Seven Churches on kyllä sellainen ajaton klassikko ja mahtavuus, ettei tietynlaisiin ristiriitoihin jaksa edes kiinnittää sen kummemmin huomiota. Kyllä itse lähtisin ennemmin puhumaan deathista, sillä vaikka thrash-laukkaa ja kaaosta löytyy läpi albumin, on death-metallinen fiilis kuitenkin päällä alusta loppuun. Killeririffejä ja -sooloja albumi on pullollaan, eikä kokonaisuuteen mahdu väliinputoajiakaan, minkä ansiosta kyseessä onkin yksi ensimmäisistä ja silti myös parhaista death-metallisista albumeista.
Possessedhan pääsi tässä sattumalta samana päivänä esille kahdessakin kotimaisessa metallimediassa, sillä tein itse tuossa eilen illalla 500. levyarvioni ja valitsin kohteeksi 20-vuotiaan Seven Churchesin.
http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1044 Mutta samassa huomasin tänä aamuna, että tänään oli samaisesta albumista tullut klassikko-sarjan arvio myös Imperiumiin.
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=3467 Joten ainakin tämä " toisinaan unohdettu klassikko" saa nyt edes hieman huomiota kotimaisittain. Mikäs siinä, sietäähän tuo tullakin useamman ihmisen kuulluksi, sillä kuten tässä keskustelussa muutamat taisivat mainitakin, tuppaa Possessed aina välillä unohtumaan ihmisiltä death-metallista puhuttaessa.
PS. Ja perkele niissä soundeissa ei ole mitään vikaa. Riffit tulittuvat räväkästi, soolot vinkuvat, basso kumisee ja rummut paiskoutuvat eetteriin, joten munille potkinta on valmiina.