Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Erinomainen, syväluotaava arvostelu:
 
http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=6027

Eikä tämäkään huono:
 
http://www.vertigo.cd/index.php?opt … task=view&id=1063&Itemid=87

http://www.live4metal.com/reviews-441.htm
 
"The lack of any guitar was my initial apprehension listening to this, but in all honesty it would spoil their unique way of songwriting if they included it.... Question is does it work? It does and with impressive conviction..."

Akateemisissa piireissäkin noteerattu.
 
http://www.kyy.fi/stimulus/indexi.php?lehti=0706&juttu=arv-levy
 
"Paitsi levynkansiensa symboliikan mukaan, niin myös kappaleiden rakenteiden ja millimetrin tarkan asettelun takia heittäisin esille termin matemaattinen metalli."

Ymmärrystä Hollanista: http://www.lordsofmetal.nl/showreview.php?id=8023&lang=en

Pitkä ja syväluotaava arvio: http://www.metalcoven.com/review_causefor_360.html
 
"Cause for Effect is less about individual songs and more about a single massive onslaught of brain-shredding technical metal, hurled like a barrage of knives from only two instruments."

"...finally an album to play air bass with!"
 
http://brutalism.com/causeforeffect_r.html

Suomenkielinen arvio: http://desibeli.net/arvostelu/2473

Hyvä arvio tuoltakin: http://www.rockmusica.net/knews/index.php?Action=Full&NewsID=876
 
"Ehkäpä genremäärittelyä olisi syytä rukata fuusiogrindista lounge-grindiin!" :D

Hyvä arvio tuoltakin: http://www.rockmusica.net/knews/index.php?Action=Full&NewsID=876
 
"Ehkäpä genremäärittelyä olisi syytä rukata fuusiogrindista lounge-grindiin!" :D
 
hah 'piripäistä jazzmetallia'-termi natsas hyvin kyllä

Oho, kiitoksia linkistä, en ollut huomannutkaan moista.
 
"Lounge-grind" :D

Inferno #40 (Lokakuu 2006) s. 88:
 
Vain basson ja rumpujen varassa kulkeva musisointi saattaa kuulostaa turhan alastomalta, mutta kotimainen Cause For Effect ei olekaan aivan tavallinen bändi. Toistakymmentä vuotta operoinut ryhmä aloitti perinteisesti kitaralla varustettuna mutta viimeiset julkaisut on väsätty puhtaasti duona.
 
Tyyliksi on jalostunut ärhäkkään äkkiväärä fuusiogrind, joka nappaa määritelmänsä mukaisesti vauhdinpitoonsa runsaasti vaikutteita myös fuusiojazzin puolelta. Soppa toimii hämmästyttävän hyvin, sillä herrojen instrumentaatiossa tapahtuu enemmän kuin monella kvintetillä. Mielipuolisia bassokuvioita ja rumpukomppeja sisältävät pyrähdykset eivät tunnusta normaalia kertosäkeiden ympärillä pyörivää kaavaa, vaan homman nimenä on arvaamaton mutta, selkeästi tuotettu ja soitettu hallittu kaaos. Vokalisointi hoituu matalan mörähtelyn turvin ja sitä pitää ajatella pikemminkin kolmantena instrumenttina kuin perinteisenä laulusuorituksena.
 
Tämä kokoelma niputtaa yhdelle levylle kaksi pikkulevyä ja yhden pitkäsoiton. Rehellisyyden nimissä on sanottava että tunnin kellottava ja peräti 80 kappaletta sisältävä kokonaisuus on yhdeltä istumalta vähän turhankin tanakka pala, mutta pakkokos tuota on kerralla kuunnella. Tärkeintä on, että loppuunmyydyt levyt ovat taas saatavilla ja pieninä annoksina nautittuna Cause For Effect onkin suoraan sanottuna aivan helvetin riemukasta ja huomiota vaativaa kuunneltavaa.
 
Livenä homma pelaa vielä paremmin, eli tilaisuuden koittaessa siitä kannattaa ottaa vaari. Tai mummo. Oli miten oli, näin omaperäiseen ja toimivaan musiikilliseen hulluuteen ei tule liian usein törmättyä.
 
