Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Priestiin tuli tutustuttua melko "myöhään" ja tykästyttyä vieläkin myöhemmin, mutta on tämä vaan huikea bändi. Viime vuonna Oulussa tuli nähtyä eturivistä tämä show (lämppäri In Flames oli myös mahtava), yksi elämäni upeimmista rokki-illoista. Tällä hetkellä hyllystä löytyy Angel Of Retribution, Point Of Entry ja Metal Works -kokoelma. Enemmänkin voisi ostella näitä lättyjä.
 
Nyt taustalla soi Blood Red Skies, oma suosikkini bändiltä.

Kyllähän se tuossa Rising In The Eastilla huomasi, että ei Halfordkaan yllä enää Painkillerin täydelliseen suoritukseen. Mutta hyvä laulaja Halford on silti, yksi parhaita, sitä ei voi kieltää kukaan vähääkään musiikista kiinnostunut.

Tohon Painkilleriin nyt on otettu mukaan sitä muodikasta örinäsaundia lauluun. En tosin väitä etteikö Halford olis ton joskus paremminkin vetäny.
 
Siis livenä vai?
 
Halfordhan on haastatteluissa sanonut kuuntelevansa black ja death metalliakin melko paljon. Miksipä ei jos sujuu.
 
sitä ei voi kieltää kukaan vähääkään musiikista kiinnostunut.
 
Voi.

Joo ootkin oikeassa, ei se niin korkea kirkaisu olekaan ennen Judas Risingia, mutta kappaleen alussa on.
 
http://www.youtube.com/watch?v=2v_a … wJDyB0&mode=related&search=
 
http://www.youtube.com/watch?v=2aR0hA5IGjg
 
Onhan tuo vielä aika saavutus jos mies pystyy n. 50 vuotiaana vetämään kaksi peräkkäistä maailmankiertuetta joissa se vetää jotain yli tunnin keikkoja ja kuitenkin ihan hyvä ääni Halfordilla on. Sen hmm... Worth Fighting For:n se veti loistavasti, siinä sen ääni oli mielestäni just passeli.

Joo ootkin oikeassa, ei se niin korkea kirkaisu olekaan ennen Judas Risingia, mutta kappaleen alussa on.
 
http://www.youtube.com/watch?v=2v_a … wJDyB0&mode=related&search=
 
http://www.youtube.com/watch?v=2aR0hA5IGjg
 
No mun mielestä toi Tokion veto '05 on vähintään yhtä tiukka ku toi Memphis '82 Riding On The Wind - Siis jos koko bändin suoritusta arvioidaan.

Heh, no hyvä on, minä luovutan! :D

Mulla on jostain syystä jäänyt toi Point Of Entry hankkimatta. En oo varma oonko ees kirjastosta koskaan lainannu... Verratkaas sitä vaikka edeltävään levyyn British Steel ja seuraavaan eli Screaming For Vengeance:iin. Eli kantsuuko hankkia?

Mulla on jostain syystä jäänyt toi Point Of Entry hankkimatta. En oo varma oonko ees kirjastosta koskaan lainannu... Verratkaas sitä vaikka edeltävään levyyn British Steel ja seuraavaan eli Screaming For Vengeance:iin. Eli kantsuuko hankkia?
 
Eipä tuossa levyssä paljoa kehumista ole. Pari helmeä ja loput roskaa.

Eipä tuossa levyssä paljoa kehumista ole. Pari helmeä ja loput roskaa.
 
Se on hieman keskinkertainen kaiken timanttisen priest materiaalin joukossa. Ihan kuunneltava levy kuitenkin.

Point of Entry on aika kaksijakoinen levy. Loistavien British Steelin ja Screaming for Vengeancen välissä POE jättää melko valjun maun.
 
Levyllä on kolme loistobiisiä eli Heading out to the highway, Desert plains ja Hot rockin'. Lisäksi remasteroidulla levyllä on bonusbiisinä helevatin hyvä Thunder road ja Desert plains livenä.
 
Muusta levyn materiaalista All the way ja Turning circles ovat kohtuullisia biisejä. Sitten on viisi totaalista täytebiisiä.
 
Levy on muutaman hienon biisin vuoksi hankkimisen arvoinen, jos kohtuuhintaan löytää. Ainakin CDonissa levy kuuluu nyt kampanjaan, jossa POE maksaa 5,95 tai jotain sinnepäin.

Joo toi Point of Entry on aika heikko levy, mutta tosiaan noi kolme edellämainittua kappaletta on hyviä ja sitten vielä Solar Angels on ihan ok.

Jestanpoo! Tähän päivään saakka en ole tiennytkään etä Point Of Entry on huono levy. Mä oon aina tykännyt siitä. Mun mielestä se on tyyliltään ei-niin-kovin-kaukana Stained Classista. Monta kertaa mieluummin mä sitä kuuntelen kuin esmes Ram It Downia tai Turboa.

E: Rising In The Eastilla mua häiritsee ehkä eniten se että kundit, varsinkin Halford ja Travis, on niin väsyneen olosia, ei niinkään musiikilliset vajavaisuudet. Ainakin stadin keikalla bändi tuntu olevan paremmassa vedossa kuin tolla DVD:llä. Vuoden 2005 ehkä paras keikka.
 
