Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mua ärsytti Lamentationsilla live-taltiointien perisynti eli levoton kameratyöskentely ja leikkaukset, ja DVD onkin ollut enemmän kuuntelussa taustalla kuin varsinaisesti katseltavana. Tuo FoM-pätkä vaikutti sen suhteen paljon paremmalta, eikä tuo valoisuuskaan oikeastaan häirinnyt.
 
Tänään tuli postissa tuo dvd ja erittäin hyvältä vaikuttaa! Alussa kohtalaisen nopea leikkaus vähän ärsytti, mutta aika äkkiä siihen tottui. Varsinkaan jälkimmäisessä setissä tuo ei haitannut. Soundit ovat mitä parhaimmat ja tunnelmaakin riittää. Aika lailla on hyviä biisejä jouduttu jättämään pois, mutta itse tykkään Damnationista niin paljon, ettei sekään jää häiritsemään.
 
Tilauksen mukana tuli myös Sentenedin Buried Alive, jonka alussa leikkauksen nopeus pisti oikeasti pään pyörälle! Varmaan osin tarkoituksellakin. Ekan biisin jälkeen onneksi rauhottui.

Ainakaan tämän albumin myötä kukaan ei voi sanoa, että Åkerfeldt kierrättää tasan samoja aineksia ja tunnelmia Opethin albumilta toiselle. Kieroutuneella tavalla tummanpuhuva ja todella mielenkiintoinen albumi näin muutaman kuuntelun perusteella, eikä yllätyksellisyyttä todellakaan uupunut. Kaikin puolin vaikuttavaa jälkeä jo nyt, vaikka tasoista ei ole avautunut edes murto-osa. Ei tästä sen enempää, kuin että kannattaa odottaa kesäkuuta. Opeth on jälleen kerran uudella tavalla oma itsensä.
 
Kunhan kuuntelukerrat lisääntyvät ja mikäli albumi ei jossain välissä vuoda, harkitsen jonkin sortin previkan kirjoittamista eri foorumeille tai vaikka Korroosioon. Siis hieman samaan tapaan, kuin se "kappale kappaleelta"-kuvailu viralliselta taholta oli.

Ainakaan tämän albumin myötä kukaan ei voi sanoa, että Åkerfeldt kierrättää tasan samoja aineksia ja tunnelmia Opethin albumilta toiselle.
 
Hyvä! Tuo pieni pätkä Porcelain Heartia toi nimittäin heti assosiaatioita vanhaan materiaaliin.
 
Kirjoita pian. Kohta se vuotaa kuitenkin.

Hyvä! Tuo pieni pätkä Porcelain Heartia toi nimittäin heti assosiaatioita vanhaan materiaaliin.
 
Kirjoita pian. Kohta se vuotaa kuitenkin.
 
Kyllähän nyt mielleyhtymiä vanhaan tulee, koska Opeth on edelleen Opeth, mutta tuo oli lähinnä viite niitä (vammaisia) kohtaan, jotka sanoivat esimerkiksi Ghost Reveriesin olevan kokonaisuudessaan saman vanhan toistoa. No, ei siitä sen enempää.
 
Ja kyllä, jos sopiva rako löytyy, niin kirjoitan parin päivän sisään, mikäli levy ei vuoda. En ala minkään sortin arvion merkeissä mitään tekemään vielä aikoihin, joten mehustelut helvattaan ja koitan kirjoittaa jonkinlaiset spoilaavat kuvaukset biiseistä niitä varten, jotka niitä haluavat lukea. Be warned!

Aki wanhana kitaristina osaat varmaan sanoo mistä vireestä biisit vedetään pääosin? Opeth on ollu mulle tärkein bändi niin kuuntelu kuin soittoharrastuksen merkeissä ja ois mukavaa joskus kertailla taas vaihteeksi kaikki uuen levyn biisit kitaralla läpi. Ghost Reveriesillä vitutti se special-vire, jaksanu alkaa niitä nuppeja aina väänteleen.

Eikös Ghost Reveries ole enimmäkseen droppi dee vireessä?
Onhan Opeth sitä ennenki käyttänyt esim Bläskvaaterissa

Eikös Ghost Reveries ole enimmäkseen droppi dee vireessä?
Onhan Opeth sitä ennenki käyttänyt esim Bläskvaaterissa
 
GR:llä taitaapi olla Open-D - vire.

Vai sittenkin Opeth-D vire?

Sen verran Ghost Reveriesin vireestä, että ainakin Baying of the Hounds, Beneath the Mire ja The Grand Conjuration menevät drop-D -vireestä. Tai sillä olen niitä ainakin soitellut ;)
 
Tuo Porcelain Heartin klippi oli hyvänkuuloinen. Kitaroissa on tuota samaa folk-henkistä sointukulkua, ja laulu kuullosti hyvältä.
 
