Kyllä mä edelleen pidän tätä positiivisena tuotteena.
Broken Cog on erinomainen aloitusbiisi, tykkään kaikista tämmösistä hämäristä biiseistä joissa vähän rikotaan kaavaa (vähän Pitch Blackin tapaan). Ja jotenkin hienosti kasvaa kun Kidman tulee mukaan vasta lopussa.
They Move Below'n hiljainen alku on hyvä tauko levylle. Kokonaisuutena vähän turhan pitkä ja yksitoikkoinen, mutta tekee silti hyvää vaihtelua levylle kun Kidman on 10 minuuttia hiljaa. Lopun säröarpeggiot mahtavia.
Black Cathedral on minusta vähän outo näin pitkänä, mutta toki taas tuo vähän hengähdystaukoa kun rumpuja ei paukuteta. Voisi toimia kaikuisampana tai edes jollain sampleilla kuorrutettuna?
Paste Tense myös ihan OK outronäppäily muttei mikään Acrid Placidity tai edes The Last Vigil.
Ns. perusbiiseissäkin on lähes kaikissa jotain hyviä nyansseja: The Abysmal Eyessa ärhäkämmät tuplabasarit sekä kertosäkeen liidikitara, Light the Shortening Fusessa alun liidi sekä liidikitaraväliosa, Phantomsissa yllättävä breakdown, Ligature Marksissa lopun matala demppaus ja leadkitarat, God He Sees in Mirrorsissa tauko-virvelirollit ja kertosäkeen harmonizersoinnut, I Am That Thirstissa näppäily/liidi 2 minsan kohdilla ja lopun kikkailevat riffit, The Faultlessissa futsahtavat kitarat, puhtaat laulut + näppäily ja jälkimmäistä edeltävä melodinen riffi sekä Armies of the Preposterousin tykitysalku ja siitä aukeava ilmava riffi.
Jos taas puhutaan itse riffeistä niin tykkään Light the Shortening Fusen sävelkoukuista, God He Sees in Mirrorsin matalasta progeilusta ja The Faultlessin suorasta groovesta, mutta tällä osastolla on selkeästi eniten puutteita, jotenkin tuntuu turhan usein groovettomalta tusinakamalta.
Kokonaisuutena levy on vähän pitkä. Tylsän Kaleidoscopen olisi voinut pudottaa pois ja ehkä myös jonkin perusbiiseistä 2-6. |
pehko
Exhausted
Hetfield