Keskustelua raskaammasta musiikista ›

fcpr: Harrisin tavassa soittaa on jotain maagista (fanipoika, tiedän), joka ainakin itseäni aina jaksaa inspiroida kun Maidenin ralleja opettelee tai koittaa tehdä jotain omaa.
 
Tässä on kyllä vinha perä. Opettelin Wasted Yearsia tuossa taannoin, ja innostuin tekemään "kunnollisia" taustoja koneelle, joiden päälle sitten kitaraa tapailla. Helkkari sitä basso-rumpu yhteistyötä ja niitä mukageneerisiä bluespentatonisia (?!) juttuja, jotka ei todellakaan siltä kuulosta. Kyllä.

Drummer-K: Youtubesta löytyy tosi monesta Maidenin biisistä eristetyt raidat. Niitä on tullut kyllä kuunneltua ja aina sieltä löytää jotain pieniä nyansseja tai kikkoja, joita ei ole tullut aatelleeksi. Powerslaven rumpu-basso-pohja on huikeaa kuunneltavaa ja samoin esimerkiksi Wicker Manin lauluraidat.
 
Joo, noita rumpu-basso juttuja sitä on tullut ihailtua usempaan otteeseen. Mahtavuutta kyllä.

Michi: Tässä on kyllä vinha perä. Opettelin Wasted Yearsia tuossa taannoin, ja innostuin tekemään "kunnollisia" taustoja koneelle, joiden päälle sitten kitaraa tapailla. Helkkari sitä basso-rumpu yhteistyötä ja niitä mukageneerisiä bluespentatonisia (?!) juttuja, jotka ei todellakaan siltä kuulosta. Kyllä.
 
Ehdottomasti. Rakennuspalikat on "perushuttua", mutta niiden asettelu on sitten ehtaa Maidenia.
Harrisin raitoja kun yksinään kuuntelee, niin soitto ei sitä tarkinta välttämättä ole. Mutta kokonaisuuten se istuu täydellisesti. Ei ihme, että Harris ja Mcbrain kovasti yhteistyötään ovat aina kehuneet.

Pääsin vasta nyt ensimmäisen jakson pariin. Jutustelu on sujuvaa ja näkökulmista välittyy pitkä paneutuminen aiheeseen. Teknisesti on hieman nuristavaa. Ensinnäkin kompurointi on niin voimakasta, että hengitys tulee aivan liiaksi naamalle. Tästä on vaikea päästä yli ihan jo läppärin kaiuttimien kanssa. En tiedä onko teillä mahdollisesti herkät konkkamikit, joiden soundia kompurointi edelleen boostaa, mutta esim. Shure SM7-tyyppisillä dynaamisilla tuo hönkiminen ei tulisi niin naamalle. Toinen, mihin kiinnitäisin huomiota, on ilmeikkyys; puherytmi ja nuotti ovat hivenen epäinnostavia. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen pieniä seikkoja siinä, että podcast kuitenkin toimii ja rullaa hyvin.

Henri Henri Olavi: Pääsin vasta nyt ensimmäisen jakson pariin. Jutustelu on sujuvaa ja näkökulmista välittyy pitkä paneutuminen aiheeseen. Teknisesti on hieman nuristavaa. Ensinnäkin kompurointi on niin voimakasta, että hengitys tulee aivan liiaksi naamalle. Tästä on vaikea päästä yli ihan jo läppärin kaiuttimien kanssa. En tiedä onko teillä mahdollisesti herkät konkkamikit, joiden soundia kompurointi edelleen boostaa, mutta esim. Shure SM7-tyyppisillä dynaamisilla tuo hönkiminen ei tulisi niin naamalle. Toinen, mihin kiinnitäisin huomiota, on ilmeikkyys; puherytmi ja nuotti ovat hivenen epäinnostavia. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen pieniä seikkoja siinä, että podcast kuitenkin toimii ja rullaa hyvin.
 
Mahtavaa, kiitti palautteesta! Laitteiston osalta ollaan nyt menty "niillä mitä on" käytettävissä, eli tosiaan parilla konkalla. Shure SM7-klassikkoon ei valitettavasti rahapussi vielä veny. Katsotaan jos voitaisiin tehdä asialle kuitenkin jotain! Ensimmäinen huomio lajiaan, mutta jatkon kannalta sitäkin tärkeämpi!
 
Mitä nuottiin tulee, kuten mainitsinkin tuossa alkupostauksessa, että ensimmäisessä jaksossa hiukan vielä jännittää - onhhan koska kyseessä on se kuuluisa eka kerta, mutta seuraavissa jaksoissa hommat luistaa jo rennommin ja vapautuneemmin. Lähdettiin vähän pää edellä hommaan, koska ollaan nuoria (not) ja innokkaita! Tekemällähän sitä oppii!

