Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Somewhere In Timen Sea Of Madness on kyllä huvittavan huono biisi - tommosta ei Seventh Sonilta löydy. Se on aikas timanttia alusta loppuun.

Meadow: En tiedä miksi kirjoitin tämän.
 
Kännin piikkiin, kännin piikkiin...

sikki-six: Somewhere In Timen Sea Of Madness on kyllä huvittavan huono biisi - tommosta ei Seventh Sonilta löydy. Se on aikas timanttia alusta loppuun.
 
Olet väärässä.

Meadow: Ja löytyypä FotD:lta ehkäpä Maidenin huonoin biisi, The Apparition. The Angel and the Gamblerissa on sentään jonkinlaista huumoriarvoa, kun taas tuo biisi on silkkaa kidutusta.
 
Se väliosan kitara ja basso käsikädessä -juoksutus on komea, mutta muuten melkeinpä voisi allekirjoittaa väitteen Maidenin huonoimmasta biisistä.

Pluto: Olet väärässä.
 
Komppaan tätä. Vittu, tämä on melkeen Maidenin paras biisi, vaikkei ole enää vuosikausiin tullut kuunneltua. Melkein pitäisi taas laittaa Iron Maidenia soimaan. :)

Sea of Madnesshan on yksi Maidenin parhaita. Mahtava meno heti alusta alkaen.
 
Tuli kuunneltua Brave New Worldia eilen. On tuo edelleen vähän keskinkertainen levy mielestäni. The Wicker Man, Ghost of the Navigator, The Mercenary, The Fallen Angel ja The Nomad ovat kaikki ässäbiisejä, muu materiaali onkin sitten vähän niin ja näin. Nimibiisi on muuten loistava, mutta sen pilaa täysin halpa viiden sentin huudatuskertsi. The Thin Line Between Love and Hate on aivan hirveä biisi, vaikka siinä onkin melkoisen tarttuva "kakkoskertosäe", vai mikä lieneekään. Kuitenkin se "I will live..."-kohta.

Meadow: Sea of Madnesshan on yksi Maidenin parhaita. Mahtava meno heti alusta alkaen.
 
Kyllä! Eritoten C-osio kohtuu haastavine bassokuvioineen vetosi jo ajat sitten. Ilo huomata, että SIT muutenkin nappaa muillekin (eka oma Maidenin levy...)

Vittu se Powerslave on hyvä levy. Justiinsa sellainen kuin pitääkin - suhteellisen vähän biisejä, mutta ei yhtä ainutta filleriä. Valitseepa minkä vaan, niin täyttä laatua kuulee.

Poimintoja;
 
Meadow:
Tuli kuunneltua Brave New Worldia eilen. On tuo edelleen vähän keskinkertainen levy mielestäni. The Wicker Man, Ghost of the Navigator, The Mercenary, The Fallen Angel ja The Nomad ovat kaikki ässäbiisejä, muu materiaali onkin sitten vähän niin ja näin. Nimibiisi on muuten loistava, mutta sen pilaa täysin halpa viiden sentin huudatuskertsi. The Thin Line Between Love and Hate on aivan hirveä biisi, vaikka siinä onkin melkoisen tarttuva "kakkoskertosäe", vai mikä lieneekään. Kuitenkin se "I will live..."-kohta.
 
Kyseinen levy on Maidenin parhaimmasta päästä. Ellei jopa paras. Then thin line on häikäisevän upea biisi. Levyllä ei ole täytekappaleita.
 
Maidenisti: Somewhere In Timen sijaan No Prayer on harvinaisen aliarvostettu levy. Vai kuinka moni täällä ei hehkuta SIT:iä tai rankkaa sitä korkealle? No Prayer For The Dyingillä ei ole oikeastaan yhtään skippausbiisiä.
 
Kyseessä onkin skippauslevy. Käsittämättöntä paskaa alusta loppuun.
 
Meadow: Somewhere in Time tuntuu aina jäävän jotenkin muiden levyjen varjoon. Itselleni se on ehdoton suosikkilevy bändin tuotannosta.
 
Ehdttomasti parhautta. Toisena päivänä se on SIT ja toisena päivänä BNW. Parhaus siis. Vuorotteluvapaa.
 
Tämä oli pakko sanoa.

Mulle ainakin toimii ihan kaikki biisit Brave New Worldilta, jotenkin toi on yksi niistä levyistä jolla kaikki vaan toimii niin pirun hyvin ja jota pystyy kuuntelemaan ihan millon vaan..

Kun meideniin tutustuin niin näiden suurimpien hittien ohella kuuntelin vain jotain random mp3:siä, joihin kuitenkin lukeutui kaikki BNW:n biisit, kyllä noilla on eniten "nostalgia"-arvoa, jos 7v sitten tapahtuneesta voi käyttää nostalgia-sanaa edes. Plus alkaa tehdä mieli pelata ekaa Call of Dutya, kun kuuntelin monesti noita biisejä samaan aikaan.

