Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mutta tosiaan, olihan mulla joku pointti koko postauksen luontiin; Niin tosiaan, se karjuminenhan on vain raskaampaa ilmaisua, ainakin Åpethin kohdalla. Liekö Åke itse sanonut jossain haastiksessa, että se on vain äärimmäinen tehokeino joidenkin mielialojen ja tunteiden purkamiseen, johon puhtaalla laululla ei vain yletä.
 
Ja noinhan asia onkin, jos musiikki on tuplien jyräystä, särömätkettä ja pauketta, ei siihen sovi luritella päälle mitään poikabändilaulantaa. Sama toimii toisin päin, ja näin metaforaalisesti; sokerileivokseen ei laiteta suolaa, eikä suolaleivokseen sokeria. Tosin Åpethin kohdalla pojat leipoo molempia kakkuja, ja pakostakin taikina sekoittu välillä aivan vi-tun herkulliseksi pullaksi.
 
Osasit ilmaista omat ajatukseni hieman paremmin :) Taisin laittaa plussankin
 
Tuli mieleen joku Maynardin sitaatti... suunnilleen "Näinhän nuoriso tekee nykyään musiikkia: Päätetään että nyt olen surullinen, teenpä siitä laulun. Poikamaisella naukuäänellä: 'I'm so saaaaad, i hate my daaaaad.' Oikeilla artisteilla on ollut hieman muitakin keinoja ilmaista tunteitaan."

Sinänsä minun ei pitäisi suhtautua niin negatiivisesti örinään, koska suosikkiartisteiheni kuuluvat mm. Charley Patton ja Blind Willie Johnson.
 
Olkoon; panen hankintalistalle tuon Blackwater parkin, vai mikä se nyt oli. Syytän sitten teitä.

Minun mielestäni kannattaisi ostaa Still Life :)

Minun mielestäni kannattaisi ostaa Still Life :)
 
Mikäs se oli se missä oli melkein samanlainen kansi kuin Damnationissa, oliko se jopa samaan aikaan äänitetty?

Mikäs se oli se missä oli melkein samanlainen kansi kuin Damnationissa, oliko se jopa samaan aikaan äänitetty?
 
Deliverance. Se on melko ördäystä.

Deliverance. Se on melko ördäystä.
 
Tänks.
 

 
--------------

Uusin levy, Ghost Reveries, saattaisi myös olla suositeltava vaihtoehto, siinä kun on suhteellisen paljon puhdasta laulua korinan vastapainoksi.

Tosin Åpethin kohdalla pojat leipoo molempia kakkuja, ja pakostakin taikina sekoittuu välillä aivan vi-tun herkulliseksi pullaksi.
 
Tipahdin. +

Ihan kumma jos vetää jollain ESP hevisuunnikkaalla kun Åke ja Lindgren on aina soittanu old-school -PRS:llä.

Itse asiassa Orchidin aikoihin soittivat RR-mallisilla. :--D
 
Åpethin pojathan on soittanut suhteellisen kauan näillä "hevisuunnikkailla". Youtubesta mm. löytyy parikin videota missä Peter Lindgren soittaa jollain keikalla Blackwater parkin biisejä, ja kaiken lisäksi hänellä taitaa olla emg:n mikit. Näinkin dynaamisessa musiikissa. OMG!
 
PS. Ärsyttää todella tämä live dvd:n viivästyminen. Mutta tällä kertaa asialla ei taida kuitenkaan olla Roadrunner..

Deliverance. Se on melko ördäystä.
 
Tätähän myös pidetään Opethin raskaimpana albumina. Onhan se kieltämättä mielestäni kolmanneksi paras Åpeth lätty.
Hankkikaa kaikki levyt ni ei tarvii miettiä että minkä ostan, koska ette tule pettymään vaikka ostaisitte minkä tahansa levyn Opethilta.

Tätähän myös pidetään Opethin raskaimpana albumina. Onhan se kieltämättä mielestäni kolmanneksi paras Åpeth lätty.
Hankkikaa kaikki levyt ni ei tarvii miettiä että minkä ostan, koska ette tule pettymään vaikka ostaisitte minkä tahansa levyn Opethilta.
 
Kahta ensimmäistä en välttämättä suosittelisi tutustumislevyiksi tuotannollisista syistä johtuen. Levyn soundit eivät mun mielestä yksinkertaisesti anna oikeuksia biisien muuten niin helvetin kovalle tasolle. :(

Kahta ensimmäistä en välttämättä suosittelisi tutustumislevyiksi tuotannollisista syistä johtuen. Levyn soundit eivät mun mielestä yksinkertaisesti anna oikeuksia biisien muuten niin helvetin kovalle tasolle. :(
 
Totta, meinasinkin sanoa tuohon, että niitä en itsekään ihan ekana lähtisi katsastamaan. Siitä My Arse, Your Hearsesta kun lähtee eteenpäin niin on ainakin varmaa tavaraa.

Onkohan muuten ikinä mitenkään mahollista että kahesta ekasta levystä tulis uudelleenjulkaisut? Vai onkohan tässä jotku levylafkojen saatanat mukana sen verta pahasti, että turha etes haaveilla...

