Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Käsitykseni mukaan niissä on paljon kaikkea "ylimääräistä". Tykkään enemmän tollaisesta simppelimmästä kamasta.
 
Jep. Black rock :)

Käsitykseni mukaan niissä on paljon kaikkea "ylimääräistä". Tykkään enemmän tollaisesta simppelimmästä kamasta.
 
Nyt en kyllä oikein ymmärrä, mikä niissä on ylimääräistä? Mielestäni aika eheitä kokonaisuuksia, vaikkei kyseinen bändi kestosuosikkeihini kuulukaan.

Oli kyllä pitkä jakso elämässä kun Black metal oli vihoviimeistä musiikkia mitä teki mieli kuunnella. Nyt kun sitten on tullut vastaan sellaisia bändejä kuin Krieg, Judas Iscariot, Satanic Warmaster ja Deathspell Omega niin kurssi on vaihtumassa. Hypnoottista tunnelmaa ja pimeitä olotiloja, kelpaa.

lähti burzum filosofemista, nykyäänkään ei jaksa pläkkiä kuunnella kun tota, darkthronea ja arcturus - aspera hiems symfoniaa... ja emperoria. mayhemki menee joskus.

Deathspell Omega
 
Si monumentum requires, circumspice - hieno teos. Kaksi ensimmäistä levyä ei sitten iske juuri ollenkaan, eikä splitti Clandestine Blazen kanssa myöskään.
 
Viime vuoden Kênôse-EP vaati useamman kuuntelukerran ennen kuin rupesi toimimaan ja hyväksi tekeleeksi se sitten osoittautuikin.

Hiukan diggaan kyllä, mutta vain vähän. En saa mitään irti monestakaan artistista.

Muistaakseni Burzumin Hvis lyset tar oss-levystä.
Sen jälkeen homasin Satyriconin Shadowthronen, Mayhemin Mysteriis-levyn ja Darkthronen Transilvanian hungerin.
 
Pitäisi hommata Satyriconin Dark medieval times.

Si monumentum requires, circumspice - hieno teos. Kaksi ensimmäistä levyä ei sitten iske juuri ollenkaan, eikä splitti Clandestine Blazen kanssa myöskään.
 
Viime vuoden Kênôse-EP vaati useamman kuuntelukerran ennen kuin rupesi toimimaan ja hyväksi tekeleeksi se sitten osoittautuikin.
 
Ite olen kuunnellut vaan juuri niitä kahta ekaa mutten noita uudempia ollenkaan. Kuunteluun ovat nekin jossain vaiheessa tulossa silti.

Nyt en kyllä oikein ymmärrä, mikä niissä on ylimääräistä? Mielestäni aika eheitä kokonaisuuksia, vaikkei kyseinen bändi kestosuosikkeihini kuulukaan.
 
No toi väite perustuu lähinnä siihen, että ainakin jossain Nemesis Divinan arvostelussa puhuttiin koskettimista ja folk-vaikutteista... Tuo pelästytti minut ankarasti, ja ainakin lykkäsi levyn ostoa. Mutta jos se tyyppi joka kehui vanhempia levyjä paremmiksi tarkoitti vain kahta ensimmäistä levyä niin niistä en tiedä pahemmin mitään... Paitsi että niissä on jotain keskiaika elementtejä! Ei...

No toi väite perustuu lähinnä siihen, että ainakin jossain Nemesis Divinan arvostelussa puhuttiin koskettimista ja folk-vaikutteista... Tuo pelästytti minut ankarasti, ja ainakin lykkäsi levyn ostoa. Mutta jos se tyyppi joka kehui vanhempia levyjä paremmiksi tarkoitti vain kahta ensimmäistä levyä niin niistä en tiedä pahemmin mitään... Paitsi että niissä on jotain keskiaika elementtejä! Ei...
 
Sanotaanko nyt näin, että ihan huoletta voit ne levyt ostaa, varsin perinteistä Norja black metallia sisältävät. Dark medieval times on mielestäni paras. Kyllä siinäkin koskettimia ja akustista kitaraa kuullaan, mutta ei mitenkään hallitsivina instrumentteina.

