Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kylyma: Ja taas muistin varassa, Opeth soittaa/on soittanut ihan e-vireestä, ja jos oikein halunneet raskauttaa, niin muottaneet drop-d:hen.
 
Suurimmaksi osaksi ihan normivireestä juu. Ghost Reveriesillä taitaa olla open D koko levyllä ja Sorceress (biisi, ei levy) on jossain A-vireessä.
 
Raskaus nyt tietysti on subjektiivinen kysymys, mutta varsinkin jos e-vireessä pitää olla niin Opethilta kyllä löytyy monta potentiaalista vaihtoehtoa tämän kysymyksen vastaukseksi.

Vessajono: Raskaus nyt tietysti on subjektiivinen kysymys, mutta varsinkin jos e-vireessä pitää olla niin Opethilta kyllä löytyy monta potentiaalista vaihtoehtoa tämän kysymyksen vastaukseksi.
 
Hex Omega. Biisin aloittava riffiin verrattuna 99% metallimusiikista on lähinnä muniinpuhaltelua.

Black Sabbathin nimikkokappaleen riffissä on vain kolme eri säveltä ja niistäkin 2 on G. Olen itse pitänyt tavoitteena että sitten kun onnistuu tekemään hyvän riffin jossa on vain yksi sävel niin on saavuttanut kaiken. En ole kyllä vielä onnistunut tekemään kelvollista riffiä viittä vähemmällä sävelellä.

Damage Inc. keskiosan riffi.

Vessajono: Suurimmaksi osaksi ihan normivireestä juu. Ghost Reveriesillä taitaa olla open D koko levyllä ja Sorceress (biisi, ei levy) on jossain A-vireessä.
 
Raskaus nyt tietysti on subjektiivinen kysymys, mutta varsinkin jos e-vireessä pitää olla niin Opethilta kyllä löytyy monta potentiaalista vaihtoehtoa tämän kysymyksen vastaukseksi.
 
Uusimman levyn Charlatan menee E-vireessä, mutta se on oktaavin verran normivirettä alempi E.

Hessos: Uusimman levyn Charlatan menee E-vireessä, mutta se on oktaavin verran normivirettä alempi E.
 
Periaatteessa on ja periaatteessa ei: siinä ei nimittäin oo kitaroita ollenkaan, vaan koko biisi on soitettu bassoilla.

Vessajono: Periaatteessa on ja periaatteessa ei: siinä ei nimittäin oo kitaroita ollenkaan, vaan koko biisi on soitettu bassoilla.
 
Tätäpä en tiennyt! Oho!
 
Mutta kun sitä nyt kuuntelee niin aika selvältähän tuo vaikuttaa...

Tämä ketju nyt kuihtunut kasaan jo tovi takaperin, mutta mitä eilen kuuntelin pari tuntia teinivuosina hankkimiani CD-levyjä hyllystäni, ja tänään toin pinon itselleni tärkeitä levyjä samoilta ajoilta hankkimiani vanhempieni vaatehuoneesta levyhyllyyni kämpälleni, niin mitä mainitsin aiemmin, että MOP ei ole mielestäni mitenkään erityinen levy, vaikka monet Metallica-fnit pitävät sitä yhtyeen kataloogissa parhaana Metallica-albumina.
 
Nyt mitä aloitin kuuntelemaan taas levyjä, Master Of Puppetsia aloin oikein analysoimaan mielessäni tätä khdeksan raidan kokonaisuutta, niin kyllä melkein tosiaan levyn päättävä Damage Inc on levyn parhaimmistoa raskaan riffittelyn osalta.
 
Noista kahdekssasta raidasta seuraavat poiminnat, mistä jotain sanottavaa voisi olla ziljoona kertaa kuulleena myös tältä studiolevyltä kappaleet niiden satojen live-vetojen lisäksi.
 
Orion, mistä siitäkin oli puhetta joku tässä mainitsi sen raskaaksi, niin se lienee levyn melodisin pala, ja sitten bassolinja on erityisen hyvä sen alkuosion jälkeen.
 
Batteryn intron saa kuulostamaan raskaalta, jos soittaa särö maksimissia vähän varioiden niitä otteita ja ymmärtää kuunella reaaliajassa ja sitä, mitä soittaa.
 
Tossa muuten Damage Inc. on studiokikkaa käytetty, mitä intro on käännetty, tarkistin sen hakukoneelta äsken vasta, mitä korvaan kuulosti, että ihan kuin olisi reversed studiossa intro, mitä ...And Justice For All -levyllä taisi olla ja yksi raita samaa niksiä hyödynnetty intron osalta, siinä tosin oli akustisvetoinen se alku siinä kappaleessa.
 
Levyn nimikkoraita on tottakai helmi, mitä se on ja levyn pisin kappale, vaikka muitakin yli 8:n minuutin ralleja levyllä on. Joskus oliko se viime tuotantokaudella tai sitä edellisellä, mitä Jarkko Ahola oli vakioesiintyjä siinä Elämäni Biisi -sarjassa, niin siinä ja basisti-laulaja-Ahola tulkitsee tuon kappaleen ihan tyylillä.
 
