutta huikeasta tekniikasta huolimatta peruskompeissa on usein vähän paska groove, ja sen takia soitto kuulostaa vaan jotenkin "ihan ookoolta". Jotenkin huomaamattomalta, rumpalia ei pistä mitenkään merkille, kun esmes kuuntelee Vain levyjä. Erityisesti groove-puolella vituttaa snarella kiilaaminen vs. semmonen Porcaromainen sessiosoittaja-lähestyminen. Toisaalta taas oon ihan tykännyt tällä uudella DT-levyllä miehen soitosta (lukuunottamatta sitä kiilaamista), saa nähdä muuttuuko mielipide.
 
Portnoyllä seilaa välillä niin pahasti ettei tommonen pieni epätäydellisyys edes pääse ärsyttämään, mutta toisaalta miehellä on niin persoonallisen musikaalinen tapa soittaa, että se paikkaa helvetisti taimin tarkkuuden puutteita. Omakin käsitys "hyvästä" hevirumpuestetiikasta pohjaa todella paljon siihen, miten Portnoy soittaa.
 
Mua Portnoyssa varsinkin näillä 2000-luvun levyillä ärsytti laahaaminen ja sellanen laiska läpsyttely. Mangini ei siihen onneksi syyllisty. Se, että hitusen kiilaa on mielestäni vain hyvä asia ja saa musiikin kuulostamaan siltä, että se oikeasti eteneekin jonnekin suuntaan. Tietysti sillekään ei ole aina tilaa. Ja olet oikeassa Manginin grooven suhteen. Huonoin mahdollinen heikkous rumpalille..
 
Mitä akrobatiaan tulee, niin sitähän se on joo. Ei kai sillä ole kuulijan kannalta mitään väliä soittaako jonkun homman kaksin käsin vai vain yhdellä vai ilman. Paitsi että sitä yhtä nuottia ei tule snaren kanssa yhtä aikaa, tässä tapauksessa siis. Ja sen kuulee. Onhan tossa LNF:ssa myöskin versessä suoria neljäsosia haitsuun ja toinen käsi tuplaa niitä kitarademppauksia (vai mitä nyt ovatkaan) aina kierron lopussa. Näin esimerkkinä. Vaatii kahta kättä ja mielestäni tukee erittäin hyvin riffiä. Ei vaikea juttu, mutta kuiteski nii. :)

John Titor: Manginissä mua on aina ärsyttänyt se, että mies on aivan käsittämättömällä tasolla rumpalina teknisesti, mutta huikeasta tekniikasta huolimatta peruskompeissa on usein vähän paska groove, ja sen takia soitto kuulostaa vaan jotenkin "ihan ookoolta". Jotenkin huomaamattomalta, rumpalia ei pistä mitenkään merkille, kun esmes kuuntelee Vain levyjä. Erityisesti groove-puolella vituttaa snarella kiilaaminen vs. semmonen Porcaromainen sessiosoittaja-lähestyminen. Toisaalta taas oon ihan tykännyt tällä uudella DT-levyllä miehen soitosta (lukuunottamatta sitä kiilaamista), saa nähdä muuttuuko mielipide.
 
Voisko joku havainnollistaa tätä kiilaamista jotenkin kun ite en huomaa mitään?
 
Itsehän taidan olla sen verran puukorva, etten mitään grooven puuttumista edes huomaa. Liekö niin sävyeroja nämä vai.. Kitaristi kun olen.

Perro Stupido: Mua Portnoyssa varsinkin näillä 2000-luvun levyillä ärsytti laahaaminen ja sellanen laiska läpsyttely. Mangini ei siihen onneksi syyllisty. Se, että hitusen kiilaa on mielestäni vain hyvä asia ja saa musiikin kuulostamaan siltä, että se oikeasti eteneekin jonnekin suuntaan. Tietysti sillekään ei ole aina tilaa. Ja olet oikeassa Manginin grooven suhteen. Huonoin mahdollinen heikkous rumpalille..
 