Henri Henri Olavi: ...Ensinnäkin kompurointi on niin voimakasta, että hengitys tulee aivan liiaksi naamalle. Tästä on vaikea päästä yli ihan jo läppärin kaiuttimien kanssa. En tiedä onko teillä mahdollisesti herkät konkkamikit, joiden soundia kompurointi edelleen boostaa, mutta esim. Shure SM7-tyyppisillä dynaamisilla tuo hönkiminen ei tulisi niin naamalle. Toinen, mihin kiinnitäisin huomiota, on ilmeikkyys; puherytmi ja nuotti ovat hivenen epäinnostavia. Nämä ovat kuitenkin suhteellisen pieniä seikkoja siinä, että podcast kuitenkin toimii ja rullaa hyvin.
 
Kappas, enpä ollut hoksannut kun kuulokkeilla saliäherryksen lomassa kuuntelin, mutta vinha perä kritiikissä. Toki ei ihan huimasti häirinnyt huomaamisen jälkeenkään.

Tänään aamulla töihin kävellessä kuuntelin ensimmäisen osan. Hyvä kotikutoinen meininki ja itselle paljon uutta tietoa. Maiden ollut kovassa kuuntelussa aina mutta sen syvemmälle heidän tekemisiin en ole paneutunut.
Tosta kun kello lyö neljä ja lenkkarin kärki kääntyy kotia kohti ni laitetaan toinen jakso tulille.
 
Jatkakaa samaan malliin! Tätä oli ilo kuunnella.

Michi: Kappas, enpä ollut hoksannut kun kuulokkeilla saliäherryksen lomassa kuuntelin, mutta vinha perä kritiikissä. Toki ei ihan huimasti häirinnyt huomaamisen jälkeenkään.
 
Itse kun aika paljon olen tehnyt mm. elokuvaääntä ja siihen liittyen dialogin ja voice overin äänitystä/äänen käsittelyä, pomppaa tällaiset heti omaan pintaan. Joku toinen ei välttämättä tällaista edes kuule tai se ei häiritse millään tavalla. Aivan pieni muotoseikkahan se tässäkin vain on.

PoLFus: Itselle löyty ihan uusi syvyys Maidenista aikanaan noista eristetyistä laulu-, rumpu- ja bassoraidoista.
 
Toissa iltana koiralenkillä kuuntelin "What does this button do" äänikirjaa ja kun ne kirjassa sai Numberin äänitettyä niin piti kuunnella siinä kävellessä koko levy. No, siitä kimpaantuneena eilisaamuna töihin mennessä 22 Acacia Avenue basso cover tubesta. Ajassa 5:57-6:10, ai saateri kun kuulostaa hyvältä se nosto.
 
Edit. Eka jakso kuunneltu ja mukavan rento, jutusteleva ote tekemiseen. Tekemisen iloa myös jatkoon.

WarMachine: Toissa iltana koiralenkillä kuuntelin "What does this button do" äänikirjaa ja kun ne kirjassa sai Numberin äänitettyä niin piti kuunnella siinä kävellessä koko levy. No, siitä kimpaantuneena eilisaamuna töihin mennessä 22 Acacia Avenue basso cover tubesta. Ajassa 5:57-6:10, ai saateri kun kuulostaa hyvältä se nosto.
 
Edit. Eka jakso kuunneltu ja mukavan rento, jutusteleva ote tekemiseen. Tekemisen iloa myös jatkoon.
 
Ah, 22 Acacia Avenue ollut aina omia lemppareita. Se Adrianin riffi kun lähtee kolmijakonen poljento käyntiin...ja loppusoolo. Aiai...
 
Kiitos! Tänään julkaistiinkin sitten jo neljäs jakso lajiaan :)

Tänään 12.11.2021 julkaistiinkin jo 41. jakso Viikonloppusoturit -podcastia. Kyseisessä viimeistellään Senjutsu -levyn analyysit viimeisen kappaleen, Hell on Earthin, nimissä ja käydään albumin fiiliksiä niputtava loppukeskustelu.
 
Tuotannon laatua, niin teknistä kuin sisällöllistäkin, ollaan ekoista jaksoista parannettu sen verta paljon, että kehtasin jatkaa tätä ketjua. :D
 
Podcastiin:
http://www.linktr.ee/viikonloppusoturit
 
Mikäli aihe kiinnostaa, seuraa ihmeessä sosiaalisessa mediassa:
 
Facebook
http://www.facebook.com/viikonloppusoturit
 
Instagram
http://www.instagram.com/viikonloppusoturit