Keskustelua raskaammasta musiikista ›

aro: Siis tota sanaa vaan pohdin että miten niin kunniamaininta?
 
http://www.thefreedictionary.com/honorable+mention
 
A citation to one who has performed well in a competition but has not been awarded a prize.
 
Mutta olkoon minun puolestani vaikka "ei nyt ihan mahtunu viiden kärkeen", jos tuntuu mukavammalta. Hyviä levyjä joka tapauksessa.

huonoja listoja kaikilla

Herrah: huonoja listoja kaikilla
 
Mulla oli hyvä!

Ali: ^ Tää on hevipalsta. Pitäs tehdä yleiselle oma ketju. Oon tässä listaa valmistellutkin jo tovin, muttei ole vielä valmis.
 
Joo perskele, sorry, ajatus ollut taas jossain ihan muualla. Onpahan valmiina copypaskottavaksi tulevaisuutta varten.

aro: Mulla oli hyvä!
 
Ihan hyvä, Hateful Abandon ja etenkin Woven Hand tosi hyviä.
Mut ne ei oo heviä, mua ei se kyllä kiinnosta mutta joku siitä jo nillitti.

Swallowed se vasta hyvä on ja se on kyllä heviä!

vt1100: Devin Townsendin viimeisimmän olisin mielellään listannut, mutta ei pysty.
 
Tämä. En ois uskonut sanovani, mutta voi jumalauta miten yhdentekevää paskaa. Ei edes huonoa, vaan täysin yhdentekevää. Korkeintaan vuoden 2014 suurin pettymys, mutta eipä se toisaalta oikein ollut lopulta sitäkään, kun ei hirveästi enää ollut odotuksia Epicloudin jälkeen.
 
Hyviä sen sijaan oli:
 
Primordial - Where Greater Men Have Fallen
 
Musiikillisesti aika lailla sama teema kuin edelliselläkin levyllä. Lähtee liikkeelle helvetin komeasti, puolivälissä tulee pari vähän yhdentekevämpää biisiä ja lopussa onkin sitten taas tykitystä. Wield Lightining to Split the Sun tuntuu ainakin tässä vaiheessa yhdeltä vahvimmista levyn lopetusbiiseistä ikinä.
 
Killer Be Killed - Killer Be Killed
 
Greg Puciato, Max Cavalera, Troy Sanders ja Dave Elitch. Yllättävän vahva ja eheä levykokonaisuus huolimatta siitä, miten erilaisten bändien jäsenistä tuo on kasattu. Itsehän olisin kaivannut mukaan vähän enemmän The Dillinger Escape Plania, mutta käy tää näinkin.
 
Stam1na - SLK
 
Stam1nan kuuntelu on jäänyt aika vähälle ekaa levyä lukuunottamatta viime aikoina, mutta SLK olikin sitten taas pitkästä aikaa kiinnostava julkaisu. Toki tuollakin on sitten mukana hirveää paskaa, mutta myös bändin parhaita biisejä ikinä.
 
Sitten oli Downin ja Eyehategodin viimeisimmät julkaisut, mutta kumpikaan ei oikein saavuta aiempien levytysten tasoa. Ihan jees ja hauskoja kuriositeetteja, mutta meh...

Tuohon omaan listaukseeni olisin voinut myös lisätä sen että jokainen bändi on itselle uusi tuttavuus noin kuuntelumielessä, vaikka noista on saattanut jotain aiemmin lukeakin, ja Evergreyn ja Mastodonin tapauksessa uutuuslevyt ovat poikineet vanhempien levyjen hankintaa ihan kiitettävissä määrin.
 
Toivotaan että Devin pääsee vielä vastaavalle listalle tulevaisuudessa. Kiitos ja kumarrus.

Tuli tänä vuonna osteltua todella vähän uusia levyjä. Enemmän on tullut hommailtua käytettyjä ja harvinaisempia lättyjä, mutta tässä pari
 
Triptykon-Melana Chasmata
 
Tajuttoman kova lätty, en osannut odottaa mitään tälläistä debyytti Eparistera Daimonesin jälkeen, joka oli musertavan raskas siis hyvällä tavalla.
Melana on esikoiseen verrattuna vähän monipuolisempi ja sanotaan vaikka kokeilemampi, mutta se raskas musertavuus on silti läsnä. Ei voi kuin ihailla Tom G Warriorin sävellyksiä, on se kova jätkä. Vähänkö vitutti kun Triptykon soitti ainoan keikan suomessa jalometallissa, johon meikäläisellä ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä...
 
