Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Chuck Schuldiner on kyllä vuosien saatossa saavuttanut lähes arkkityypin aseman allekironneen silmissä. Oikea sitkeän ja peräänantamattoman muusikon perikuva; arvoistaan ja näkemyksestään tinkimätön, kirkaskatseinen ja lujatahtoinen taiteilija, joka tiesi tarkkaan mitä tehdä elämällään. Enemmän kuin mielellään muistelee sellaista ihmistä!
 
...Scream Bloody Gore!

Nyt lähti oma kierrokseni käyntiin. Aamulla toki tuli jo Symbolic luukutettua läpi. Loistavaa musiikkia.
 
R.I.P. Chuck

Kyllä on tullut pitkin päivää kuunneltua Deathia. Parasta.

Jep, jep, Chuckia muistelevien joukkoon liityn minäkin ja lyön Humanin soittimeen. Nerohan se oli.

Vuosipäivän kunniaksi RIP täältäkin.

Pistänpä kohta Deathia minäkin soimaan.

Death
 
Olisi varmaan aika tutustua paremmin bändin tuotantoon.Mistä levystä olisi hyvä aloittaa?

Symbolic. Oma lemppari ja periaatteessa helpoin Deathin levy lähestyä.

Death
 
Olisi varmaan aika tutustua paremmin bändin tuotantoon.Mistä levystä olisi hyvä aloittaa?
 
Kuten yllä jo kirottiin, on Symbolicista hyvä lähteä liikkeelle. Symbolicin riffit ja melodiantapaiset ovat hieman helpommin sisäistettäviä ja ei-niin-Deathmaisia ehkäpä. Jos Symbolic iskee, sitten heti koko muu tekninen katalogi haltuun, eli Human (1991), Individual Thought Patterns (1993) ja The Sound Of Perseverance (1998). Kaikki kolme mainioita levyjä, joista Human on allekirjoittaneen suosikkialbumi bändiltä.
 
Sitten on vielä kolme ensimmäistä albumia, Scream Bloody Gore, Leprosy, Spiritual Healing. Tässä kohtaa meininki vielä öldsküul brutaali deathmetal. Leprosy tämän kauden paras levytys.
 
Silti jokainen Death-levy on hyvä hankínta. Jos ostat yhden, ostat kyllä lisää.

Meikäläinen aloitti tutustumisen Individualilla ja voin sanoa, että jos progempi kama kiinnostaa noin yleisesti, niin tähän ei voi pettyä. Hurjaa sykettä, asennetta ja taidokkaita sävellyksiä sekä suorituksia. Overactive Imagination on sellainen aloittaja, että ei ole tosikaan.

Kuten yllä jo kirottiin, on Symbolicista hyvä lähteä liikkeelle. Symbolicin riffit ja melodiantapaiset ovat hieman helpommin sisäistettäviä ja ei-niin-Deathmaisia ehkäpä. Jos Symbolic iskee, sitten heti koko muu tekninen katalogi haltuun, eli Human (1991), Individual Thought Patterns (1993) ja The Sound Of Perseverance (1998). Kaikki kolme mainioita levyjä, joista Human on allekirjoittaneen suosikkialbumi bändiltä.
 
Sitten on vielä kolme ensimmäistä albumia, Scream Bloody Gore, Leprosy, Spiritual Healing. Tässä kohtaa meininki vielä öldsküul brutaali deathmetal. Leprosy tämän kauden paras levytys.
 
Silti jokainen Death-levy on hyvä hankínta. Jos ostat yhden, ostat kyllä lisää.
 
Ja jos kaikesta tuosta tykkää, niin kannattaa etsiä käsiin Chuckin toisen bändin, Control Deniedin ainokaiseksi jäänyt levy The Fragile Art Of Existence (1999). Kouluruokalalta saa vain laadukasta.

Steve DiGiorgio aiheesta "Steve, how'd you get buried on Human?"
http://www.ultimatemetal.com/forum/ … u-get-buried-human.html#post5515135

Steve DiGiorgio aiheesta "Steve, how'd you get buried on Human?"
http://www.ultimatemetal.com/forum/ … u-get-buried-human.html#post5515135
 
Helvetti, haluan tuon rummut&basso -miksauksen Humanista!

Live in L. A.:lla soundit kuulostavat aikamoisen karmeilta. Ei taida virekkään oikein pysyä, mutta Death on legenda! Itse diggaan kaikkea old school deathia ja blackia.
 
Katso ihmeessä:
www.youtube.com/Watch?v=z3jHOdPgtjo

Live in L. A.:lla soundit kuulostavat aikamoisen karmeilta.
 
No comment, mutta samaisen keikan loppupuolella alkaa Chuckin kitara olemaan melkoisen epävireessä, joka kyllä särähtää korvaan.

Live in L. A.:lla soundit kuulostavat aikamoisen karmeilta.
 
Muistaakseni ihan tarkoituksella tuohon haettiin mahdollisimman raa'at soundit. Suoraan pöydästä ilman mitään jälkikäsittelyjä. Toimii!

Live in L. A.:lla soundit kuulostavat aikamoisen karmeilta.
 
Mitäs kummaa...? Minusta siinä on erittäin hyvät soundit, ainakin kitaroissa: tiukat, selkeät ja rouheat. Lisäksi Chuckin uudistunut "kovaa ja korkealta"-laulutyyli toimii hienosti vanhoissakin biiseissä.

Hyvät, tai ainakin tarpeaksi hyvät soundit sillä L.A:lla on. Bassoa olisi vaan saanut olla enemmän.
 
E: On se Mr. Christy aika hullu jätkä kun soittaa Reinertin ja Hoglanin kuvioita vielä nopeammassa tempossa kuin alkuperäiset, eikä tee paljon yhtään virheitä.

Hyvät, tai ainakin tarpeaksi hyvät soundit sillä L.A:lla on. Bassoa olisi vaan saanut olla enemmän.
 
E: On se Mr. Christy aika hullu jätkä kun soittaa Reinertin ja Hoglanin kuvioita vielä nopeammassa tempossa kuin alkuperäiset, eikä tee paljon yhtään virheitä.
 
Christy on oma lempparini tästä Deathin kuuluisasta rumpali-kolmikosta (olihan Reifert ja Andrews ihan taitavia, mutta verrattuna heitä seuranneisiin paukuttelijoihin...). Hänen kuvionsa ovat jostain syystä kiinnostavampia kuin Hoglanin ja Reinertin, jotka myös lukeutuvat lempirumpaleihini.
 
Niin, ja L.A.:lla on mun mielestä saundit ihan mahtavat. Vokaalitkaan ei haittaa, mulle käy Chuckin ääni niin matalalta kuin korkealtakin.

Christyn splash-lautasten käyttö on mun mielestä ihailtavaa! Varsinkin niissä nopeissa filleissä (esim. Spirit Crusherin kertosäe)
Deathin biisejä vois alkaa tiluttamaan vaihteeksi :)