Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Jokapaikanapina: Voeeee vitsit kun nyt iskee Gillanin aikane Sabbath! Huomenna heti kattoo jos löytyis Born Again kaupasta. Ja noi Gillanin coveritkin aikasemmista Sabbath biiseistä on mielenkiintosia ja hauskojakin sanojen puolesta :D
 
Ei oo ihan helppo homma löytää. Painos on loppunut aikaa sitten. Itse sain haalittua vuosi sitten Stupidosta yhden kappeleen, mutta eipä heittiä oo siellä enää.
 
Onnea vaan etsinnälle, se on hieno levy.

Netistä saap, vaikka britti-Amazoonista löytyy.

http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=114439479
 
6.60€ kotiinkannettuna.
 
Helpoimmalla pääsisitte jos suosisitte vinyyliä.

http://www.play.com/Music/CD/4-/2802150/Born-Again/Product.html
 
Onkos tää joku eri painos?

Muistakaahan pyöräyttää tänään edes kerran läpi se eka levy.

Sopivasti tänään on kaveri järjestämässä hevi-teemaisen illan. Juhlitaankin sitten koko genren 40-vuotissynttäreitä

aivokuolio: Muistakaahan pyöräyttää tänään edes kerran läpi se eka levy.
 
Fiilistelen levyn 40-vuotispäivää NIBin soidessa taustalla. Fantastista musiikkia!

Sattumalta laitoin juur kyseisen kiekon soittimeen. Toivotan sille nyt hyvää syntymäpäivää!

Tasan 40 vuotta tänään. Ja yhä kuulostaa yhtä hyvältä kuin silloin kun kuuntelin albumia ensimmäisen kerran. Loistavaa!

Jännä muuten miten oikeastaan kaikilla muilla tämän aikakauden bändeillä live-levyt nousee korkealle parhaus-listoilla, mutta sabbathilla ne on melkein heikointa kamaa. Itselle Live At Last oli järkytys kun kuulin sen ekan kerran. Eikä se Live Evil kauhean paljon parempi ole.
 
Paranoid oli eka hankinta itsellä joten se varmaan Ozzyn aikaisista on ykkönen itselle. Heaven And Hell tosin kyllä ajaa edelle. Sekä jotenkin Born Again miellyttää, on vaan niin synkkä ja raskas tunnelma.
 
Oikeastaan pidän aitona Sabbathina ekaa kokoonpanoa ja muut ovat sitten olleet "uusia" yhtyeitä. Dion aikakausi on kyllä huippu. Ja Tony Martin on ehdottomasti aliarvostettu laulaja, Headless Cross on kuitenkin kova levy.
 
Sabbathin näin 99 provinssissa ja Heaven And Hellin viime vuonna jäähallissa. Suoraan sanoen ei paljon kotiin kertomista...

Voi perhana mulla oli pitkään mielessä että laittaisin lätyn soimaan (kuunnellu jotain seitanan Rushia) mutta ei kait se o myöhäistä EVER. Pitkään oli myös ajatuksena että ostaisin paikallisesta divarista sen ekan Vertigon julkaiseman alkuperäisvinyylin just 13.2, mutta taitais se 80 euroa olla siitä vähän liikaa. Levymessuilta olis syksyllä saanu viidelläkympillä. Joka tapaukses ne kaik Ozzyn aikaiset vinyylit on hankinnan alla, kun neljä puuttuu.
 
Toissa päivänä kyll muuten tuli kuunneltua Ozzyn Ozzman Comethilta Black Sabbath- biisin treenikämppäversio. ns. vielä alkuperäisempi kuin "alkuperäinen".
Siinä on oikeasti pelottavat vibat, kun on tuhruinen äänen laatu ja miettii että se on nauhoitettu jossain Birminghamin vanhassa elokuvateatterin kellarissa... ajjajai, siinä ollaan jonkin todella hienon asian alkulähteillä.

Tomppis2: Jännä muuten miten oikeastaan kaikilla muilla tämän aikakauden bändeillä live-levyt nousee korkealle parhaus-listoilla, mutta sabbathilla ne on melkein heikointa kamaa. Itselle Live At Last oli järkytys kun kuulin sen ekan kerran. Eikä se Live Evil kauhean paljon parempi ole.
 
No Live At Lastia nyt ei voi kuitenkaan pitää virallisena livejulkaisuna, vaikka se muutama vuosi sitten saikin yllättävän synninpäästön bändin taholta. Se on käytännössä siis täysin korjailematon äänitys, joka on koottu kahdelta vuoden 1973 keikalta, joilla vanha management päätti rahastaa vuonna 1980. Olisiko vielä niin, että tasan A-puoli ja B-puoli ovat ne eri keikat. Mikä 1970-luvun hyvänä pidetty livelevy on täysin studiossa paikkailematon tai ainoastaan yhdeltä keikalta äänitetty? Varsinkin jos puhutaan edes suurin piirtein samasta genrestä kuin missä Black Sabbath operoi.
 
