Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Uuden levyn vinyylipainoksen julkaisun myöhästyminen ottaa kaaliin, kun tilasin kyseisen älppärin jo kai pari kuukautta sitten. No, ei auta kuin odottaa. Hankin kylläkin levyn koneelle jo nimeltämainitsettomasta lähteestä viime perjantaina ja täytyy sanoa, että kyseessä todellakin on vahvin Danzig-albumi sitten vuoden 1994 neljännen levyn. Soundeissa on palattu vanhan Danzigin blues-tyyliseen, paikoitellen hidastempoiseen heavy metaliin. Kaiken kruunaa Glennin ääni, joka on eittämättä komeassa kunnossa muutamia pikkukohtia lukuunottamatta. Ottaen huomioon, että joitakin vuosia sitten (1996-2004) äijän ääni oli lähes täysin kadonnut, niin nyt on asiat taas mallillaan. Nyt äänessä on taas tuttua Danzigin komeaa Evil-Elvis -meininkiä.
 
Kappaleet ovat kaikki tasokkaita ja todellakin Danzig-tyylillä väännettyjä. Jos vain Glenn ottaisi vihdoin itseään niskasta kiinni ja nielisi oman ylpeytensä ja myöntäisi olevansa PASKA tuottaja. Tämäkin albumi on Danzigin itsensä tuottama ja se ei ole hyvä asia. Glenn on laulajana uniikki, säveltäjänä loistava, esiintyjänä kärkikastia, mutta tuottajana yksi historian surkeimmista. Kaikessa ei voi olla hyvä, toivottavasti hän sen joskus tajuaisi. Mieleen juolahti semmoinen juttu, että jos esim. Rick Rubin olisi tuottanut tämän levyn, olisi kyseessä todennäköisesti ollut täydellinen albumi. Glennin tuottamisen voi antaa anteeksi tällä kertaa, sillä Deth Red Sabaoth on nytkin jo todella vakuuttava kokonaisuus, jossa ei ole täytebiisejä, mitkä ovat muutamaa viimeisintä Danzig-kiekkoa vaivanneet.
 
Arvosana: ****/*****, eli 4/5 tähteä. Todella laadukas levy, joka kärsii heikosta tuottajasta.

Olen millilleen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että levyllä on surkea tuotanto. Esim. kolmen ensimmäisen biisin kesken ei ole mitään yhteistä äänimaisemaa. En tiedä pitäisikö olla, mutta itseä se häiritsee erittäin paljon. Lisäksi minusta tuntuu, että joissakin biiseissä on ollut joku muu rumpali kuin Johnny Kelly, koska rumpuosasto on todella takkuisan kuuloista. Olisiko itse Iso D ollut keppien varressa?
 
Mutta hieno kuulla, että alkuperäinen ääni on jälleen takaisin vuosien köhinän jälkeen. Tuo levy olisi varmasti todella hyvä, jos se vähäkään olisi esim. kolmoslevyn tuotannon tasolla. En tiedä mistä tämä tuotannon heikkous johtuu? Olisiko Glenn päätynyt jollekin pikkulafkalle, jolla ei ole vara isoihin ja laadukkaisiin produktiohin vai johtuuko se siitä, että Glenn on ahminut itse liikaa?
 
Itsellä jäi Saunan keikka näkemättä, mutta jos tulee tämän levyn myötä vielä Suomeen tai lähimaihin, menen varmasti katsomaan.

"Lisäksi minusta tuntuu, että joissakin biiseissä on ollut joku muu rumpali kuin Johnny Kelly, koska rumpuosasto on todella takkuisan kuuloista. Olisiko itse Iso D ollut keppien varressa?"
 
Black Candy on kappale, jossa Danzig itse soittaa rumpuosuudet. Muiden kappaleiden rumputyöskentelystä vastaa Johnny Kelly.

Yksi kuuntelu takana ja edukseen esiintyi Hammer of gods & Left hand rise above. Lisää galijaa koneistoon ja lisäkuuntelua. Hienon levyn on kyllä setä pykältänyt, vaikka pari viimeisintä ovat olleetkin vähintään huonoja omaan makuun... palaillaan, jahka huomiselta päänjyskytyksiltä selvinnee.

Mä en ymmärrä niitä typeriä tuplabasarikomppeja joidenkin biisien keskellä. Ihan käsittämätöntä huttua.
 
Jos mä saisin sanoa Isolle Deelle suorat sanat, niin käskisin sen palata bluespohjaiseen hardrockiin, jota se osaa tehdä kaikista parhaiten. Tuo flirttailu raskasmetallin kanssa on hirveän kuuloista.

Biiseistä en osaa vielä sanoa juuta tahi jaata, mutta tuotanto särähtää korvaan kovasti. Miten tuotanto voikin olla näin epätasaista?! Joissain biiseissä kitarat kuulostan jäävän tyystin taka-alalle

Kitararisti miehen räpellys kyllä pilaa kappaleet tyystin. Edelleen ikävä 1-4 aikoja.

Tosta Rebel Spiritsistä tuli mieleen Sweet dreams are made of this. No eipä sillä mitään merkitystä ole, hyvältä kuulostaa so far. Paitsi tuotannon osalta, lisättäköön tähänkin. Ja samaa mieltä paskaräpeltäjästä, menis joidenkin Panteratyyppien kans vinguttamaan sitä kitaraa.

Suomen virallisella (huumori)musiikkilistalla "Deth Red Sabaoth" sijalle 26. ja Rumban albumilistalla sijalle 3.
 
http://www.ifpi.fi/tilastot/virallinen-lista/albumit/2010/26
http://www.rumba.fi/ozzy-osbourne-r … lbumilistan-valtias-9249/#more-9249

Kyllähän tän Danzigiksi tunnistaa, vaikka... tuotanto on melko perseestä ja eroavaisuuksia löytyy biisien väliltä aivan liikaa, soittajat ei taida olla ihan sieltä kovimmasta päästä (jotenkin välillä välittyy sellanen ohut ja hutiloitu fiilis soitosta).
 
Mutta, mutta. Kyllä tää edelliset lätyt pesee mennen tullen. Biisit ovat sinänsä Danzig-moodissa hyvää huttua, vaikka en mäkään noita kaikkia tuplabasarijuttuja sun muita oikein allekirjoita.
 
The Äijän ääni on hyvässä kuosissa ja käsistä irtoaa vielä tollasta On A Wicked Nightin ja Ju Ju Bonen tasoista materiaalia.
 
Lisäplussat kansitaiteesta; halpiskauhu ja kuumat mimmit iskee aina (ainakin meikäläiseen).
 
Kannattaa hankkia.