Sólstafir-Ótta
 
Kesti aikansa, että pääsin sisään Islannin jätkien musiikkiin, mutta kun tälle antoi aikaa niin johan pamahti ja lujaa.
Levyllä on sanoin kuvailematon tunnelma joka iskee meikäläiseen ihan helvetin lujaa, se pitää itse kokea.
Kun tätä levyä kuuntelee niin tulee sellainen fiilis että tämä kuulostaa ihan "Islannilta" katsokaa vaikka Lagnaetti musiikkivideo niin ei voisi paremmin noihin maisemiin sopivaa musiikkia kuvitella olevan olemassa.
Kohta joku sanoo, että.ei Sólstafir ole metallia tai hirveän raskasta musiikkia muutenkaan, mutta onhan nämä kaverit aloittanu bläkkiksellä:)

RED FANG Whales and leaches
KILLER BE KILLED Killer be killed
ROYAL BLOOD Royal blood

Edit.

Ehdoton numero 1 vuodelle 2014 on Wintersunin Time II. Eiku...

Decadetroll: Ehdoton numero 1 vuodelle 2014 on Wintersunin Time II. Eiku...
 
Vuoden paras draama -palkinto menee ainakin ehdottomasti tälle! Aiheeseen liittyen: pitää vielä tunnustella, mihin esimerkiksi Primordialin uutukainen sijoittuu, ennen kuin rupeamaan latomaan listauksiani tänne.
 
E: Se vielä sanottava, että kyllä pistää erikoisesti silmään, että kukaan ei ole vielä maininnut vuoden parasta levyä, Dead Congregationin Promulgation of the Fallia o_O

Raiku: RED FANG Whales and leaches
 
Whales and Leeches on kyllä vitummoine, mutta julkaistu jo vuoden 2013 lokakuussa. Piti itsekin tarkastaa, miten multa muka saattoi jäädä listalta pois jotain näinkin olennaista.

Exodus - Blood in blood out
Orange Goblin - Back from the abyss
Electric Wizard - Time to die
Blues Pills - Blues pills

Ei missään järjestyksessä
 
Origin - Omnipresent
Entity oli äärimmäisyydessään omaa luokkaansa, mutta Omnipresent tarjosi sekä äärimmäistä, että hitaampaakin. Todella ansiokas levy.
 
Cannibal Corpse - Skeletal Domain
Levyhän on puhdasta death metallia. Tarvitseeko enempää sanoa?
 
Behemoth - Satanist
Tämä ulosanti hengittää ja elää. Tuoreen kuuloista eikö myöskään kuulosta millään tasolla väkisin väännetyltä vaan jokainen riffi ja kappale elää.
 
Kunniamaininta
Hour of Penance - Regicide
Italiaanot jatkoivat hengästyttävää kuolometallia. Levyn ehkä heikkous on siinä, että levy on niin tasavahvaa ettei kappaleet erotu toisistaan.

Ai perkele, niin olikin sorry guys..

Decapitated - Blood Mantra
 
Taisi olla eka levy Sauronin lähdön jälkeen jota edes kuuntelin. Pidin laulajaa jotenki kehnona, mutta annoimpa silti levyllä mahdollisuuden ja ei vituta. Kovinta riffittelyä pitkään aikaan. Jopa niin kovaa etten sanois tätä edes death metalliksi enää. Nimikkobiisin riffi on niin kova että haistakaa kaikki vittu.
 
Behemoth - Satanist
 
Jokaisen Behemothin oon kuunnellu ja tämä taisi olla ainoa levy jolla oli enemmän kovaa tavaraa kuin täytebiisejä. Varmaan rokimmat biisit tekee siitä sen. O Father O Satan O Sun taisi iskeä koviten. Mukavan massiivinen ja julistava meno.
 
Cannibal Corpse - Skeletal Domain
 
Tämä levy on Cannibal Corpsen uusin levy. Mazu on opetellu grindin, mutta noin yleisesti niin tämä on Cannibal Corpsen uusin levy. Se sisältää useita Cannibal Corpsen uusia biisejä. Kirjoitin äsken Cannibla Corpse. Saatetaan olla aika lähellä sitä, mutta vielä tämä meni läpi.
 
