Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Winter - Into Darkness
 
Tämä on niille jotka haluavat nautiskellä döödiksensä *hieman* hitaampana ja doomimpana versiona.

Death-metallia, hieman melodisempaa death-metallia ja death/thrash-metallia.
 
Amon Amarth - Versus The World
Amoral - Decrowning
Arch Enemy - Anthems Of Rebellion
Bloodbath - Nightmares Made Flesh
Bloodbath - Resurrection Through Carnage
Bolt Thrower - Those Once Loyal
Bolt Thrower - The IV:th Crusade
Bolt Thrower - For Victory
Carcass - Heartwork
Deathchain - Deathrash Assault
Deicide - Legion
Deicide - Deicide
Dismember - Death Metal
Dismember - Indecent & Obscene
Dismember - Massive Killing Capacity
Edge Of Sanity - Crimson II
Edge Of Sanity - Crimson
Entombed - Wolverine Blues
Entombed - Clandestine
Entombed - Left Hand Path
Hypocrisy - Into The Abyss
Malevolent Creation - The Will To Kill
Malevolent Creation - The Ten Commandments
Meshuggah - Destroy Erase Improve
Morbid Angel - Domination
Morbid Angel - Covenant
Morbid Angel - Blessed Are the Sick
Morbid Angel - Altars of Madness
Mors Principium Est - The Unborn
Nile - Annihilation Of The Wicked
Nile - In Their Darkened Shrines
Nile - Black Seeds of Vengeance
Obituary - World Demise
Obituary - The End Complete
Obituary - Cause Of Death
Obituary - Slowly We Rot
Possessed - Seven Churches
Scar Symmetry - Pitch Black Progress
Scar Symmetry - Symmetric In Design
Sentenced - Amok
Sentenced - North From Here
The Crown - Possessed 13
The Crown - Deathrace King
Vader - Impressions In Blood
Vader - Litany
Vader - Revelations
 
Perustelut: www.sonosmetallicos.net mistä löytyy suuresta osasta arviot.

Vader - Impressions In Blood
Vader - Litany
Vader - Revelations
 
Oi Vader, sinä Puolan lahja metallimaailmalle! Genreklassikko ja Euroopan toiseksi kovin dm-yhtye. Suoraviivaista ja simppeliä, thrash-vetoista mäiskintää; Vader näyttää kikkailuille ja progeiluille keskisormea ja keskittyy olennaiseen. Tämä höystettynä maailman miehekkäimmällä laulajalla, ei mitään korinaa tai suolisuhinaa, vaan todella voimakasta ärjyntää. Vader on death metallin Slayer - ja Litany on se Reign in Blood.
Maistiaisia uudelta levyltä: http://www.vader.pl/vader.helleluyah-e.html

Insomniumin kaikki 3 plättyä

Morbid Angel - Domination
Morbid Angel - Covenant
Morbid Angel - Blessed Are the Sick
Morbid Angel - Altars of Madness
 
Noista tiputtaisin Dominaation ja blessed are the sickin pois, jos ultimaalista settiä haetaan. Noilta löytyy muutamia heikompia biisejä, Altars of Madness ja varsinkin Covenant ovat täydellisyyttä hipovia.

Bloodbath - Nightmares Made Flesh
Bloodbath - Resurrection Through Carnage
 
Akimanin listassa on paljon hyvää ja paljon täydellistä, kuten nämä. Aiemmalla eli Ressurectionilla retrohenkisemmät soundit, uudemmalla taas modernit ja murskaavat. Joka osa-alue toimii, joka biisi toimii. Ei voi kuin suositella!

Insomniumin kaikki 3 plättyä
 
Perusteluita?

Kahdesti mainittu kuopiolainen Deathchain avasi itselleni portit death-metallin maailmaan (nuoresta iästä johtuen). Deathia ja thrashia mahtavasti yhistelevä rautarykmentti repii tunteella ja taidolla lauluja napalmista. Molemmat levyt on ilimestyny 2000-luvulla ja Deathrash assault on iliman muuta vuojen 2005 hevitapauksia.

Perusteluita?
 
Ei täällä ennenkään ole perusteluita kaivattu, sen kun vain listataan!

Perusteluita?
 
No hyvä bändi ja ei mitään vaikeinta kuunneltavaa uudelle metallin ystävälle

Vaderin uusi, eli Impressions In Blood. Uskomatonta turpaanvetoa alusta loppuun ja parhaita Death Metal -julkaisuja pitkään aikaan. Myös erityisesti Litanya kyseiseltä bändiltä täytyy suositella.
Myöskin toiseen puolalaiseen, Decapitatediin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Insomniumin kaikki 3 plättyä
 
kyllä, kunhan vanha In Flames ja Dark Tranquillity tyylinen (tosin ehkä parempikin kuin nuo) melodinen death metal sytyttää.

