Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ja nimibiisin lopetus on eräs parhaista ikinä missään. Jea.
 
The sun sets forever over blackwater park...
 
Meikän lemppari Opeth-kohta tuo "Sick liaisons raised this monumental mark, the sun sets forever over Blackwater park". Åken murina kuulostaa todella herkulliselta juuri tuossa. Lähelle yltää ainoastaan Serenity Painted Deathin "Each and every one would die at my hand, choking in warm ponds of blood". Jea.

Seconded. Serenity Painted Deathin äänityöskentely on muutenkin mukavan brutaalia. "Ripped from my embrace-ahhh" tulee oikeen tunteella, ja taustalla soiva riffi on Opethin parhaita. Ja tuo carnationin mainitsema kohta on aivan helvetin säväyttävä noin muutenkin, kunnon kliimaksikohta koko levylle itseasiassa. Niin tarinan kuin soitannankin kannalta.
 
Still Lifeltä löytyy muitakin kunnon tunteella tulevia parkaisuja, kuten The Moor -biisin "She is waterdrops over the pyre", ja Godhead's Lamentin alkurääkäisy yms. Ei muuten ole uudemmilla levyillä samanlaista raivoa mukana laulussa, paitsi Blackwater Parkilla.
 
Tuli Opethin riffeistä muuten mieleen, en ole tainnut ainoatakaan huonoa riffiä kuulla, ja kaikki levyt on kuunneltu läpi kitara kädessä moneen kertaan. Pidän todella paljon Åken tyylistä, kokonaisia sointuja rallatellaan niinkuin leirinuotiolla, paitsi että distortionissa. Ja ne akkarit, kuin hyväilisi vehjettään silkillä.

Meikän lemppari Opeth-kohta tuo "Sick liaisons raised this monumental mark, the sun sets forever over Blackwater park". Åken murina kuulostaa todella herkulliselta juuri tuossa. Lähelle yltää ainoastaan Serenity Painted Deathin "Each and every one would die at my hand, choking in warm ponds of blood". Jea.
 
Näiden lisäksi yksi äärimmäisen hieno ja kylmiä väreitä nostattava laulusuoritus on Black Rose Immortalin 19 minuutin kohdalla tuleva helvetin pitkä ja raaka huuto, hrr....
 
Ja ihan btw, Godhead's Lamentissa on varmaan Opethin hienoimmat puhtaat laulut.
 
E: Pikaisena lisäyksenä juuri kuunneltuani Bleakin, muistin, että sen lopussahan on aivan järjettömän loistavaa murinaa: "Slight twist, shivering corpse" jne. Ja ihan lopussa "this is all you neeeeeeed" Hui saatana! Kyllä se Åke on todellakin ehdottomasti paras murisija mitä maa päällään kantaa.

Paras Opeth-biisi on The Moor, jossa on Opethin tuotannon paras kohta, eli se "uu-uu-uu" -rallattelu siellä lopussa. Uskomattoman hieno kohta kuunnella syksyisin!

Näiden lisäksi yksi äärimmäisen hieno ja kylmiä väreitä nostattava LAULUsuoritus on Black Rose Immortalin 19 minuutin kohdalla tuleva helvetin pitkä ja raaka huuto, hrr....
 
Totta kyllä, ja se "I have kept it..." -kohdassa soiva riffi on eräs bändin parhaita sekin. Soittaisivat nyt sitten vielä joskus livenä tuon.
 
Ei jaksaisi mitään vokaaleita tässä ketjussa, kiitos.

Mikä levy kannattaisi hankkia jos hakee Opethin suoraviivaisinta mättölevyä? Mahdoton yhtälö kenties? =/

Mikä levy kannattaisi hankkia jos hakee Opethin suoraviivaisinta mättölevyä? Mahdoton yhtälö kenties? =/
 
Deliverance tai My Arse.

Deliverance tai My Arse.
 
Oukei. Täytyy pistää hankintaan!

Ei jaksaisi mitään vokaaleita tässä ketjussa, kiitos.
 
No anteeksi. Nyt on korjattu.

Jees, oon vissiin yksi niistä harvoista ketkä ei Opethiin ole vielä kunnolla kerennyt tutustua. Bändin löysin ilmeisesti juurikin tämän topicin kautta, ja sen verran hassusti on yhtyeen kuuntelu alkanut että ensimmäinen levy minkä hommasin oli Damnation, joka muuten on yksi parhaista omistamistani levyistä. Still Life ja My Arms, Your Hearse vissiinkin seuraavia hankintoja. Vai mitä levyjä suosittelette itse? En ole kaikki sivuja jaksanut tästä topikista lukea, mutta noita kahta hehkutettiin ainakin alkusivuilla aika paljon.
Kesällä Ilosaarirokissa tuli nähtyä livenäkin, ja hyvinhän tuo (varmaan) veti. Oli sen verran alkomahoolia veressä ettei muistikuvia siltä keikalta juurikaan jäänyt.

Jees, oon vissiin yksi niistä harvoista ketkä ei Opethiin ole vielä kunnolla kerennyt tutustua. Bändin löysin ilmeisesti juurikin tämän topicin kautta, ja sen verran hassusti on yhtyeen kuuntelu alkanut että ensimmäinen levy minkä hommasin oli Damnation, joka muuten on yksi parhaista omistamistani levyistä. Still Life ja My Arms, Your Hearse vissiinkin seuraavia hankintoja. Vai mitä levyjä suosittelette itse? En ole kaikki sivuja jaksanut tästä topikista lukea, mutta noita kahta hehkutettiin ainakin alkusivuilla aika paljon.
Kesällä Ilosaarirokissa tuli nähtyä livenäkin, ja hyvinhän tuo (varmaan) veti. Oli sen verran alkomahoolia veressä ettei muistikuvia siltä keikalta juurikaan jäänyt.
Ei niitä kannata erikseen suositella. Kerralla vaan kaikki ;)
Tai sitten sen ainainen Blackwater Park. Itse suosittelisin Morningriseä.