Nuo neljä mainitsemaani kappaletta oikeastaan itselleni merkkaa ainoastaan tältä levyltä jotain, ne on valikoitunut tässä nion 25 vuoden kuluessa levyn itselleni ostamisesta, mitä lopulta nytkin kun kuuntelen levyä, kuuntelen nämä. Onhan Metallica vissiin esittänyt kaikki levyn kappaleet livenä, mitä nykyisin julkaisevat virallisella Youtube-kanavallaankin niitä tuoreita konserttivideoita, ja olen toki katsonut niitäkin, mutta tosiaan nämä neljä.
 
Metallica-katalogista lisää.
 
...And Justice For All -levyn parhaimmistoa Onen siitä kohtaa, missä tulee ainakin itselläni tänka på Guitar Hero Metallica -pelissä saada kaikkia niitä iskun osumia kohdalleen, missä on tuplabasarit siellä loppupuolella, ja E:tä sahataan onko ne trioleja vai jotain siihen suuntaan kirjoitettu siinä virallisessa nuottijulkaisussa kitaralle.
 
Ride The Lightiningillä suosikkini on Fade to Black ja tykkään Call of The Ktulusta, mielestäni sen albumin nimikkokappaleessa on tekijäcrediteissä Dave Mustainenkin mainittu, For Whom the Bell Tolls on tylsä kitaralla, ainoa merkittävä siinä on Burtonin se basso-intro.
 
Voi olla, että palaan vielä illan mittaan Metallican raskaaseen sarjaan kommenteissani, mitä St. Anger on varmaan vähimmälle kuuntelulle itselläni jäänyt noista Metallican albumeista, ja jotenkin sellainen muistikuva, että se olisi jokseenkin raskaahkoa tavaraa, kuuntelen sen tänään varmaan pitkästä aikaa että palautuu mieleen. St.Angerista muuten sellainen havainto, mitä levy on julkaistu 2003, se on Metallican, eli "Black" -albumin tavoin Bob Rockin tuottama. Siinä Blackin ja St.Angerin välillä muistelisin,että levyn tuottaja oli Metallican jäsenten lisäksi joku muu, mitä Rock. No, levyn tuottaja ei liity välttämättä suoraan raskaista riffeistä puhuttaessa.

Rokkipeikko: Tossa muuten Damage Inc. on studiokikkaa käytetty, mitä intro on käännetty, tarkistin sen hakukoneelta äsken vasta, mitä korvaan kuulosti, että ihan kuin olisi reversed studiossa intro, mitä ...And Justice For All -levyllä taisi olla ja yksi raita samaa niksiä hyödynnetty intron osalta, siinä tosin oli akustisvetoinen se alku siinä kappaleessa.
 
Ei ole Damage Incin introa käännetty nurinpäin, voluumipedaalia painellen Burton sen soittanee. Justicella ekan biisin (Blackened) intro oli käännetty, ei ole akustinen vaan särökitaroilla soitettu.

Some Kind of Monster on kans aika monster kuuloinen, kun kuuntelee tämän version: https://www.youtube.com/watch?v=5dsP_EEEM_Y
 
"In case it hasn't been mentioned earlier, the reason this version sounds better is because it was remixed by Randy Staub - the same guy who engineered the 'Black Album', 'Load', 'ReLoad' and 'Garage Inc' among many other seminal records in rock/metal."
 
Olisi St.Anger ollut "vähän" eri tason levy, jos miksaamassa olisi ollut luottokaveri aiemmilta levyiltä. Samoin Death Magnetic ja kaikki muutkin uudemmat platat hyötyisivät tämän kaverin käsittelystä.

Ojankaivaja: Some Kind of Monster on kans aika monster kuuloinen, kun kuuntelee tämän version: https://www.youtube.com/watch?v=5dsP_EEEM_Y
 
"In case it hasn't been mentioned earlier, the reason this version sounds better is because it was remixed by Randy Staub - the same guy who engineered the 'Black Album', 'Load', 'ReLoad' and 'Garage Inc' among many other seminal records in rock/metal."
 
Olisi St.Anger ollut "vähän" eri tason levy, jos miksaamassa olisi ollut luottokaveri aiemmilta levyiltä. Samoin Death Magnetic ja kaikki muutkin uudemmat platat hyötyisivät tämän kaverin käsittelystä.
 
St. Anger on paras Metallica levy jos ei Burtonin aikaisia lasketa.

Ojankaivaja: Olisi St.Anger ollut "vähän" eri tason levy, jos miksaamassa olisi ollut luottokaveri aiemmilta levyiltä. Samoin Death Magnetic ja kaikki muutkin uudemmat platat hyötyisivät tämän kaverin käsittelystä.
 
Rockia väheksymättä, toi Rock & Staub oli kyllä kova combo. Staub on miksannut muuten nuo edellisellä sivulla mainitut AiC-rallit myös.

EDIT - voi poistaa

Tosiaan tuo alkuperäinen versiohan tuosta Some Kind of Monster -elokuvamusa-CD:llä päätösraita "Some kind of Monster" on tosiaan St. Anger levyllä, mikä julkaistiin 2003.
 