Se onkin jännä asia, että korva on niin tottunut snaren olemiseen hitusen jäljessä, että se tuntuu normaalilta, ja kun taas snare on ihan tiukasti pulssissa, se tuntuu just mainitsemaltasi "etenevältä" kompilta. Kun snare oikeasti on pulssia edellä, se kuulostaa vaan scheisseltä. Siitä just mun mielestä syntyy paljolti sitä huonoa groovea, että Mangini oikeasti kiilaa.
 
Kyllähän tää nyt vaan aika hyvältä kuulostaa: http://www.youtube.com/watch?v=LAXs84W_eQI

John Titor: Se onkin jännä asia, että korva on niin tottunut snaren olemiseen hitusen jäljessä, että se tuntuu normaalilta, ja kun taas snare on ihan tiukasti pulssissa, se tuntuu just mainitsemaltasi "etenevältä" kompilta. Kun snare oikeasti on pulssia edellä, se kuulostaa vaan scheisseltä. Siitä just mun mielestä syntyy paljolti sitä huonoa groovea, että Mangini oikeasti kiilaa.
 
Kyllähän tää nyt vaan aika hyvältä kuulostaa: http://www.youtube.com/watch?v=LAXs84W_eQI
 
Jeffin tuominen groove-keskusteluun on aina vähän epäreilua ;D
 
Annatko muuten esimerkin, missä kiilaa uudella levyllä? En oo ite huomannu nimittäin.

Tossa uudella levyllä en oo just huomannut niin pahaa kiilaamista kuin aiemmissa proggiksissa, niin ku sanoin. Oon ihan diggaillut Manginista tässä DT-yhteydessä. Build Me Upissa ja This is the Lifessä on vähän turhan klikilleen snarea, mistä tulee snadisti välinpitämätön olo, mutta eipä tuo nyt pahasti haittaa. Kuuntelen vähän tarkemmin levyä ni sit voin esittää mielipiteen aiheesta!

John Titor: Tossa uudella levyllä en oo just huomannut niin pahaa kiilaamista kuin aiemmissa proggiksissa, niin ku sanoin. Oon ihan diggaillut Manginista tässä DT-yhteydessä. Build Me Upissa ja This is the Lifessä on vähän turhan klikilleen snarea, mistä tulee snadisti välinpitämätön olo, mutta eipä tuo nyt pahasti haittaa. Kuuntelen vähän tarkemmin levyä ni sit voin esittää mielipiteen aiheesta!
 
Otan myös itse entistäkin tarkempaan syyniin kyseiset biisit ja pistän Mangini-fanilasit hetkeksi piiloon :)

Noniin, DT pamautti Suomen listaykköseksi.
 
http://www.ifpi.fi/tilastot/virallinen-lista/albumit/2011/38

Ostin kesällä 1989 Epen kaupasta uuden ja kiintoisalta vaikuttavan bändin levyn. Se oli Dream Theaterin When Dream And Day Unite. Jumaliste, miten upeaa musiikkia sieltä löytyi! Veivasin sitä sen kesän uudestaan ja uudestaan, ja edelleenkin se on yksi parhaista levyistä ikinä.
 
A Fortune In Lies, The Killing Hand, Light Fuse And Get Away, Only A Matter Of Time sekä The Ones Who Help To Set The Sun. Siinä on sellainen paketti, että hyvin, hyvin harvalta levyltä saa vastaavaa hakea, jos miltään. Ja siinähän se tulikin melkein koko levy lueteltua.
 
Tuohon esikoislevyynsä bändi sitten tyhjensikin pajatsonsa. Olen ostanut sen jälkeen kaikki Dream Theaterin levyt Octavariumia lukuunottamatta (senkin olen kuunnellut), mutta ei bändi ole päässyt lähellekään samaa tasoa. Komeita pätkiä biiseissä toki on ollut ja joku kohokohta sieltä täältä putkahdellut (Pull Me Under, Wait For Sleep, Space-dye Vest), mutta jokainen levy on ollut kokonaisuutena pettymys tuon huikean esikoisen jälkeen.

hevikivinen: Ostin kesällä 1989 Epen kaupasta uuden ja kiintoisalta vaikuttavan bändin levyn. Se oli Dream Theaterin When Dream And Day Unite. Jumaliste, miten upeaa musiikkia sieltä löytyi! Veivasin sitä sen kesän uudestaan ja uudestaan, ja edelleenkin se on yksi parhaista levyistä ikinä.
 