Still Life ja My Arms, Your Hearse vissiinkin seuraavia hankintoja.
 
Suosittelen aluksi Blackwater Parkia jonka jälkeen vasta kyseiset platat. Tai kaikki samalla.

Kaikki levyt ovät täyttä timangia, mutta kaksi ekaa ovat soundeiltaan aika kuivia. Tämä saattaa hieman toppuutella ensitutustujia, joten ne kannattaa jättää siksi aikaa kunnes on sisästänyt muitten levyjen avulla bändin parhauden :)

Ei muuten ole uudemmilla levyillä samanlaista raivoa mukana laulussa, paitsi Blackwater Parkilla.
 
Vahva eriävä mielipide. Baying of the Houndsin kohta "lined up verses on dead skin, the tainted lips of a stranger resting upon hers" on suhteettoman tuonpuoleisen kuuloista. Tuon biisin alkupuolisko on muutenkin aika raivokasta laulun osalta, mutta silti sopii siihen hammondiin. Tai The Grand Conjurationissa kun Mikael mörisee biisin nimen... lihat irti luista.

Ja koko levyn ensimmäiset murahdukset Ghost of Perditionissa on aika tunteella vetäisty. Toivoisin kyllä enemmän senkaltaista tulkintaa Opettiin.

E: Pikaisena lisäyksenä juuri kuunneltuani Bleakin, muistin, että sen lopussahan on aivan järjettömän loistavaa murinaa: "Slight twist, shivering corpse" jne. Ja ihan lopussa "this is all you neeeeeeed" Hui saatana! Kyllä se Åke on todellakin ehdottomasti paras murisija mitä maa päällään kantaa.
 
Seconded ja Kompattu ja kaikkea muuta. Maailman komeimpia loppuja noin muutenkin.
Yksi näistä tälläisistä pikku-fiilistely-kohdista on aivan älytön kylmät väreet tuova The Amen Cornerin "eerie circles above waters..s..s.." kuiskaus ja sen jälkeen tulea... aaaAAAAAA..JAAAAAAAAARGHHH!
 
No oha noita vaikka muille jakaa Opethilla. Ne pikku jutut tekee biiseistä just niin parhaita kun ne onkin.

Vahva eriävä mielipide. Baying of the Houndsin kohta "lined up verses on dead skin, the tainted lips of a stranger resting upon hers" on suhteettoman tuonpuoleisen kuuloista. Tuon biisin alkupuolisko on muutenkin aika raivokasta laulun osalta, mutta silti sopii siihen hammondiin. Tai The Grand Conjurationissa kun Mikael mörisee biisin nimen... lihat irti luista.
 
Tarkoitin sitä raivoavaa fiilistä ja myös lyriikoiden kannalta merkityksellistä tunnekuohua tulkinnan taustalla. Esim. tuossa mainitussa Serenity Painted Deathin kohdassa ("Each and every one would die at my hands, choking in warm ponds of blood") on mukana sellaista raivoa ja epätoivoa, joka puuttuu täysin noista Ghost Reveriesin murinoista.
 
Ja The Amen Cornerin kuiskaus -kohta on parhautta. Yksi koko levyn kohokohtia.
 
Suosittelen Lagille My Arsea lämmöllä, levy on Still Lifen kanssa ehkä se paras. Ei Opethilla tosin huonoa levyä ole, mutta tästä saan itse parhaat fiilikset.

Meikän lemppari Opeth-kohta tuo "Sick liaisons raised this monumental mark, the sun sets forever over Blackwater park". Åken murina kuulostaa todella herkulliselta juuri tuossa. Lähelle yltää ainoastaan Serenity Painted Deathin "Each and every one would die at my hand, choking in warm ponds of blood". Jea.
 
Kompkomp. Varsinkin tuo Blackwater Parkin loppu aiheuttaa korvaorgasmin joka ikinen kerta kun sen kuulee, lyyrisestikkin upea lopetus levylle.

Searching my way to perplexion
The gleam of her eyes
In that moment she knew
 
Thought I could not leave this palce
On this imminent day
As I've reached the final dawn
To what's gone astray
What would they care if I did stay?
No-one would know
What would they care if I did stay?
No-one should know
 
jumalauta, meikäläiselle täyttä nirvanaa.
 
ja sitten:
 
Outside in the park
The days move along
And nothing ever changes
They have nothing on us
And we've always knew
That nothing ever changes
 
Rise to submission
I'm still beneath in the soil
This is ours alone
Feeding of the warmth
Lured out from inside
 
... Ja tässä vaiheessa olen monta kertaa autolla ajaessani meinannut ajaa ojaan ..

Musta tuli just maailman huonoin foorumikijroitteli mutta minkäs teet kun fiilistene noita kohtia täällä...
 
Komppaan ylläolevaa kirjoittajaa 100% Jaa, pitänee taas pistää Opethit soimaan "pitkän tauon jälkeen" eli muutaman viikon.
 
Edit: tää viimeisin sivu on ollu silkkaa fanipoika-jauhamista. O sen ansaitsee kyllä.
 
Edit 2: Imo Opethin kovimpia yksittäisiä laulukohtia: Drapery Fallsin "...Shoulldeeeeaarrrrg" ja se riffi sen jäälkeen. Argh.