Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tässä taas nähdään, kuinka kaiken maailman hömpötinvahvistimet jäävät Marshallin jalkoihin, heh.
 
ei muuten pojat enää soittele marsuilla...

ei muuten pojat enää soittele marsuilla...
 
Höh, no se ei onneksi voi pilata War withinín mahtisoundeja.

ei muuten pojat enää soittele marsuilla...
 
Eikös tuo Krank diili tullut vasta tuon levyn jälkeen kuitenkin.

Eikös tuo Krank diili tullut vasta tuon levyn jälkeen kuitenkin.
 
Joo, muistaakseni jotain Guitar Worldia joskus lueskelin ja siinä pojat kertoivat, että (muiden vahvistimien ohella) käytössä oli JCM800.

Eikös tuo Krank diili tullut vasta tuon levyn jälkeen kuitenkin.
 
niinpä kai sitten...en sinällään ole asiaan perehtynyt.

Nostanpa vanhan ketjun syystä että nyt on SF:n "Fallout from the War" kuunneltavissa AOL:llä osoitteessa
 
http://music.aol.com/songs/new_rele … ab=21&ncid=AOLMUS00050000000016
 
Tuosta bääsee helposti tutustumaan bändin materiaaliin, josko sitten herättäisi levynostoimpulsseja...

Kuulin radiosta tuon uuden biisin ja ihan asialliselta vaikutti.

Vähän tuommoista turhan geneeristä, kun tuon lätyn työn ohessa hätäisesti kuuntelin. Ehkä se suurin NWOAHM-innostus on vähän laskemassa. Tiukat oli soundit tosin.

The War Within on ihan mukavaa lenkkeilymusaa. Aikamoista hilipatihippaa-meininkiä, ei mitään suurempaa musiikillista nautintoa tuosta saa irti.

Kovia biisejä SF:llä on kyllä! Ja tyylikäs vibrato kitaristilla, vaikkei muuten sooloilu oikein mieheltä kolahtanu..

Kovia biisejä SF:llä on kyllä! Ja tyylikäs vibrato kitaristilla, vaikkei muuten sooloilu oikein mieheltä kolahtanu..
 
Komppareina Donais ja (varsinkin) Bachand ovat myös aika äijiä.

Komppareina Donais ja (varsinkin) Bachand ovat myös aika äijiä.
 
Joo komppipuoli lähtee kyllä jytysti!

Joo komppipuoli lähtee kyllä jytysti!
 
Mehkeitä riffejä kyllä irtoaa. Varsinkin The War Within levyn ysi biisissä on tiukkaa riffittelyä...kuolemaksenikaan en biisin nimeä kyllä muista.
 
Oma suosikkini kyseiseltä bändiltä on edelleenkin Of One Blood....helvetin hyviä biisejä koko levy täynnä. Harmi vaan että soundit on mitä on. The Art Of Balance tulee melko perässä hyvänä kakkosena, ei siitäkään huono viisua kyllä löydy.

Shadows Fall on käytännössä ainoa tämän metalcore-aallon (tosin bändi on aloittanut jo paljon ennen tätä aaltoa, ja on ollut merkittävässä roolissa koko scenen synnyssä) bändi, jota pystyy kuuntelemaan ärsyyntymättä. Oikeastaan kaikkia muita tämän alan bändejä (mitä olen kuullut, eli ei kovin paljoa) kuunnellessa tulee esille se tuttu AARGGH -ilmiö. Pahimpia tapauksia ovat nämä uusimmat listaykköset kuten Trivium (joka on vielä melkein siedettävä) ja Bullet For My Valentine. Hyh! Ja vieläpä tämä suomenkielinen edustaja Nicole. Sillä bändillä ei ole mitään muuta syytä olla julkisuudessa kuin se, että soittaa ensimäisenä muodikasta musiikkia kotimaan kielellä.
 
Offtopicillista vuodatusta.

Shadows Fall on käytännössä ainoa tämän metalcore-aallon (tosin bändi on aloittanut jo paljon ennen tätä aaltoa, ja on ollut merkittävässä roolissa koko scenen synnyssä) bändi, jota pystyy kuuntelemaan ärsyyntymättä. Oikeastaan kaikkia muita tämän alan bändejä (mitä olen kuullut, eli ei kovin paljoa) kuunnellessa tulee esille se tuttu AARGGH -ilmiö.
 
Mites Killswitch Engage? Nuo Avenged Sevenfoldit, Atreyut ja Bullet For My Valentinet olen jättänyt omaan arvoonsa. Triviumista tosin pidän, samoin kuin Nicolesta, joka on aika erilaista verrattuna näihin bändeihin. Nopeat kohdat puuttuvat ja meininki on yleensäkin raskaampaa ja painostavampaa.

Mites Killswitch Engage? Nuo Avenged Sevenfoldit, Atreyut ja Bullet For My Valentinet olen jättänyt omaan arvoonsa. Triviumista tosin pidän, samoin kuin Nicolesta, joka on aika erilaista verrattuna näihin bändeihin. Nopeat kohdat puuttuvat ja meininki on yleensäkin raskaampaa ja painostavampaa.
 
Olen kuullut Killswitch Engagea yhden levyllisen, en tykännyt. Ja se oli suoraa göteborgia.

Olen kuullut Killswitch Engagea yhden levyllisen, en tykännyt. Ja se oli suoraa göteborgia.
 
no ei se nyt ihan kyllä ole. Amerikan metalcorebändit ja Göteborgin hevibändit ovat muutenkin toimineet symbioosinomaisesti antaessaan vaikutteita toisilleen.

no ei se nyt ihan kyllä ole. Amerikan metalcorebändit ja Göteborgin hevibändit ovat muutenkin toimineet symbioosinomaisesti antaessaan vaikutteita toisilleen.
 
Metalcore = (alkuperäinen) göteborg + thrash + nu + pehmopoppi.
 
Edit: Mutta siis, sanomasi on täysin totta. Metalcorebändit ottaa vaikutteita Ruotsin suunnalta ja göteborgbändit ottaa mallia jenkkipumpuista.

Metalcore = (alkuperäinen) göteborg + thrash + nu + pehmopoppi.
 
Ehkä nykyinen lopputulos (MTV-metalcore) kuulostaa tuollaiselta yhtälöltä, mutta Shadows Fallin ja Killswitchin äijät on soitelleet pitkään ja lähteneet jostain hardcorepiireistä ponnistamaan ja lisäämään melodisia ja metallisia elementtejä musiikkiinsa.

Ehkä nykyinen lopputulos (MTV-metalcore) kuulostaa tuollaiselta yhtälöltä, mutta Shadows Fallin ja Killswitchin äijät on soitelleet pitkään ja lähteneet jostain hardcorepiireistä ponnistamaan ja lisäämään melodisia ja metallisia elementtejä musiikkiinsa.
 
Allekirjoitan kyllä tämän. Joitain samoja elementtejä on kuin melodeath-poppoissa, mutta pesäero on silti selvä.
 
Samoissa yhteyksissä mainittava Trivium taasen kallistuu enemmän thrash-puolelle, varsinkin uudemman materiaalin osalta. Vanhempi on enemmän metalcore-osastoa.
 
Bullet... lienee tuota MTV-metalcorea parhaimmillaan.