Muna pystyssä kesäkuuta odotellen.

Ghost Reveriesin poikkeusvire on avoin D-molli (DADFAD). TJEU: Reverie/Harlequin Forest, 4:08 eteenpäin (huiluäänisoinnut).

Tässä Face of Melinda:
http://youtube.com/watch?v=CAStBwVTAfg
 
Mahtavaa settiä. Kovat ovat odotukset DVD:lle ja tämä maistiainen vain kasvattaa niitä.
 
Päätin taas katsoa mitä linkin takaa paljastuu. Tämä vahvisti käsitykseni kyseisestä orkesterista yhdessä aikaisempien havaintojen kanssa. Aivan tyhjänpäiväistä ja tekotaiteellista matskua ylihypetetyltä bändiltä. Kaikkea sitä... Mikä tuossa muka viehättää?
 
Sori, en ole Opeth -diggari.

Päätin taas katsoa mitä linkin takaa paljastuu. Tämä vahvisti käsitykseni kyseisestä keskuskelupalstasta yhdessä aikaisempien havaintojen kanssa. Aivan tyhjänpäiväistä ja tekokriittistä kommentointia. Kaikkea sitä... Mikä siinä viehättää?

Musta ois kyl välillä kiva kuulla tarkempaa selvitystä siitä, mikä tekee jostain musiikista jonkun mielestä "tekotaiteellista". Opethin musaan on lähinnä pieni pintakosketus, mutta tuo biisi kyllä on ihan sujuvasti soljuva eikä ollenkaan teennäinen tekele.

Kaikkea sitä... Mikä tuossa muka viehättää?
 
Melodia, harmonia, tunnelma, rakenne, kaikki. Face of Melinda on Opethin tuotannon kirkkaimpia helmiä.
 
Voisit puolestasi yrittää analysoida vähän paremmin kuin turvautumalla johonkin vitun "tekotaiteellisuuteen".

Kattelin tossa noita livepätkiä. Tuo kosketinsoittaja, en muista nimeä, tuo aivan tautisen hienoa lisää vahvoihin Opeth-biiseihin. Enpä ois uskonut, mutta juma... Esim Whenissä, Demon Of the Fall (se loppu!) ja tuo Face of melinda toimii aivan helvetin hyvin.
 
Axesta en mitään mussutettavaa löydä, todellakaan.

Axesta en mitään mussutettavaa löydä, todellakaan.
 
Vaikuttaa kyllä pätevältä seuraajalta Lopezille. Bloodbathissa hoitaa jyräysosaston mallikkaasti ja ton Face Of Melindan perusteella hoituu tuo kevyempikin soitto mukavasti :) Tulis jo se kesäkuu.

Kattelin tossa noita livepätkiä. Tuo kosketinsoittaja, en muista nimeä, tuo aivan tautisen hienoa lisää vahvoihin Opeth-biiseihin. Enpä ois uskonut, mutta juma... Esim Whenissä, Demon Of the Fall (se loppu!) ja tuo Face of melinda toimii aivan helvetin hyvin.
 
esim. Roundhousella kosketinsoittaja Per Wiberg tuo todellakin erittäin hyvää lisää soittoon. En tuota Demon of the Fallin loppua muista, mutta saman kappaleen intron jälkeinen osa, eli siis kait säkeistö, se kuulostaa synan ansiosta niin vitun hyvältä, paljon paremmalta kun originaali. huh huh, ja kyllä sen todellakin kuulee muissakin biiseissä. kaveri on aika velho.

Joutuu varmaan ostaan tuon "uuden" Still Life, hyllystä jo löytyykin se alkuperäis painos ja uusinta painos. Tuli vaan mieleeni, että kai siinä "still life" 5.1 on myös mahkut ihan doldy digital Stero 2.1 ääni maailmaan? Omassa asunnossa tällä hetkellä ei ole oikein mahkua kuin 2.1:seen... enkä nyt muutenkaan ole mikään "ääni pervo", mutta tuo 2.1 on ihan riittävä ----> toistaiseksi:)
 
Stereovehkeillä kannattaa kuunnella ehdottomasti tota CD:tä. Muuten jää kolmen kanavan informaatio kuulematta.

Sen verran Ghost Reveriesin vireestä, että ainakin Baying of the Hounds, Beneath the Mire ja The Grand Conjuration menevät drop-D -vireestä. Tai sillä olen niitä ainakin soitellut ;)
 
Onko noin? Ainakin Baying of the houndsia oon soitellu jus avoimesta D-molli (DADFAD).

Olisikohan syksyllä mitään toiveita klubikeikkaan tai pariin Suomessa? Festarit + Opeth ei yhdistelmänä oikein sytytä, ja tuo FoM-pätkä nostattaa kyllä jo livekuumetta.