4/5
 
Kari koskinen

http://www.chambersmagazine.com :
 
Cause For Effect: 2001-2004
 
Mitä saa kun yhdistää grindcoren ja free jazzin? Vastaushan on tietysti fuusiogrind. Tuota musiikillista mielisairautta tämä kahden miehen drum 'n bass -pumppu on tahkonnut jo vuosien ajan. Vuonna 1999, kun orkesterin kitaristi (joita oli muuten alun perin kaksi) jätti bändin taakseen, kaksikko Ari ja Tuomo päättivät jatkaa rummun ja basson voimaan luottaen. Ja kahdeksankymmenen äänitetyn kappaleen ja lukuisten keikkojen jälkeen voi sanoa, että se oli oikein mallikas päätös.
 
Tämä levy tosiaan koostuu kahdeksastakymmenestä veisusta, eli bändin kaikki rummuilla ja bassolla toteutetut julkaisut on koottu yksiin kansiin. Ja hyvä niin, sillä mini-cd:t "PG-2" ja "Professional 300", sekä täyspitkä "Album", on myyty loppuun jo aika päiviä sitten.
 
Grindistä puhuttaessa vauhti on yleensä määräävä tekijä, niin myös tälläkin levyllä, mutta Cause For Effect osaa myös tarpeen vaatiessa hidastaa tahtiaan, mikä tuokin joihinkin kappaleisiin hieman doomahtavan äänimaiseman. Arin nopea ja kellon tarkka rumpulointi, sekä Tuomon vikkeläsormisesti näppäilemät koukeroiset bassokuviot nivoutuvat yhteen todella sulavasti. Vielä kun koko koreus viimeistellään Tuomon brutaaleilla kurlausvokaaleilla, niin kyllä tästä kaikille varmasti jonkinasteinen efekti aiheutuu. Se on sitten itsestä kiinni, että minkälainen.
 
Levyn kappaleet tahkotaan läpi sen verran sukkelaan (hitusen alle tunti), että kappaleiden keskipituus ei juuri päätä huimaa. Pisin kappale kellottaa ajan 1:51, lyhyimmän raidan päättyessä lukemiin 0:05. Vaikea tältä levyltä on yhtäkään kipaletta nostaa esiin, mutta ainakin Show Me the Local -niminen viisu, joka henkii hyvin paljon Queenin Another One Bites the Dust -kappaletta, voisi olla sellainen
 
Niille jotka bändiä eivät juuri tunne, tämä kokoelma voi olla turhankin raisu aloituspaketti, mutta orkesterin faneille tämä on oiva kokoelma, varsinkin jos nuo edellä mainitut julkaisut puuttuvat hyllystä. Käykää keikoilla jos duo sattuu esiintymään lähimaastossa. On nimittäin viihdyttävä live-bändi.
 
Teemu Lahtinen 19.10.2006

Nostetaan kun tuli yllättäen näin mainio arvio vastaan:
 
http://www.metal-observer.com :
 
85/100
 
Quite possibly the strangest album I've ever come across, CAUSE FOR EFFECT play what they like to call Fusion/Grindcore/bass/drums/duo. This collection of everything they recorded between 2001 and 2004 is the most innovative music I have heard in years. Grindcore, but with no guitars, just bass, drums and vocals, and it works superbly.
 
The bass lines are catchy as anything, and being a bassist myself, I know how difficult some these riffs are to play! Tuomo could certainly fit into any Jazz or Grindcore band if he wanted. Ari, the drummer, blasts away with the best of them and does some really inventive fills as well, which adds to the interest of the music. To try and single out certain songs from this album would be madness as they blend into a whirlwind of Jazz and brutal Grind, but that’s not to say the album is boring. Far from it! CAUSE FOR EFFECT never get boring throughout the 80 songs on this compilation, quite a feat considering that most Grindcore can become boring after the first 20 seconds of a song.
 
One thing is for sure, this band isn’t for everyone. Even the most underground Death Metaller might not be able to take what’s going on here. But for the few than can handle the intensity, it's more than worth it, as CAUSE FOR EFFECT have created an absolute gem of an album here, and it sticks in your head, which can't be said for much Grind nowadays. "First Sunbeams Of A New Dawn" would have to be surgically removed from your head after just one listen. Basically, if you like your music out there and very weird, without just being noise, then CAUSE FOR EFFECT are definitely for you.