Sanotaanko nyt näin, että ihan huoletta voit ne levyt ostaa, varsin perinteistä Norja black metallia sisältävät. Dark medieval times on mielestäni paras. Kyllä siinäkin koskettimia ja akustista kitaraa kuullaan, mutta ei mitenkään hallitsivina instrumentteina.
 
No voishan ne kyllä kotiin raahata. Mitkä pitäis ostaa?? Nemesis Divina..? ym ym...

KO. genren kuuntelun aloittaminen jatkuu kahdella Darkthronen loistavalla levyllä.

Tässä puolivuotta sitten vasta aloitin kunnolla kuuntelemaan BM:mää, kun kuulin Immortalin pari biisiä, sen avustamana uskaltauduin kuuntelemaan Sargeistia, ja siitä se lähti.

MAyhem oli eka ja sitten tuli Immortali, dimmu, isengard, beherit, emperor...

seiskaluokalla jyrk:. näytti dimmun mourning palacen musavideon (levy tais ilmestyä noihin aikoihin) ja sen jälkeen koko levy kuunteluun ja se oli rakkautta.
 
nyt ei vaan skene jaksa oikeen kiinnostaa enää, välillä satunnaisia hetkiä emperorin anthemsin kanssa tai dimmun enthronen, mut siinä ne melkee onkin.

Emperorin Anthemsi tais olla. Siitä sit pikkuhiljaa Darkthronet, Burzumit jne. Kaikki blakkis ei toimi. Esim jostain syystä Mayhem ei oo koskaan uponnu. Ja oon tällane homo kenelle kaikki Wolves in the throne roomitki on black metallia ku en oo BLakc metal way of life.

Yläasteella oli Mayhem, Burzum, Emperor, Dissection, Horna jne. kova sana ja ovat tietenkin yhä. Myöhemmin lopetin koko genren kuuntelun ja seuraamisen jonkinlaisen kyllästymisen seurauksena. Mutta muutaman viime vuoden ajan olen kokenut "uuden heräämisen" Nifelheimin, Watainin, Deathspell Omegan, Darkspacen, Drudkhin ym. kautta. Ja nyt myös soitan eräässä kotimaisessa blackmetal aktissa keikkarumpalina. Nyt vaan ärsyttää se että on jäänyt useampi vuosi loistavia bändejä kokematta, täytyy vain yrittää kiriä kiinni.

Muistan sen hyvin elävästi:
 
Oli vuosi...olikohan se 97.
Jollain "Metalliliitto" kokoelmalla oli Barathrumin "Last Day In Heaven".
Sitten tuli Cradle Of Filth ja "Lustmord & Wargasm". Dimmu Borgir, Enochian Crescent sekä demoaikojen Trollheims Grått.
 
Niistä ei ollutkaan sitten enää paluuta.
 
Olen vanha.

Bläkkis alkoi kiinnostamaan silloin kun Blaze in the Northern Sky ilmesty. Kyseinen levy oli kyllä hieman pettymys alkuunsa, sillä olisin toivonut Soulside Journeylle death-metal jatkoa. Mutta kyllähän joku "Kathaarian Life Code" on vaan niin hemmetin kova biisi, että alkujärkytys vaihtui pian vakituiseen kuunteluun ja skenen seuraamiseen. Teinivuosien "Truu-meininki" on vuosien saatossa jäänyt historiaan ja nykyään teen perusbändien tuotoksien seuraamisen lisäksi satunnaisia löytöjä mm. täällä Foorumilla käytyjen keskustelujen ansiosta.

Sanokaas kundit jotain samantapaista kamaa kuin Darkthronen myöhempi tuotanto. Okei, Truet paskoo housuihin, mut siis räkäistä, särisevää KOVAA ROKKIA missä vokaalit on oksentamista ja koko hässäkkä on jollain tavoin käsitettävissä blacktaijotainmetalliksi.