Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ihan kumma jos vetää jollain ESP hevisuunnikkaalla...
 
Hoho! :D Hevisuunnikas.. tuo on kyllä aika täydellisen osuva ilmaus moisesta mööpelistä.

Hoho! :D Hevisuunnikas.. tuo on kyllä aika täydellisen osuva ilmaus moisesta mööpelistä.
Hevisuunnikkaitahan nuo explorer-tyyppiset on :)
 
http://www.opeth.com/various/pictures/07/ilosaari/05.jpg
Milläs se soitti ilosaaressa? Onkos tuo nyt joku PRS...?

http://www.opeth.com/various/pictures/07/ilosaari/05.jpg
Milläs se soitti ilosaaressa? Onkos tuo nyt joku PRS...?
 
Eikös tuo ole se keppi josta Gibsonilla ja PRS:llä oli jonkinasteista kränää sen muotojen suuresta yhteneväisyydestä Les Paulin muotoiluun? En nyt tarkkaa mallia osaa sanoa mut joku SC 245 tai vastaava lienee kyseessä...

Eikös tuo ole se keppi josta Gibsonilla ja PRS:llä oli jonkinasteista kränää sen muotojen suuresta yhteneväisyydestä Les Paulin muotoiluun? En nyt tarkkaa mallia osaa sanoa mut joku SC 245 tai vastaava lienee kyseessä...
 
Njaahas, minä jo vähän aikaa katselinkin sitä että onkos tuo nyt Gibsoni vai PRS vai mikä ihme :D Nooh, toivottavasti päivittävät opethin sivuja pian.

Pitipäs tilata tuo Ghost Reveriesin spessuversio. Eihän siinä mitään ihmeempää ollut - dokumenttikin huonompi kuin Lamentationsin Deliverance/Damnation-pätkä - mutta pelkän pakkauksen takia tämän jo omistaa mielellään. Heavystoresta sai huokealla, olikohan 13e, kun muualla on ollut aina sen 20e paikkeilla.

Jossain kuvassa veteli myös PRS Singlecutilla.
 
E: Hoho, jotenkin tuo ESP ei kyllä sovi Opeth-vibaan.
 
Ilosaaresta muistelen, että veti vaan ekan biisin ajan ESP:llä kun valokuvaajat otti kuvia ja loput PRS:llä. Taitaa miehellä olla espin kanssa endorsement-diili, joten johtunee siitä tuo..

Ihan kumma jos vetää jollain ESP hevisuunnikkaalla kun Åke ja Lindgren on aina soittanu old-school -PRS:llä.
 
Itse asiassa Orchidin aikoihin soittivat RR-mallisilla. :--D

Itse asiassa Orchidin aikoihin soittivat RR-mallisilla. :--D
 
tossa videolla näyttää olevan RR mallin keppiä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=VvrnpDcDCRA

Muistelisin että jossain vaiheessa, oisko ollut my arms.. aikoihin åke soitti vielä hirveämmillä BC Rich suunnikkailla. Oli mies muutenkin mies aika tukevassa kunnossa tuohon aikaan, ja viikseettömänä.. joskus opethin foorumilla noille kuville repeilin

Kukaan jaksa näin pitkää ketjua lukea, mutta heräteostoksena hankittu Damnation oli miellyttävä yllätys. Koskaan en ollut kuullut Opethilta yhtään biisiä, kaveri vain joskus kehui ko. levyä. Koko ensimmäisen kuuntelun ajan jännitin, että missä vaiheessä örinä ja mättö alkaa, mutta linja säilyi loppuun saakka, eikä kumpikaan onneksi alkanut. Mellotron on varmaan yksi suuri syy tämän levyn viehättävyyteen.

Koko ensimmäisen kuuntelun ajan jännitin, että missä vaiheessä örinä ja mättö alkaa, mutta linja säilyi loppuun saakka, eikä kumpikaan onneksi alkanut.
 
Kannattaa siis jättää Opethin kuuntelu tuohon levyyn jos örinät eivät nappaa..:) Ei vaa..
 
Mutta ei sitä örinää ja mättöä kannata pelästyä, sillä Opeth on niin monisävyistä. Välillä tulee puhdasta laulua ja akustisia kitaroita, ja vastapainoksi säröä ja murinaa. Se tekee Opethista parhaimman progedeathmetal bändin mitä on koskaan ollut. Suosittelen että nappaat vielä kokeeksi jonkin muun levyn. Vaikkapa Blackwater Parkin.

Suosittelen että nappaat vielä kokeeksi jonkin muun levyn. Vaikkapa Blackwater Parkin.
 
