Keskustelua raskaammasta musiikista ›

mpekkanen: Metallicalla ollut aina aika pitkiä levyt. Jo eka Kill'em All oli vähän yli 51 minuuttia.
 
Ride the Lightning on Metallican lyhyin albumi, noin 47 minuuttia.
 
Minusta on jännää, että Harwired päädyttiin julkaisemaan tuplana, vaikka se on levynä lyhyempi kuin Load, joka taas julkaistiin yhtenä levynä.

Kuuntelin tässä pitkästäaikaa, vuosien ja vuosien jälkeen, Ride The Lightningin. Ei voi kyllä väittää että tämäkään levy olisi mitään bassotaajuuksien juhlaa. =D Mut kova levy. Olin yllättyny kuinka kova biisi Escape on, ja kuinka hyvä soolo siinä on.

pehko: Olin yllättyny kuinka kova biisi Escape on, ja kuinka hyvä soolo siinä on.
 
Mahtava biisi ja täysin naurettavaa kuinka sitä on vuosien varrella dissattu täysin typerillä perusteilla. Levyn parhaimmistoa ehdottomasti.

ttpp44: Mahtava biisi ja täysin naurettavaa kuinka sitä on vuosien varrella dissattu täysin typerillä perusteilla. Levyn parhaimmistoa ehdottomasti.
 
Musta vähän tuntuu että bändi itse on dissannut sitä kaikista eniten. Ja joo, onhan se ihan ok mutta ei yhtään sen enempää, ja selkeästi Lightningin heikoin lenkki. Lyriikat ovat myös aikamoista diipadaapaa eikä ihme että Hetfield on vähän häpeillyt niitä jälkeenpäin. Kuten ovat itsekin sanoneet, tuon kappaleen kohdalla koitettiin hakea ihan liian tietoisesti jotain hittiä ja kuuntelijaystävällisempää formaattia, mutta vähän puihinhan se meni. Levyn muilla biiseillä bändi on enemmän elementissään ja luonnollisella alueellaan, ja sen kyllä kuulee.

Escapen kertsimelodia oli se joka sai aikoinaan innostumaan ihan kunnolla bändistä. Olin kyllä kuullut kavereilta Metallicaa aiemmin mutta toi oli se joka jäi päähän soimaan. Ehkäpä jopa lempparibiisini kyseiseltä levyltä jos pitäisi yksi valita.

Levyn huonoin biisi ehdottomasti tuo Escape. Junnunakin se oli sitä. Muu levy olikin sitten täyttä rautaa, vaikka nykyään esim. Fade to black ei kyllä hetkauta suuntaan tai toiseen. Kyseessä kuitenkin Metallican ehkä paras tai toka paras levy.

Minusta Ride the Lightning levyn huonoin biisi on Creeping Death. Siihen on jotenkin kyllästynyt.

mpekkanen: Minusta Ride the Lightning levyn huonoin biisi on Creeping Death. Siihen on jotenkin kyllästynyt.
 
Nykyään varmaan itsellänikin tuon Escapen jälkeen, mutta sillon kun itse sain tuon kassun ehkä vuonna 1987, se oli levyn paras biisi mielestäni.

En ole ikinä välittänyt Creeping Deathista, jotenkin tylsä biisi. Fight Fire with Fire on kyllä jännä, en tiedä vieläkään tykkäänkö siitä vai en, koska en osaa kuunnella sitä rytmiä vielä 35 vuoden jälkeenkään oikeinpäin :D Instrumentaaliversio siinä boksissa oli ainut kerta että kuulin koko biisin "oikein". Ride the Lightning ei kyllä levynä minulle kovin lujaa koskaan iskenyt siitä Escapesta huolimatta. E: Trapped Under Icen väliosariffistä ei kukaan koskaan puhu, siitä tykkään.

bedlam: Fight Fire with Fire on kyllä jännä, en tiedä vieläkään tykkäänkö siitä vai en, koska en osaa kuunnella sitä rytmiä vielä 35 vuoden jälkeenkään oikeinpäin :D
 
Mulla kääntyy se kans aina, ellen herpaantumatta keskity. Mut toisaalta se on just makee väärinkuultuna muljahtaessaan siitä taas oikeinpäin.

bedlam: Trapped Under Icen väliosariffistä ei kukaan koskaan puhu, siitä tykkään.
 
Trapped ja Escape ovat minusta tuon levyn huippubiisejä. On niitä levyn a puolellakin, mutta Trapped ja Escape tuntuu olevan monen mielestä jotenkin huonompia kappaleita. Eihän niitä livenäkään esitetä niin usein kuin levyn muita biisejä, mikä on minusta tosi tylsä juttu.

Minusta Trapped on levyn paras biisi.

Arkka: Mulla kääntyy se kans aina, ellen herpaantumatta keskity. Mut toisaalta se on just makee väärinkuultuna muljahtaessaan siitä taas oikeinpäin.
 
Jep. Sen jälkeen tulee se väliriffi ja ensimmäinen puolikas siitä menee aina mun korvissa omituiseen rölörytmiin (toisinkpäin) ja toka kerta tulee vasta oikeinpäin.

Mun mielestä The Call Of Ktulu on paras. Hyviä bassomurinoita Cliff teki.
 