Rhapa: Kyseessä onkin skippauslevy. Käsittämättöntä paskaa alusta loppuun.
 
Jätetään nämä provot pois, pliis. Esim. nimibiisi on kaikkea muuta kuin "käsittämätöntä paskaa".
 
Ja tuosta Brave New Worldista vielä, en ymmärrä levyn hehkutusta. Monessa kappaleessa on vähän liikaa turhaa tavaraa, esimerkiksi väkinäistäkin väkinäisempää laukkakomppia, jota pitää näköjään tunkea joka biisiin. Ja joku Dream of Mirros on mielestäni aivan kauhean puuduttava ja tylsä kappale.

Meadow: Jätetään nämä provot pois, pliis. Esim. nimibiisi on kaikkea muuta kuin "käsittämätöntä paskaa"
 
Amen. No Prayer For The Dying on yksi Maidenin hienoimmista kappaleista, mutta muuten tuo levy tuppaa olemaan vähän...miten sen nyt sanoisi, toisinaan mitäänsanomaton. Toisinaan toimii, ja toisinaan ei, eli olisiko se sitten tällainen mielialalevy, kuten vielä vahvemmin on muutamaa vuotta myöhemmin ilmestynyt The X-Factor, joka onkin sitten yksi Maidenin parhaista levyistä, ja jolta löytyvä Sign of the Cross Maidenin paras biisi...ja jolta löytyvä Gersin kitarasoolo on kovin mitä Maidenin levyiltä löytyy ;)

Guitarwall: The X-Factor, joka onkin sitten yksi Maidenin parhaista levyistä, ja jolta löytyvä Sign of the Cross Maidenin paras biisi...ja jolta löytyvä Gersin kitarasoolo on kovin mitä Maidenin levyiltä löytyy ;)
 
Raivoisaa laukkakomppia yhdellä basarilla.

Toi Sign of the Cross on tosiaan yksi Maidenin parhaita, parhaiten mulle toimii toi biisi livenä, Brucen laulamana kanssa ihan mahtava Rock in Riolla :)

Meadow: Jätetään nämä provot pois, pliis. Esim. nimibiisi on kaikkea muuta kuin "käsittämätöntä paskaa".
 
Ja tuosta Brave New Worldista vielä, en ymmärrä levyn hehkutusta. Monessa kappaleessa on vähän liikaa turhaa tavaraa, esimerkiksi väkinäistäkin väkinäisempää laukkakomppia, jota pitää näköjään tunkea joka biisiin. Ja joku Dream of Mirros on mielestäni aivan kauhean puuduttava ja tylsä kappale.
 
Ei se kyllä mikään provo ollut. Ihan rehellinen mielipide. Levy on mielestäni sysipaska ihan jokaista kappaletta myöden. Soittimeen voisi ennemmin lykätä vaikka jonkun blazen aikakauden lätyistä kuin tuon. Se on paljon se.
 
Edit. Tosiaan BNW. Eli mulle levy iski ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien ja kuuntelu oli niin intensiivistä tuolloin, että siihen "kasvoi" kiinni. Nyt levystä saa hirveät nostalgiafibat kuunnellessa ja rehellisesti sanottuna sitä ei pysty arvostelemaan normiasteikolla. En kuitenkaan ole täysin jäävi sitä kehumaan, vaikka niin lähtemättömän vaikutuksen albumi on tehnyt meikäläiseen. Harva albumi toimii kokonaisuutena näin hyvin.

Paras: Holy Smoke
 
Huonoimmat: No More Lies, Dont look to the eyes of a stranger ja muut samanlaiset.
 
Koska alkaa väsyttää kertsin tullessa kahdennenkymmenennen kerran putkeen :l

Huonoimmat: ...Dont look to the eyes of a stranger...
 
Älä nyt, tonkin biisin loppuun ängetty dontlooktotheeyesofthestranger-möläys on taattua repeilykamaa :D

Don't Look... 5:20 eteenpäin aina lopun kliimaksiin ehkä tiukinta musiikillista neroutta mitä koskaan on levytetty. Uskaltaisin jopa väittää että mitään vastaavaa ei koskaan tulla levyttämäänkään.
 
6:07 paikkeilla tuleva rytmikuvio!

Kattelin just Early Days diiviidiitä, ja ei voi muuta kuin kummastella miten tuo Dave-setä saakin tuon kitaransoiton näyttämään niin helpolta. Ei kyllä tule ketään muuta ukkoa mieleen kellä liikkuisi sormet yhtä sulavasti otelaudalla.
Enkä nyt todellakaan halua nähdä listaa ns. paremmista ja nopeammista kitaristeista tämän viestin jälkeen. Ihastelinpa vain herran sormien liikkeiden sulavuutta. Muutenhan tuo miehen lavaliikehdintä ei ole erityisen mielenkiintoista seurattavaa.
Aika hyvin muuten tuossa Hammersmithin keikalla Adrian välttelee kameraa, tai kamera Adriania. Ei äijä paljon ruudussa vilahtele.