Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Henk. koht. suosikkini on Am Universum, mutta on tuo vanhempikin materiaali kohtuullista.

Eiköhän se Tales ole. Koitahan saada siitä vielä se uudempi painos missä on Black Winter Day EP mukana sisältäen Doors-coverin Light My Fire.
 
Jaa. Siitäkö on tuommoinenkin versio olemassa? Light My Fire haluttais cd:lle, mainio koveri kun on. Tekee tuskaa kuunnella sitä paskalaatuisena ämpärinä.
Omia suosikkeja ovat Tales, BWD-ep & Elegy, joista viimeksi mainittu on niukasti parhain. Kebabbailut eivät ole juuri koskaan häirinneet, Kingston Walliinkin olen vasta tutustunut.. Pidän myös uudemmasta kamasta, joista Tuonela on parasta. Kareliania vanhempaa matskua en olekaan kuullut, paitsi tylyäkin tylympää Abhorrencea, jossa Tomppa örisi: http://www.timetombs.net/abhorrence/
Mitenhän se Sentencedkin tähän nyt sekoittui? No paljon on yhtäläisyyksiä bändeillä, esim. laulajan vaihtuminen -> musa kevyemmäksi. Sentenced on kerrassaan oiva bändi, jonka tuotannosta mieluiten kuuntelen Story-kokoelmaa ja Love & Death -ep:tä. Crimson ehdottomasti heikointa antia.

Karelian Isthmus ja Tales. Aika samaa mieltä näytetään olevan. :)
 
Light My Fire on kaamea koveri. Noh, ei ole alkuperäinenkään biisi mitenkään liian hyvä.

Minä kallistun kyllä kanssa Am Universumin kannalle. Se on ehkä hieman yksitoikkoinen ja ehkä hieman liikaakin Kingston Wallimainen, mutta on siinä hieno fiilis. Tuonela on kyllä ihan yhtä hyvä.
 
Elegy ja Tales olisivat kanssa ihan hyviä, mutta arvatkaas mitä; meiksi ei diggaa örinästä.

Tuonela tai Am Universum.
Ehkä Tuonelassa on enemmän sitä Jotain.
 
EP:t jos lasketaan mukaan niin varmaan listaisin ykköseksi My Kanteleen.

Kareliania vanhempaa matskua en olekaan kuullut, paitsi tylyäkin tylympää Abhorrencea, jossa Tomppa örisi
 
Itseasiassa Abhorrencessa örisi mies nimeltä Jukka Kolehmainen. "Tomppa" Koivusaari soitti kitaraa.
 
Ja kyllä se Tales From The Thousand Lakes on bändin paras tuotos, helvetin hieno levy. Karelian Isthmus oli muistaakseni kova, mutta pitäisi se hommata takaisin kun sen joskus myin kaverille rahapulassa. Elegy on myös ihan hyvä, ja Tuonelallakin pari hyvää biisiä vaikka onkin jo "lässympää" kamaa, heheh.

Tales vanhemmasta tuotannosta ja Am Universum uudemmasta. Nuo kaks levyä summaa Amojen tuotannon melko hyvästi. Elegy on tietty myöskin hankinnan arvoinen.

Kyllä minunkin mielestäni paras on Tales From The Thousand Lakes. Pelkästään nimi on komea :D Toiseksi sanoisin Elegyn, ensimmäinen on vähän tönkkö, enkä jaksa sitä niin usein. Amorphis on ollut kyllä ehkä kaikista bändeistä eniten minulla kuuntelussa tänä vuonna, jotain Amorphiksen levyä olen joulu lomasta tähän asti pitänyt kuuntelussa. Joka levyltä löytyy hetkensä, mutta uusin on minusta heikoin, puuttuu hyvät biisit ja fiilis. Kun taas Talesilla on ylivoimainen paketti, erittäin hyvä henki sekä biisit yhdistettynä mielestäni. Am Universumistakin paljon pidän, siinä ei kaikki biisit niin erikoisia ole, mutta levyllä on oma henkensä, joka nostaa pisteitäni siihen niin sanotusti.
 
Uutta levyä kyllä odotan jo vähän, Amorphiksen foorumilla sano joku bändin jäsen (oiskohan ollu Esa vai Tomi), että uudelle levylle on nauhoitettu kovaakin karjuntaa :D Tulis se nyt valmiiksi, edes sen takia, että pojat kiertäisivät Suomeakin, en nimittäin ole siitä huolimatta, että arvostan bändiä paljon, ole ikinä nähny sitä livenä!

Kyllähän se ehdoton "se" levy on Talessi. Mutta Elegy pärjää kyllä biisiensä puolesta hyvin. Kokonaisuutena ehkä vähän hajanaisempi kuin legendaarinen Tales. Tykkään myös Tuonelasta ja Far from the Sunista, jotka esittelevät Amorphiksen erilaisen puolen. Eivät kylläkään vedä vertoja alkuaikojen vedoille.