Itselläni on huono lähinäkö, niin levyn kannesta näyttäisi "2005" tuo CD:n julkaisuvuosi, missä on noita elokuvan trailereitakin mukana, tosin en ole nähnyt tuota Some Kind of Monster -elokuvaa vielä. Hakukoneen ja Wikipedian perusteella levy olisi vuodelta 2004, tai ainakin tuo elokuva, joten se lienee paikkansa pitävä. Täytynee itseni varman käydä Specsaversilla?
 
Randy Staub ei ollut St.Anger -levyn tuotantotiimissä tosiaan, levyn on nauhoittanut ja miksannut tosiaan Bob Rock ja sitten tuottanut yhdessä Metallican kanssa, melkein pidän Trujilloa Newstedia parempana basisitina, tai Metallican siihen, mikä bändissä on oleellista, niin sopii ainakin nyky-artistiprofiiliin paremmin.
 
Kuuntelin tosiaan eilen mitä enteilin vielä illemmaksi postausta tänne tuost St. Angerista, mitä en ollut sitä aikoihin kuunellut, niin kyllä se raskaista riffeistä puhuttaessa melkein menee tuon Death Magneticin ohi tosiaan, mitä aiemmin kirjoitin että se melkein voisi olla oma vlintani, mutta on totta, että tuo St.Anger on raskaasta Metallica-riffittelystä ja raskaasta Metallicasta pitäville melkein parempi suositus, jos yhtä levyä kataloogista pitäisi suositella parempi, mitä Death Magnetic.

Palaan vielä Staub-teemaan, mitä katsoin miehen referenssejä, niin mies on crediteissä ollut miksaajana yms. ääni-insinööri, mitä on myös muun genren, kuin metalligenren ihan hyvin kaupallisesti menestyneidenkin levyjen osalta miehelle tippuu tuloja todennäköisemmin, mitä varman on tehnyt prosenttisopimuksen, eikä ole luovuttanut työnsä tulosta levy-yhtiö(i)lle kertakorvauksena rahat ottaneena.
 
Näköjään HIMin yhdellä levyllä ja Von Hertzen Brothersin New Day Rising -levyt kotimaisista tai siis suomalaisista artisteista vuodelta 2015 tuo Von Hertzen, niin mies ollut sitäkinn miksaamassa.
 
Lähteeni oli Discdogs (Randy Staub -profiili)
 
https://www.discogs.com/artist/255463-Randy-Staub

Rokkipeikko: St.Anger on raskaasta Metallica-riffittelystä ja raskaasta Metallicasta pitäville melkein parempi suositus
 
Mutta levy ei toisaalta sovi tähän ketjuun, koska aloitusviestissä määrittelit että vain perusvire lasketaan?

Rokkipeikko: Palaan vielä Staub-teemaan, mitä katsoin miehen referenssejä, niin mies on crediteissä ollut miksaajana yms. ääni-insinööri, mitä on myös muun genren, kuin metalligenren ihan hyvin kaupallisesti menestyneidenkin levyjen osalta miehelle tippuu tuloja todennäköisemmin, mitä varman on tehnyt prosenttisopimuksen, eikä ole luovuttanut työnsä tulosta levy-yhtiö(i)lle kertakorvauksena rahat ottaneena.
 
Näköjään HIMin yhdellä levyllä ja Von Hertzen Brothersin New Day Rising -levyt kotimaisista tai siis suomalaisista artisteista vuodelta 2015 tuo Von Hertzen, niin mies ollut sitäkinn miksaamassa.
 
Lähteeni oli Discdogs (Randy Staub -profiili)
 
https://www.discogs.com/artist/255463-Randy-Staub
 
Joo, Randyn työt kuulostaa kyllä poikkeuksellisen hyvältä. Mitähän ukko on lähiaikoina tehnyt?
 
Moni uusi metallilevy kuulostaa pitkälti kompressoidulta paskalta eikä niitä jaksa samaan tapaan kuluttaa, kuin noita 90-luvun megalevyjä.

Rick Rubin on ainakin oman mistään ymmärtämättömän näkemykseni mukaan ainakin ihan susi tuottaja. Rubinin "loudness war" tuotokset on ihan hirveää kuunneltavaa vaikka musa itsessään olisi hyvää.

Ojankaivaja: Rick Rubin on ainakin oman mistään ymmärtämättömän näkemykseni mukaan ainakin ihan susi tuottaja. Rubinin "loudness war" tuotokset on ihan hirveää kuunneltavaa vaikka musa itsessään olisi hyvää.
 
Rubin tuotti hyviä Slayerin ja Danzigin levyjä ja ne pari Troublen levyä mutta jostakin 90-luvulta lähtien on kyllä tullut aika paskaa.

carnation: Tieteellisen tutkimuksen mukaan Alice in Chainsin Phantom Limbissa on raskain riffi - se kuulemma mitataan Richterin asteikolla.
 
https://www.youtube.com/watch?v=xBc … qw5aec&ab_channel=AliceInChains
 
AiC ei soita normivireessä tosin