Deathtrip - Deep Drone Master
 
En muista millon viimeksi oisin innostunu jostain black metal levystä. Varmaan joskus kymmenen vuotta sitten. Tässä on oikeastaan kaikki. Aldrahnin sekopäinen ja rönsyilevä ääni, todella hienosti fiilistä kantavat sävellykset ja ihan sopivan vähän syntikoita. Syntikat ja black metalhan on tunnetusti semmonen yhistelmä että saa olla aika tarkkana.
 
Groke - Monstorum Historia
 
Tämä oli varsin positiivinen ylläri. Tämä tartti ensin nähdä livenä ennen kuin ns. lähti. Huikeaa soittoa konkarijätkiltä. Kuunnelkaa vaikka tämä niin tiiätte https://www.youtube.com/watch?v=Z_qrJsKf5G4
 
Happoradio - Elefantti
 
Tämä on loistava levy ja aattelin mainita sen ihan vaan koska se ärsyttää kuitenkin teitä.

Lähinnä näitä on tullut kuunneltua ja suosittelenkin lämpimästi:
 
Earthbound Machine - Messengers of Deception 12"
Stoner/heavy/doomia tms. jäätävän kovalla laulajalla.
https://www.youtube.com/watch?v=kbGL1wbSH7A
 
Deep Space Destructors - III
Homman nimi on psykedeelinen rock progemaustein, välillä sen verran raskastakin että menkööt tähän.
https://www.youtube.com/watch?v=pcSeC4pVugY
 
The Groke - Monstorum Historia
Stoneria välillä yllättävin kääntein, livenä paras.
https://www.youtube.com/watch?v=GCPMr5nJ8z0
 
Parhaimmat levyt tuli tällä kertaa muista genreistä, kovimpina Bohren & der Club of Goren Piano Nights ja Aphex Twinin Syro.

Muutamat listalaiset onkin jo muutamaan kertaan mainittu, mutta tässäpä mun vuoden lempparit.
 
Triptykon - Melana Chasmata
Varmaan vuoden paras julkaisu. Koko bändi on ihan omassa luokassan kun puhutaan raskaasta musiikista. Pidin tästä jopa enemmän kuin debyytistä. Lempparibiisi: Boleskine House
 
At the Gates - At War With Reality
Hemmetin tiukka paluulevy, soinut julkaisusta lähtien ihan taukoamatta ja innosti ottamaan vanhatkin levyt uudestaan soittimeen.
Lempparibiisi: At War With Reality
 
Opeth - Pale Communion
Ei ruotsalaisten kovin veto, mutta helposti vuoden top-kympissä. Ihan erilainen fiilis kuin edellisellä kiekolla. Tarttuvia biisejä ja mukavan orgaaninen tatsi joka instumentin kohdalla.
Lempparibiisi: Voice of Treason
 
Stam1na - SLK
Tässä alkaa nyt olla jo vähän toiston makua, mutta tämäkin oli todella hieno paluu edellisen levyn jälkeen. Nocebo ei auennut lopulta ollenkaan, paria yksittäistä rallia lukuun ottamatta.
Lempparibiisi: Panzerfaust
 
Pelican - Arktika (live)
Hypnoottinen kokonaisuus. Osa biiseistä toimii kaikessa raakuudessaan paljon studioversioita paremmin.
Lempparibiisi: The Creeper tai Dead Between the Walls/Mammoth
 
Throwdown - Intolerance
Julkaistiin ihan vuoden alussa, meinasin unohtaa! Vanha hc-lempparini on edelleen voimissaan, ja tyyli muuttui viime levyn metalcoremmasta meiningistä perinteisempään tiukkaan rykimiseen.
Lempparibiisi: Avow
 
Miinusmerkkiset:
 
Machine Head. Blackening oli todella komea. Viime levyllä oli hetkensä. Mutta hyi hitto millasta kuraa täällä on seassa. Liikaa yritystä.
Devin Townsend. Kuten tuolla aiemminkin sanottiin, niin on kyllä sellasta täytebiisiä täytebiisin perään. Tähän yritän kyllä vielä päästä sisään, mutta huonolta näyttää.
 
Kunniamaininnat:
Fu Manchu - Gigantoid. Hyvää meininkiä, muttei mikään mestariteos.
Mastodon - Once More 'round the Sun. Paljon todella hyviä biisejä, mutta jää pahasti aiempien julkaisujen jalkoihin.
 
Ei-hevi:
FKA Twigs