A Fortune In Lies, The Killing Hand, Light Fuse And Get Away, Only A Matter Of Time sekä The Ones Who Help To Set The Sun. Siinä on sellainen paketti, että hyvin, hyvin harvalta levyltä saa vastaavaa hakea, jos miltään. Ja siinähän se tulikin melkein koko levy lueteltua.
 
Tuohon esikoislevyynsä bändi sitten tyhjensikin pajatsonsa. Olen ostanut sen jälkeen kaikki Dream Theaterin levyt Octavariumia lukuunottamatta (senkin olen kuunnellut), mutta ei bändi ole päässyt lähellekään samaa tasoa. Komeita pätkiä biiseissä toki on ollut ja joku kohokohta sieltä täältä putkahdellut (Pull Me Under, Wait For Sleep, Space-dye Vest), mutta jokainen levy on ollut kokonaisuutena pettymys tuon huikean esikoisen jälkeen.
 
"Eka demo oli paras." :D
 
Hienoja muistoja. Me kaverin kanssa dissattiin yhtä vanhempaa heeboa koulussa ku sillä oli DT:n I&W-paita. Huudeltiin kaikkee "jazzispede"-tuubaa sille ku ite kuunneltiin pelkkää Motörheadia. Niin kauan huutelua jatkui, kunnes ostin ite Epeltä Scenes From a Memoryn ja kaveri I&W:n. Nousi yläluokkalainen pitkätukka ihan uuteen arvoon :--D
 
Scenesiä kuunnellessa suu oli auki varmaan ensimmäiset puoli vuotta, että mitäs helvettiä tässä oikein tapahtuu ja miten ne tonkin teki. Nykyään enemmänkin ihmetyttää se, että miten upeita biisejä DT on tehny, ei niinkään se soiton teknisyys.

Muutaman kerran uusi albumi pyöritetty läpi. Pikku hiljaa alkaa muistamaan kappaleiden rakenteitakin, joten ajattelin jakaa hieman mielipiteitäni tänne.
 
Yhtään mestariteosta ei valitettavasti tälle levylle eksynyt, parhaimpina esityksinä pidän kappaleita Bridges in the Sky ja Breaking All Illusions. On the Backs of Angels on ihan menevä kappale, vaati näköjään pari kuuntelua, että alkoi toimia. Build Me Up, Break Me Down laahaa mielestäni aika tympeästi, ei oikein klassikkoainesta. Lost Not Forgottenissa taas alkoi väistämättä ärsyttää tuo alun tuplasoolo. Mitä helvettiä siinä oikeasti tapahtuu? Tai kysymys olisi ehkä parempi asetella muotoon "Miksi, miksi ja miksi?". Täysin irrallinen läjä nuotteja muuten kohtalaisen hyvässä kappaleessa. Tulee mieleen vaan pahimmat liruttelut levyltä Train of Thought (This Dying Soul, In the Name of God). This is the Life on hyvä kappale. Mihinkään turhaan keulimiseen ei sorruta. Maltista tulee plussaa! Varsinkin kiipparimelodia on makoisa ja varsinkin tuolla soundilla.
 
Koko levystä jäi kuitenkin aika keskinkertainen kuva. Muutamia huippuhetkiä lukuunottamatta melko tasaista junnausta. En siis yhdy tähän kerhoon, joiden mielestä tämä pelasti bändin ja nosti sen takaisin samalle tasolle, millä se oli esim. 1994.

Jumankauta! Bridges In The Sky on jenkkikiertueen alotusbiisi!

Mallaslahti: Jumankauta! Bridges In The Sky on jenkkikiertueen alotusbiisi!
 
Voi kun soittaisivat Helsingissäkin tuon.. Ehdottomasti levyn paras kipale!