Fight on hyvä. Hyvä meno ja muutamat ok melodiat.
 
Ridessä häiritsee se rumpukomppi josta puuttuu basarin isku, kuulostaa laahaavalta ja rasittavalta jotenkin koko biisi intro- ja outroharmoniaa lukuunottamatta.
 
Bell on jo niin kulunut että vaikea arvioida, hyvä biisi kuitenkin. Parasta ehkä Cliffin bassoriffi.
 
Fade on vähän sama kuin Bell, liian moneen kertaan kuultu.
 
Trapped oli hyvä aikoinaan, mutta ei oikein enää iske.
 
Escape on hyvä. Vaikka oli radiosoittoon suunniteltu, niin ei haittaa.
 
Creeping sama kuin Bell ja Fade: liian monta kertaa kuultu.

trih:
Ridessä häiritsee se rumpukomppi josta puuttuu basarin isku, kuulostaa laahaavalta ja rasittavalta jotenkin koko biisi intro- ja outroharmoniaa lukuunottamatta.
 
Toikin oli jännä, tajusin vasta melko myöhään että se alkuharmoniariffi ei alakaan siitä rummuniskusta vaan se ylin nuotti kitaralla on vasta mistä tahti alkaa.

trih:
 
Ridessä häiritsee se rumpukomppi josta puuttuu basarin isku, kuulostaa laahaavalta ja rasittavalta jotenkin koko biisi intro- ja outroharmoniaa lukuunottamatta.
 

 
Mä taas olen just aina tykännyt siitä, että basari-isku jätetään pois sieltä. Epälarssimainen ratkaisu ja mulle toimii.

bedlam: Fight Fire with Fire on kyllä jännä, en tiedä vieläkään tykkäänkö siitä vai en, koska en osaa kuunnella sitä rytmiä vielä 35 vuoden jälkeenkään oikeinpäin :D
 
Sama homma tuon rytmin suhteen. Tykkään kyllä biisistä ihan pirusti, mutta aivot eivät vaan suostu ymmärtämään ja kuulemaan että miten päin tuon pitäisi nyt mennä. Mikään progehirmu en ole, mutta erikoisempia juttuja on tullut kuunneltua ja soiteltuakin aina joten siksikään tämän ei pitäisi olla ylitsepääsemätön asia, mutta tämä biisi vain pysyy kivenä kengässä. Ei aukea perkele ei.
 
Siksi olenkin antanut jo melkein periksi asian suhteen ja vain hyväksynyt että se menee oikeastikin tuolla Motown-kompilla. Joka ei ole siis totta.

aivokuolio: Sama homma tuon rytmin suhteen. Tykkään kyllä biisistä ihan pirusti, mutta aivot eivät vaan suostu ymmärtämään ja kuulemaan että miten päin tuon pitäisi nyt mennä. Mikään progehirmu en ole, mutta erikoisempia juttuja on tullut kuunneltua ja soiteltuakin aina joten siksikään tämän ei pitäisi olla ylitsepääsemätön asia, mutta tämä biisi vain pysyy kivenä kengässä. Ei aukea perkele ei.
 
Siksi olenkin antanut jo melkein periksi asian suhteen ja vain hyväksynyt että se menee oikeastikin tuolla Motown-kompilla. Joka ei ole siis totta.
 
Mulle "Fight Fire" ja "Trapped Under Ice" ovat aina olleet aika tyhjänpäiväisiä kaahauksia (Kill Em Allin vauhtibiisit toimii mun mielestä paljo paremmin) ja Escape hyvin keskinkertainen biisi. Loput biisit onki sitte "Master Of Puppetsin" tasoa!! Jokatapauksessa pidän kokonaisuutena enemmän St. Angerista kuin Ride the Lightningistä.

Fun Fact: kuulin ensin jonkun tekemän tracker-version The Call of Ktulusta ja vasta sen jälkeen Metallican levytyksen. Elettiin ihan 1990-luvun alkuhämäriä ja mun äänikortti oli printteriporttiin (25-pinninen LPT1) kytketty, kaverin isoveljen kaverin rakentama Covox-klooni (maksoi sata markkaa) ja pääasiallinen sävellystyökalu Scream Tracker 2.2.
 
Ride The Lightning olisi muuten tosi paljon eri kuuloinen levy, jos se matalavireinen suht demppi "plöts"-virveli olisi napakampi ja tiukempi, mutta eipä semmoista tuohon aikaan toisaalta hirveästi kuultu missään. Ois jännä päästä kuulemaan kyseinen levy ihan toisenlaisella virvelisoundilla.

Jucciz: Ride The Lightning olisi muuten tosi paljon eri kuuloinen levy, jos se matalavireinen suht demppi "plöts"-virveli olisi napakampi ja tiukempi, mutta eipä semmoista tuohon aikaan toisaalta hirveästi kuultu missään. Ois jännä päästä kuulemaan kyseinen levy ihan toisenlaisella virvelisoundilla.
 
Vielä mielenkiintoisempaa olisi St Ankara kunnon virveli saundeilla.
Lars pilasi koko levyn tuolla pelleilyllään, biiseissä olisi potentiaalia mutta minä ainakaan en kestä sitä tynnyri snarea.