Amorphis: The Privilege of Evil, The Karelian Isthmus, Black Winter Day
 
Sentenced: Amok
 
Privilegellä ja Winter Dayllä ei huonoja biisejä ole lainkaan, eikä tavallaan Isthmuksellakaan, mutta joitain hieman tylsähköjä ratkaisuja löytyy paikka paikoin kuten esmes saman sointukierron käyttö melodioiden taustalla vähän turhan usein. Tales on ihan jees, mutta ei nyt mikään älyttömän kova kumminkaan. Jep, ja The Lost Name of Godin sekä The Pilgrimagen aloitusriffit ovat kovimpia biisinavauksia koskaan. Elegyä tai siitä seuraavia levyjä en ole tosin kuullut paljoakaan koska en yksinkertaisesti kestä sen laulajan ääntä. Toivottavasti tämä uusi laulaja olisi edes vähän parempi...
 
Amok on taas Sentencediltä se paras, juurikin tasaisuutensa vuoksi ja löytyyhän sieltä niitä hittejäkin jonkin verran. North from Here on mielestäni aika epätaisainen levy, mutta Awaiting the Winter Frost on todellinen ässäbiisi!

Itse pidän sekä vanhemmasta että uudemmasta Amorphiksesta. Tales on ihan ftun hieno levy ja Elegy samaten, mutta kyllä toimivat myös Tuonela että Far From the Sun meikäläiselle. Itse asiassa nyt mennään taidehomostelussa niinkin pitkälle, ettei mielestäni Far From the Sun sisällä yhtään huonoa kappaletta.
 
Pitänee ilmeisesti Karelian Isthmus hommata seuraavaksi kuunteluun.

Crimson on aliarvostettu.

Itse pidän Pasi Koskisen laulamasta tuotannosta ehkä hiukan enemmän, kun vanhasta väännöstä. The way ja divinity kuuluvat parhaimpiin kuulemiini amorbiiseihin, miltä levyltä ne nyt sitten löytyykään.

Itse pidän Pasi Koskisen laulamasta tuotannosta ehkä hiukan enemmän, kun vanhasta väännöstä. The way ja divinity kuuluvat parhaimpiin kuulemiini amorbiiseihin, miltä levyltä ne nyt sitten löytyykään.
 
Tuonelalta nuo kummatkin löytyvät, on muuten minulle ollut vaikeimmin aukeava Amorphiksen levy, mutta lähi-aikoina olen enemmän alkanut pitää tuostakin levystä.
 
Minusta uusin, Far From The Sun, on Amorphiksen heikoin levy. Vaikka silläkin on hyviä biisejä, niin on minusta muita levyjä enemmän sitä tasa-paksuutta.

Tuonelalta nuo kummatkin löytyvät, on muuten minulle ollut vaikeimmin aukeava Amorphiksen levy, mutta lähi-aikoina olen enemmän alkanut pitää tuostakin levystä.
 
Outoa. Minulle taasen helpoiten avautuva. En tiedä vaikuttaako siihen se, että sillä levyllä rupesin Amoa kuuntelemaan.

Tuonela. Piste.

Tuonela. Piste.
 
Komppaan... Tuonela on hyvä, mutta myös Elegy toimii jos haluaa parit Tomin örmyämiset kuulla myöskin. Tales From the 1000 Lakes jos taas pelkkä murina-osasto kiehtoo.
 
Oma top3 Amorit ois kyllä selkeästi: Tuonela, Elegy, Tales...

Näyttäis muuten siltä, että Amorphiksen uusi levy on saatu valmiiksi. Äh, julkaisu kuitenkin näyttäisi venyvän ainakin ensi helmikuuhun. Aina levyjä saa odottaa ja sitten ne taas myöhästyy!
 
http://www.amorphis.net/

Joo joo, vanha ketju. Pakko kuitenkin sanoa, että Far from the sun taitaa olla vielä parempi kuin Am universum.

Klassikko mikä klassikko, silti olen aina tykännyt uudemmasta tuotannosta enemmän kuin Talesista (ja sitä edeltävistä äänitteistä Dismentista Kareliaan). Elegy oli eka levy joka sai allekirjoittaneen vanhan psykedeliadiggarin ylipäänsä kuuntelemaan metallia, ja sen seuraajat ovat toimineet jopa vielä paremmin. Muutaman uuden kappaleen kuunneltuani ja viime kesän Tavastia-keikan johdosta uskallan kuitenkin veikata, että tuleva Eclipse-albumi tulee jättämään kaikki edeltäjänsä varjoon jo pelkkien laulusuoritusten osalta. Odotetuin levy moneen vuoteen. Ja maaliskuussa on luvassa muutama keikka...