Smoked: Voi kun soittaisivat Helsingissäkin tuon.. Ehdottomasti levyn toisiksi paras kipale!
 
Fixed. oikeesti BAI on paras. saisivat vähän tuota settlistaa kuitenki korjailla vaikka hyvältä vaikuttais muute nii Endless Sacrifice on HIEMAN tylsähkö kipale.

Continuub: oikeesti BAI on paras.
 
Mä en oikein taas ymmärrä tuon biisin ylistämistä, alkuminuutit on mahtavuutta, mutta se instrumentaaliosio sisältää todella paljon tyhjänpäiväisyyttä ja latistaa koko viisua. Soolot on ihan jees, mutta kun tietää mikä sen pidemmän soolon esikuva on, niin...

bedlam: Mä en oikein taas ymmärrä tuon biisin ylistämistä, alkuminuutit on mahtavuutta, mutta se instrumentaaliosio sisältää todella paljon tyhjänpäiväisyyttä ja latistaa koko viisua. Soolot on ihan jees, mutta kun tietää mikä sen pidemmän soolon esikuva on, niin...
 
mielestäni ajassa 5:52 alkava kitara juttu on yksi parhaita DT:riffejä (jos siitä voi semmosena puhua) ikinä, aivan mielettömän hyvä. 5minuutin kohdalla yksittäinen synakohtakin on ihan rautaa.

pehko: mielestäni ajassa 5:52 alkava kitara juttu on yksi parhaita DT:riffejä (jos siitä voi semmosena puhua) ikinä, aivan mielettömän hyvä. 5minuutin kohdalla yksittäinen synakohtakin on ihan rautaa.
 
Ok, mun mielestä toi on just aika turha kohta. Tuohan on sama riffi kuin se diskojumppa siinä 5.20 kohdalla. Toihan on niinkuin Motörhead-riffi soitettuna liian korkealta ja ilman munaa ;)
 
Se tokan säkeistön heviriffi sitävastoin on oikein hyvä, yllätyin suorastaan että biisi ei kerrankin mennytkään ihan paskaksi heviriffin kohdalla.

bedlam: Ok, mun mielestä toi on just aika turha kohta. Tuohan on sama riffi kuin se diskojumppa siinä 5.20 kohdalla. Toihan on niinkuin Motörhead-riffi soitettuna liian korkealta ja ilman munaa ;)
 
no, hyvä se on silti.

bedlam: Mä en oikein taas ymmärrä tuon biisin ylistämistä, alkuminuutit on mahtavuutta, mutta se instrumentaaliosio sisältää todella paljon tyhjänpäiväisyyttä ja latistaa koko viisua. Soolot on ihan jees, mutta kun tietää mikä sen pidemmän soolon esikuva on, niin...
 
Mun mielestä tuo instrumentaalisetti on parasta pitkään aikaan :) Niin kivaa soittoa että piti alkaa itsekin opettelemaan, vaikken iha kaikken nopeinta Petruccin World Domination Moden soittoa handlaakaan. Huippumeininkiä hei! Mitäs väliä niillä esikuvilla on? :( Tarkoitat varmaan Rushia ja sitä yhtä biisiä vai?

Perro Stupido: http://www.guitarworld.com/dream-th … john-petrucci-how-play-backs-angels
 
Jos jotakuta kiinnostaa..
 
Kiitti tästä! Tällaset videot on just parhaita. Petrucci on hauska ku välillä tulee ihan puun takaa ihan LÄPPÄÄ kuten tossa soolon lopussa "this run is just a flurry of notes, just do it and hope you don't suck"

bedlam: Ok, mun mielestä toi on just aika turha kohta. Tuohan on sama riffi kuin se diskojumppa siinä 5.20 kohdalla. Toihan on niinkuin Motörhead-riffi soitettuna liian korkealta ja ilman munaa ;)
 
Se tokan säkeistön heviriffi sitävastoin on oikein hyvä, yllätyin suorastaan että biisi ei kerrankin mennytkään ihan paskaksi heviriffin kohdalla.
 
Mulle tulee tosta mieleen I&W ja CoS.