Decapitatedin uusin on kyllä onnistuttu ryssimään aivan totaalisen paskalla basarisoundilla. En yleensä soundeista jaksa ihmeemmin nipottaa, mutta se saatanan pirinä/kilkatus/whatever-ei-basarilta-kuulostava-sample särähtää korviin niin pahasti ettei vaan jaksa kuunnella. Nihilityn basareita sentään jaksaa vielä kuunnella, vaikka niitäkin turhan paljon siellä on.
 
Ja vielä itse topicista, niin Angelcorpse kannattaa aivan ehdottomasti tarkastaa jos et ole kauhean allerginen raaoille vokaaleilla, julmille riffeille ja armottomalle rumputulelle. Exterminate on totaalista teurastamista alusta loppuun.

Hypocrisy - Into The Abyss
 
Hypocrisyltä ehdottomasti kaksi ensimmäistä, ei tätä uutta.

Decapitatedin uusin on kyllä onnistuttu ryssimään aivan totaalisen paskalla basarisoundilla. En yleensä soundeista jaksa ihmeemmin nipottaa, mutta se saatanan pirinä/kilkatus/whatever-ei-basarilta-kuulostava-sample särähtää korviin niin pahasti ettei vaan jaksa kuunnella. Nihilityn basareita sentään jaksaa vielä kuunnella, vaikka niitäkin turhan paljon siellä on.
 
Tarkotat varmaan Negationia? Itsekin vihaan niitä basarisaundeja ja sitä tuplien yliviljelyä ja liian pintaan miksattuina vielä.

Eri asia on toki tyypit joiden musiikkimakuun yleisesti ottaen voin luottaa, kuten Akiman, joka antoi kattavan listan eri bändeistä ja levyistä.
 
Eli eiks sul oo omaa musamakuu??? Jos Akiman pitää jostain musasta tarkoittaako se sitä et säkin pidät?
Meni vähän vittuiluks mut oot varmaan saanu tarpeeks tietoo joten ei suurta välii korkeintaa vituttaa? =)

Jos teknisempää mättöä havittelet, niin suosittelen kotimaista Amoralia ja saksalaista Necrophagist:a. Varsinkin tuo vikaksi mainittu on sellasta juhlaa, että oksat pois. Eli:
 
Necrophagist: Onset Of Putrefaction (2004) ja Epitaph (2004)
Amoral: Wound Creations (2004) ja Decrowning (2005)
 
Tuo Onset Of Putrefaction on itseasiassa äänitetty jo 1999, mutta konerummuilla. Tuosta julkaistii 2004 uusi versio oikeilla rummuilla. Nykyäänhän bändissä on myös suomalainen kitaristi, Sami Raatikainen.

Eli eiks sul oo omaa musamakuu??? Jos Akiman pitää jostain musasta tarkoittaako se sitä et säkin pidät?
Meni vähän vittuiluks mut oot varmaan saanu tarpeeks tietoo joten ei suurta välii korkeintaa vituttaa? =)
 
No ei asia nyt niin ole. Akiman on arvosteluissaan sonoksessa kertonut monista albumeista mielipiteitään julki, ja monesti olen ollut samaa mieltä. Tämän + sen nojalla että olen miehen kanssa (vielä näin internetin) välityksellä paljon metallista puhunut voin sanoa luottavani hänen mielipiteeseensä hieman enemmän kuin tavallisen kadunmiehen joka tulee tänne käskyttämään. ;-)
 
On minulla oma musiikkimakuni. Ikävä kyllä suosikkialbumit ja bändit eivät aina voi olla kovin persoonallisia, jos moni pitää samasta. :-D

Necrophagist: Epitaph (2004)
Amoral: Wound Creations (2004) ja Decrowning (2005)
 
Necrophagist! Kunnon vessakurkku tässä vetämässä! Voisi sanoa hieman Nilemäiseksi riffittelyjuhlaksi!
 
Amoral menee taasen melodiariffittelyä enemminkin - niinkuin minä asian näen. Täysin mieleenpainettavia riffejä - tässä tapauksessa hyvä asia. Äärettömän hyvää mättöä! Tätä suosittelen 100% sydämestäni!

Itseasiassa juuri Amoralin Decrowningin kaverini puolestani mulle haki, Autopsya kun ei löytänyt. Itselleni täysin entuudestaan tuntematon bändi, mutta kyllä vaan kolahtaa. Albumi täynnä nerokkaita melodioita ja riffejä, laulu erittäinkin pätevää ja tuplakomppi jää varmasti jauhamaan päähän. Huh!