Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Itse ostin kanssa hiljan ensinmäisen Bloodbathini (Nightmares Made Flesh) tuskaa silmälläpitäen ja kyllähän tuo iskee. Vielä pitäis ostaa jompikumpi missä Åkerfeldt murisee, Opeth on kyllä tuttu ja luulen ettei noilla kahdella levyllä kyllä pettymystä tuu.

Rhapsody of Fire.
 
Tuli kuunneltua tätä vähän jo -98, kun orkesterin toka täyspitkä ilmestyi. Nyt uuden levyn myöten iskee taas ja kovaa. Hienoa poweria!

Ensentiume: Rhapsody of Fire.
 
Tuli kuunneltua tätä vähän jo -98, kun orkesterin toka täyspitkä ilmestyi. Nyt uuden levyn myöten iskee taas ja kovaa. Hienoa poweria!
 
Yks ainoista voima metalli bändeistä mitä jaksaa kuunnella. Ois pitäny vaan nimensä rhapsodyna, koska kuulosti mukavammalta se nimi.

immortalredneck: Yks ainoista voima metalli bändeistä mitä jaksaa kuunnella. Ois pitäny vaan nimensä rhapsodyna, koska kuulosti mukavammalta se nimi.
 
Ois ne pitänykin, mutta joku lakijuttu oli, että eivät voineet pitää vanhaa nimeään.
 
Kyllä ne Rhapsodyn neljä ekaa levyä ovat sitten mahtavia, ei uusin levy pääse lähellekään niitä fiiliksiä mitä niillä klassikoilla on. ;)

No eilen Saunassa Audrey Horne miellytti korvaa, ja kyllähän tuota on tänään fiilistelty spotifysta lisää. Taisi olla eilisen tarjonnan paras bändi, mikä ei tosin tarkoita vielä yhtään mitään...

Nyt iskee kuulkaa August Burns Red. Tollane aikalailla Bullet For My Valentine tyyppinen pääosin, mutta joku semmone oma lisänsä niillä on, mikä saa ainakai mut diggaa enemmä just tästä bändistä.
Kristillinen bändi toi tosiaan kuulemma on, mut kuka niitä sanoja kuuntelee jos soitto toimii?

Slashin uusi levy. Perkeleen kova lätty. Innostuin ensiradiokuuntelemalta, otin selville biisin ja koko levy on kova!

-HP-: Nyt iskee kuulkaa August Burns Red. Tollane aikalailla Bullet For My Valentine tyyppinen pääosin, mutta joku semmone oma lisänsä niillä on, mikä saa ainakai mut diggaa enemmä just tästä bändistä.
Kristillinen bändi toi tosiaan kuulemma on, mut kuka niitä sanoja kuuntelee jos soitto toimii?
 
Hyvä bändi. Vähän raskaampaa kuin Bullettihan tämä on ehkä, myöskin teknisempää.

Electric wizard! Perskuta. Oon ennenki yrittäny tätä kuunnella, mut ei oo syystä x iskeny. Ilmeisesti vääriä biisejä koittanu. Dopethrone -levy iskee ns. täpöö. PÖRRRR

Bolt Throwerin Those Once Loyalia on tullut kuunneltua Spotifyn kautta ja tuntuu kyllä kolahtavan hiljalleen. Miten olenkin missannut näin mainion kuolometallijyräyksen. The Crownin tuotantoa samoiten testiin kohtapuolin, The Deathrace King on ennestään tuttu. Hiljattain on myös iskenyt Stonegard ja Amorphiksen uudempi tuotanto, etenkin Skyforger lätty.

Iha paska rölli taas. Viimeksi on iskenyt taas uudestaan Heathen. Digautin Victimsistä sekä Breaking The Silencesta pirusti, sitten kuuntelu jäi vähän vähemmälle, mutta tajusin viimein tutustua Evolution Of Chaosiin ja ei saatana, että potkii! Upeata melodista thrashia monipuolisella biisimateriaalilla. Sellainen tunne on kassinkarvoissa, että tämä levy kestää kuuntelua pitkään. Toivottavasti bändi tekee vielä lisää levyjä, Lee Altus tosin rundaa aika tiheään Exoduksen mukana, jossa mies tekee myös timanttista jälkeä.

ihme kyllä, Stam1nan vimonen atlanttis iskee pirun kovaa vaikken varsinaisesti metallimies olekaan. Sanoitukset ja meininki kohdillaan, täytyy myöntää.

Jenkkilän The Black Dahlia Murder on muodostunut viime aikoina jonkinlaiseksi joka tilanteen ja hetken soundtrackiksi. Kaikki neljä levyä täyttä rautaa, mutta eniten iskee tuo muutaman vuoden takainen Miasma. Suosittelen tarkastamaan bändin DVD:ltä dokkarin, joka hieman avaa tuon bändin tunnelmia. Kohtuu railakasta/huvittavaa meininkiä.

Täällä kolahti Severe Torture ja kovaa, aina sitä voi näköjään löytää uutta hyvää musaa :-)

Dream Theater, olen ennen kiertäny jostain syystä progen kaukaa, saattaa johtua siitä että en pitänyt Rushista joskus teini-ikäisenä, mutta nyt proge iskee.

The Black League!
 
Uudempaan matskuun en ole tutustunut, vielä, mutta ainakin syynissä olleet Ichor ja Utopia A.D. kolisevat miehekkäästi. Muistan jostain (täältä?) lukeneeni, että kolmoslevyn kohdalla vuorossa on jonkun sortin tyylimuutos. No, sitäpä odotellessa.
 
Löysin tuon Ichorin muuten Anttilan alelaarista joskus vuosia sitten muistaakseni neljällä eurolla; ostin ja unohdin levyhyllyyn pölyttymään. Mukava yllätys.

bloodred_robin: Jenkkilän The Black Dahlia Murder on muodostunut viime aikoina jonkinlaiseksi joka tilanteen ja hetken soundtrackiksi. Kaikki neljä levyä täyttä rautaa, mutta eniten iskee tuo muutaman vuoden takainen Miasma. Suosittelen tarkastamaan bändin DVD:ltä dokkarin, joka hieman avaa tuon bändin tunnelmia. Kohtuu railakasta/huvittavaa meininkiä.
 
Tuo dvd inspais kyllä hommata, mut eikös se live osuus siitä oo sellanen sillisalaattipaska missä biisit on suht livejä mut vedot on koostettu eri keikoista?

Muhun alko iskemään tällänen neverheard thrashi, esim Entropy, Obliveon. Youtubesta löysin sellasenki bändin ku Antagonist. Vois alkaa ettiskelemään levyjä noilta bändeiltä jos löytyisi.

FUNERAL MIST!!
 
Vanha tuttavuus, mutta vallannut taas sijaa soittimessa.

Anvil.. N. 20 vuotta heviä ja trässiä jne jo kuunnellut ja nyt vasta kuulin eka kerran tätä bändiä. Miten voi olla, että ei ole aiemmin sattunut tätä kuulemaan. Tuntuu niin oudolta, että siellä oli jo tällainen bändi ennen Metallicaa ja Megadethiä. Ja biisejä kuunnellesani hoksasin, että on se Harrisin Stevekin tätä bändiä kuullut. Sen verran on where eagles darea March of the Crabissa, joista siis jälkimmäinen on vanhempi biisi. No parempi myöhään. Se documentti leffa pitänee hommata.