Travis on kyllä tuolla DVDllä hemmetin laiska ja soittaa muutenkin vähän sinne päin. Ja melko aneemista tuo Robinkin esiintyminen on. Tipton ja Downing sen sijaan näyttävät nauttivan täysin siemauksin, varsinkin Glenn vaikuttaa kovinkin innostuneelta koko ajan. Hill nyt on Hill eestaas heilumisineen.
 
Ja Oulussa myös potki ihan eri tavalla kuin Rising in the Eastilla.

Youtubessa oli kerran pätkä missä näkyi kun Hill käveli lavalla. Se oli ilmeisesti feikki ja on nyt poistettu yhtyeen pyynnöstä.

Youtubessa oli kerran pätkä missä näkyi kun Hill käveli lavalla. Se oli ilmeisesti feikki ja on nyt poistettu yhtyeen pyynnöstä.
 
Totta puhuit, en löytänyt sellaista videota Youtubesta. Ja hyvä niin, se olisi saattanut järkyttää henkistä tilaani vähän.
 
Sitten löytyy kylläkin tälläisiä mukahauskoja vetoja:
http://www.youtube.com/watch?v=mmTK1b8VnhQ

Scott Travisin tyyli on mikä on. Mies näyttää väsyneeltä eikä elehdi paljoa, mutta kyllä se homman kotiin hoitaa. Mahtava rumpali, mutta itse tykkään enemmän Dave Hollandista ja varsinkin Les Binksistä.

Sitten löytyy kylläkin tälläisiä mukahauskoja vetoja:
http://www.youtube.com/watch?v=mmTK1b8VnhQ
 
On tuo mun mielestä ihan hyvä, tai siis alku, hehe :) huumoria, tiedäthän :P (jos toi nyt on se minkä luulen sen olevan kun ei se sitä ladannu).

Robin nykykunnosta ja vähän muustakin. Itse en ollut pappia katsomassa kun Suomessa kävivät. Rising In The Eastin olen nähnyt kerran alusta loppuun. Siitäkin on jo jonkin aikaa, enkä kristallin kirkkaasti osaa lähteä juttuja erittelemään.
 
RITE:stä (hehheh) päällimmäisenä jäi kyllä mieleen Halfordin paikoitellen hyvinkin heikko esitys. Tässäkin jo mainittu painkiller oli kyllä jo melko tuskaista kuultavaa. Ylipäätään äijän laulussa ei ollut sellaista ilmavuutta ja soivuutta, vaan Robbeni joutui selvästi puristamaan sieltä puoli väkisin niitä korkeita nuotteja ja vähän muutakin. Laulu ei ollut helpon kuuloista eikä kovin vireistä. Muutenkin Rob oli lavalla pienoinen pettymys. Mitä vittua se kyyristely esimerkiksi Painkillerin aikana oli olevinaan? Tuijotus? TOISAALTA kyseessä on vain yksi keikka, eikä se välttämättä kerro yhtään mistään.
 
Minkäs ikäinen se Halford nykyään on. Taitaapi olla 55 vuotias, joten ikä saattaa hyvinkin alkaa vähitellen painamaan. Jotain juttuja ja huhuja tuosta miehen muistin huonoudestahan on pyörinyt jo pitkään. Onpa Halford ilmeisesti itsekin siitä joskus maininnut. Ilkeiden huhujen mukaan Rising In The Eastilläkin esiintyvä lasittunut katse ja muistin heikkeneminen olisivat seurausta Amsterdamin villeistä öistä.
 
Pam. Viisi vuotta ajassa taaksepäin. Live Insurrection-kiekolla äijän ääni on todella jumalaisessa kunnossa. Todella äijämäinen ja murea soundi. Homma toimi muutenkin hienosti. Voisi melkein sanoa, että kyseisellä kiekolla esiintyy parasta laulantaa, mitä Halfordin suusta olen kuullut. Hell's Last Survivorin loppurevittelyt nousevat jo ymmärryksen äärirajoilla.
 
Että semmosta. Toisaalta esimerkiksi Ripper vetelee Live Meltdown 98 -levyllä todalla asiallisen suorituksen ja bändikin soittaa hyvin. Live In London on ihan kuraa alusta loppuun. Koko bändi Ripperiä myöten ihan kuutamolla. Hirveät sounditkin vielä, saatana. Tuolla levyllä jopa The Sentinel kuulostaa huonolta.

Mitä vittua se kyyristely esimerkiksi Painkillerin aikana oli olevinaan?
 
No se keskittyy laulamiseen silmät kiinni tai sitten tuijottaa niitä sanoja monitoreista. Tai sitten se esiintymisasu painaa liikaa ja selkä on kipeä.

No se keskittyy laulamiseen silmät kiinni tai sitten tuijottaa niitä sanoja monitoreista. Tai sitten se esiintymisasu painaa liikaa ja selkä on kipeä.
 
Tai nää kaikki :-)