Led Zeppelin: The Song Remains The Same?
- Pitääkö joku tätä hyvänä?
 
Deep Purple: Made In Japan?
- kolmesta keikasta kasattu
 
Deep Purple: California Jam?
- Onko se kahden kokkelipäisen egoistin kilpalaulanta jonkun mielestä hienoa?
 
Judas Priest: Unleashed In The East?
- Bändi on itsekin tunnustanut levyn olevan ennemminkin "Unleashed In The Studio".
 
Kiss: Alive I ja II?
- Toisin kuin yleisesti luullaan, I on jopa enemmän studiossa paikkailtu kuin II.
 
Uriah Heep: Live (January 1973)?
- Monelta keikalta. "Recorded during the British Tour January 1973."
 
Sitä vain yritän sanoa, että Black Sabbathin livekuntoa 70-luvulla on aika turha arvioida kuuntelemalla Live At Lastia ja vertaamalla sitä muihin saman ajan livelevyihin.
 
j.

Voitto Ankka:Led Zeppelin: The Song Remains The Same?
- Pitääkö joku tätä hyvänä?
 
Oikea vastaus on How The West Was Won, siinä on maan mainio live-levy.

Löytyykö täältä ketää samoin ajattelevaa, mikä on teille Se Black Sabbath-albumi?
 
E: ja jotta tästä ei tulisi ihan listausta niin kuka on se paras Black Sabbath-laulaja ja miksi?
 
Nyt on eroteltava Ozzyn aikainen Sabbath ja Dion aikainen Sabbath, jotta tähän saadaan joku tolkku.
 
Ozzyn aikaisista eniten kolahtaa Sabbath Bloody Sabbath
 
Dion aikaisista Live Evil on uskomaton pläjäys.
 
Eniten tulee nykyään kuunneltua Dion aikaista Sabbathia, en tiedä miksi. Ozzyn soolotuotantoa tulee myös kuunneltua melkein joka päivä.
 
Kai se on Iommi + Dio sekä Ozzy + Wylde yhdistelmät, jotka saa tuolla pääkopassa jonkun liikkeelle. Paha sanoa kumpi parempi, hyviä ne on molemmat.

Kaikkien aikojen kovin heavy bändi, eikai siinä muuta :) Mun mielestä ei pysty vertailemaan Ozzyn ja DIOn aikakausia, molemmissa on niin omat juttunsa. Eikä se Tony Martinkaan huono ollut.
 
Mutta asiaan : Paras levy ; pakko sanoo paranoid, se ei vaan menetä hohtoaan vaikka on kuunneltu ihan puhki. Dion ajoilta ehkä kumminkin se Heaven and Hell.
 
Ja jos sanoo kuuntelevansa heavya muttei diggaa Sabbathista niin tyypissä täytyy olla jotain mätää ;)

Jankku: Eikä se Tony Martinkaan huono ollut.
 
Gillanin Ian on silti paremmbi... Halfordin visiitistä puhumattakaan. ;)

lord of this world: Gillanin Ian on silti paremmbi... Halfordin visiitistä puhumattakaan. ;)
 
Ne Halfordin laulamat mitä oon kuullu niin huh huh. Siis ei silleen vautsi vau vaan huh huh.

Vasara: Ne Halfordin laulamat mitä oon kuullu niin huh huh. Siis ei silleen vautsi vau vaan huh huh.
 
Kyllä Ozzyn aikaiset muistaakseni paremmin Halfordilta taittui kuin Diolta Live Evilillä... On se Ozzy vaan ollu se paras. Äänessä oli vielä jotain niin poikamaista ja haudan vakavaa, silloin ekan Sabbath levyn aikoihin. Myös livetallenteilla.

Vasara: Ne Halfordin laulamat mitä oon kuullu niin huh huh. Siis ei silleen vautsi vau vaan huh huh.
 
Samaa mieltä... Hyllyssä kaikilta Halford visiiteiltä DVD, enkä kyllä yhtäkään niistä meinaa toista kertaa katsoa. Sen verta väkinäistä touhua oli. Tosin jos yhtään pitää plussaa antaa, niin Halford ei ihan yhtä paljon unohdellut sanoja kuin Ozzy yleensä.
 
Tämä siis Halford fanina, niin Priestin, Halfordin kuin Fightinkin osalta.

lord of this world: Kyllä Ozzyn aikaiset muistaakseni paremmin Halfordilta taittui kuin Diolta Live Evilillä... On se Ozzy vaan ollu se paras. Äänessä oli vielä jotain niin poikamaista ja haudan vakavaa, silloin ekan Sabbath levyn aikoihin. Myös livetallenteilla.
 
Mun mielestä Ozzy on melko kehno laulaja ollu aina. Martin ja Dio on kovvaa kammaa. Halfordhan on Priestissä ja soolona kovinta. Black Sabbathiin ei mun mielestä oikein istunut.