No kyllä on mielestäni My Arsellakin vielä melko heikot soundit, kun vaikka niitä akkareita kuulostelee, ja sen jälkeen soittaa Damnationia. Kyllä on hiukan elävämpi äänimaailma jälkimmäisessä. Mutta yhdyn ylempiin mielipiteisiin, että Morningrise ja Orchid tulisi hankkia ehkäpä viimeisenä. Morningrise varsinkin on helvetin kova lätty, mutta Åpethia pitää rakastaa, että sietää niitä soundeja.
 
Still Lifestä eteenpäin on varmaan aloittelijaystävällisin valinta. Vaikka onhan sekin lättynä aika raaka, hienostuneempaa kamaa halajavalle Blackwater Park on varmaan se paras aloituslevy (perus -Åpelista puhuessa, Damnation nyt on niin yleislinjasta poikkeava). BWP:llä on vain kolme oikeasti melko raakaa biisiä, lopuissa fiilistely vie voiton. Ja The Drapery Falls on helvetin mahtava teos, samoin nimikkobiisi.
 
Itse taisin ostaa järjestyksessä Damnation, BWP, Deliverance, Still Life, My Arse, Morningrise, Ghost Sellout, Orchid. Pidän tätä järjestystä melko hyvänä, hienostuneemmasta kamasta luisuin raaemman Opethin pariin melko nopeasti, mutta parhaimpana lättynä pidän edelleen Blackwater Parkia, soundit ovat kohdallaan ja sävellystyö on ehkäpä Åkea parhaimmillaan.
 
Anttikristus: Onkohan muuten ikinä mitenkään mahollista että kahesta ekasta levystä tulis uudelleenjulkaisut? Vai onkohan tässä jotku levylafkojen saatanat mukana sen verta pahasti, että turha etes haaveilla...
 
Itseasiassa omistan re-masteroidun Orchidin. Soundien ero alkuperäiseen on noin 2% parempi.

No kyllä on mielestäni My Arsellakin vielä melko heikot soundit, kun vaikka niitä akkareita kuulostelee, ja sen jälkeen soittaa Damnationia. Kyllä on hiukan elävämpi äänimaailma jälkimmäisessä. Mutta yhdyn ylempiin mielipiteisiin, että Morningrise ja Orchid tulisi hankkia ehkäpä viimeisenä. Morningrise varsinkin on helvetin kova lätty, mutta Åpethia pitää rakastaa, että sietää niitä soundeja.
 
Ite taas pidän my arsen soundeja ehkä parhaimpina, niin synkkää ja paskaisen tunnelmallista.
 
Anttikristus:
 
Itseasiassa omistan re-masteroidun Orchidin. Soundien ero alkuperäiseen on noin 2% parempi.
 
Juu mut meinasin semmosta uudelleen kokonaan soitettua. Oishan se ihan kiva kuullostella, minkälaista meno ois Opethin nykyisillä soundeilla ja Mikaelin äänellä.

Ostinpa juuri viime viikolla MAYHin. Hyviä biisejähän levyllä on ja muutenkin kova meininki.
 
Soundeista sen verran kun niistä tuossa aiemmissa viesteissä puhutaan että mulle tulee kyllä täysin mieleen ihan jotkut bläkkis-bändit näistä soundeista. Varsinkin akustisista kitaroista tulee mieleen Emperorin In The Nightside Eclipse.

Ostinpa juuri viime viikolla MAYHin. Hyviä biisejähän levyllä on ja muutenkin kova meininki.
 
Soundeista sen verran kun niistä tuossa aiemmissa viesteissä puhutaan että mulle tulee kyllä täysin mieleen ihan jotkut bläkkis-bändit näistä soundeista. Varsinkin akustisista kitaroista tulee mieleen Emperorin In The Nightside Eclipse.
 
Koko levyhän on melko bläkkisvaikutteinen. Saundit, tunnelma... Kansikuvakin :) Ja Lopezin julmettu tuplabasarivyörytys. April Etherealin räjähtäessä soimaan voi hyvinkin kuvitella jonkun Immortalin musavideon mielessään: Åke huutamassa vuoren huipulla lumessa polvillaan, kädet ojossa ja corpset naamalla. Grim!
 
Ja kun tuossa jossain haastattelussa Mikael sanoi äänittäneensä MAYHin lauluraidat flunssassa, niin kyllähän ne puhtaat tosiaan kuulostavat aika nuhaisilta (mikä ei siis tarkoita samaa kuin huono, missään nimessä). Tai sitten vain luulen ja kuulen niin, koska "haastattelussa luki" :)

Åke huutamassa vuoren huipulla lumessa polvillaan, kädet ojossa ja corpset naamalla. Grim!
 
Joo. Varsinkin senaikaisessa lihassaan oleva Åke. Mutta asento meni väärin, sen pitää olla joko laaja haara-asento tai kunnon powerstance. Abbath-maalit naamaan ja Åkesta tulee vallan mainio true evil grim goatsodomizer necrolord. Kouraan musta explorer ja ollaan grimnessin ja necrouden ytimessä.

Ghost Sellout
 
tätä en kyllä taas ymmärrä....

tätä en kyllä taas ymmärrä....
 
No Öypettihän myi itsensä ja sielunsa mentyään Roadrunnerin talliin - levyn valmistumisen jälkeen...