Joo, pitää tuumata, mieli tekisi kyllä toinenkin levy hyllyyn poimia. En minä nyt ihan täydellisesti örinää tyrmää, jos sitä vähän mausteena on. Mutta koko levyllinen, ei kiitos. Amorphiksen Elegyllä tuon örinän vielä nippa nappa kestää, kun muuten on niin mainio lätty kyseessä...

Joo, pitää tuumata, mieli tekisi kyllä toinenkin levy hyllyyn poimia. En minä nyt ihan täydellisesti örinää tyrmää, jos sitä vähän mausteena on. Mutta koko levyllinen, ei kiitos. Amorphiksen Elegyllä tuon örinän vielä nippa nappa kestää, kun muuten on niin mainio lätty kyseessä...
 
Itse olin vielä pari vuotta sitten samoilla linjoilla, höysteenä kelpaa mutta koko levyllinen örinää menee puuduttavaksi. Opethin Ghost Reveriesin sekä parin muun (Dan Swanön Moontower esim) platan myötä sitä örinääkin oppinut arvostamaan.
 
Ja Elegyhän on yksi hienoimmista metallilevyistä ikinä :)

En minä nyt ihan täydellisesti örinää tyrmää, jos sitä vähän mausteena on. Mutta koko levyllinen, ei kiitos.
 
Niin no, väittäisin että (yleensä ottaen, biisikohtaisia poikkeuksia toki on) ajassa mitattuna sitä örinää ja murhausta on kuitenkin enemmän kuin puhdasta laulua ja akustista kitarointia.

Örinä on vähän sellainen makuasia usein... tosin minäkään en siitä joskus pitänyt mutta nyt olen sitä mieltä että se sopii opethiin kuin nyrkki naamaan. Sehän on vain paljon vahvempaa tulkintaa.

Opethissa se örinä vaan nyt sattuu kuulostamaan aivan perkeleen hyvältä.

PerC. Suht kauan on jo dvd:tä odotettu, ja 2008 puolelle menee... And I cried!

Opethissa se örinä vaan nyt sattuu kuulostamaan aivan perkeleen hyvältä.
 
No niinpä :D ei sitä oikein osaa selitellä.
En tiedä... Åken örinä on jotenkin pehmeämpää. Paitsi deliverancella minusta vähän karumpaa... jotenkin kuivemman kuuloista.
 
Perhana, tuo sana "örinä'' tuntuu ihan typerältä :D Pitäisi sanoa vaikka että "death-metal -laulu"

PerC. Suht kauan on jo dvd:tä odotettu, ja 2008 puolelle menee... And I cried!
 
When can I take you from this place?
When is the word but a sigh?
When is death our lone beholder?
When do we walk the final steps?
When can we scream instead of whisper?
When is the new beginning?
When will the DVD arrive?
 
E: Perhana, tuo sana "örinä'' tuntuu ihan typerältä :D
 
Ja sitäpaitsi Åken laulu kuulostaa enemmän "murinalta" imo :p Örinä on semmoista Cannibal Corpse/Deicide-linjaa. Tiedän, yhtä turhaa kun genrerunkkaus, ellei vielä turhempaa...

Opeth on muuten yllättävän usein sellainen "gateway" -bändi örinän sietoon. Näin kävi itselleni, ja varmaan kymmenelle kaverillenikin. Pari vuotta sitten örinän kuuntelu ei olisi tullut kuuloonkaan, ostinpa sitten Damnationin, jonka jälkeen sorruin Blackwater Parkiin, ja siitä lähtien aloin ensiksi sietää sitä hyvän musiikin mausteena, ja lopulta ihan täyspainoisena ainesosana.
 
Viimeisen Åpeth -kiekkoni ostin tasan vuotta myöhemmin kuin Damnationin, silloin jo maistui kaikensorttinen örinä, ärinä, karjunta ja suolien repiminen.
 
-----
 
Mutta tosiaan, olihan mulla joku pointti koko postauksen luontiin; Niin tosiaan, se karjuminenhan on vain raskaampaa ilmaisua, ainakin Åpethin kohdalla. Liekö Åke itse sanonut jossain haastiksessa, että se on vain äärimmäinen tehokeino joidenkin mielialojen ja tunteiden purkamiseen, johon puhtaalla laululla ei vain yletä.
 
Ja noinhan asia onkin, jos musiikki on tuplien jyräystä, särömätkettä ja pauketta, ei siihen sovi luritella päälle mitään poikabändilaulantaa. Sama toimii toisin päin, ja näin metaforaalisesti; sokerileivokseen ei laiteta suolaa, eikä suolaleivokseen sokeria. Tosin Åpethin kohdalla pojat leipoo molempia kakkuja, ja pakostakin taikina sekoittuu välillä aivan vi-tun herkulliseksi pullaksi.