Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Täytyy kyllä sanoa että edellinen levy oli mainio. Tämä valahti vain ohi kuin Styxin lautturi konsanaan. Eka kuuntelun jälkeen jäi vaikutelma, että tässäkö tää nyt muka oli.

Dominionista tuli mieleen Finlandia :D

Aivan törkeän kova levy. Mutta voi helvetti että toi haikka ärsyttää!

bedlam: No mutta edellislevyn instrumentaalit (jotka lukeutuu levyn parhaimmistoon) kestivät yli 11 minuuttia yhteensä, tällä levyllä kaiketi sen 3,5 minuuttia. Nää tais olla enempi semmosia välisoittoja kuin oikeita biisejä. Ens viikolla ehtii vasta kuuntelemaan, mutta kovin odotuksin.
 
Niin ehkä lähinnä se häiritsi, että 3 kappaletta kahdestatoista kuitataan välisoittoina. Mutta nyt kovasti vaikuttaisi Ghostin parhaalta kokonaisuudelta. Alusta loppuun pysyy mielenkiinto, ja kaikki biisit vie hommaa hienosti eteenpäin. Edellisillä levyillä ollut selkeitä täytebiisejä tai ainakin biisejä jotka eivät jaksa pitää kiinni loppuun asti. 4,5/5. Jatkoon.

McLeach: Niin ehkä lähinnä se häiritsi, että 3 kappaletta kahdestatoista kuitataan välisoittoina. Mutta nyt kovasti vaikuttaisi Ghostin parhaalta kokonaisuudelta. Alusta loppuun pysyy mielenkiinto, ja kaikki biisit vie hommaa hienosti eteenpäin. Edellisillä levyillä ollut selkeitä täytebiisejä tai ainakin biisejä jotka eivät jaksa pitää kiinni loppuun asti. 4,5/5. Jatkoon.
 
Kolmen vartin pituus välisoittojen kans on aika optimi.
 
Ihan ok kiva levy on, helpommin avautuva ku kolme aiempaa mutta ei parempi ku ykskään niistä. Viimenen biisi ehkä paras, tosi hyvä kitarasooloki siinä.

Melioran aikaan taisin vähän miettiä että miten pitkään yhtyeen tietyn jutun ympärillä pyörivä konsepti jaksaa kantaa ja kuinka pitkälle sitä voi varioida, mutta ei tällaisella biisimateriaalilla ja paikoin ilkikurisella tyylien yhdistelyllä ole mitään hätää edelleenkään. Tässä vaiheessa alkaa tuntua, että moni nurkka on vielä koluamattakin. Forgen vierellä ties mitä muita ruotsalaisia hittinikkareita, niin johan löytyy koukkua ja kurvia jokaisesta kappaleesta.

carnation: Melioran aikaan taisin vähän miettiä että miten pitkään yhtyeen tietyn jutun ympärillä pyörivä konsepti jaksaa kantaa ja kuinka pitkälle sitä voi varioida, mutta ei tällaisella biisimateriaalilla ja paikoin ilkikurisella tyylien yhdistelyllä ole mitään hätää edelleenkään. Tässä vaiheessa alkaa tuntua, että moni nurkka on vielä koluamattakin. Forgen vierellä ties mitä muita ruotsalaisia hittinikkareita, niin johan löytyy koukkua ja kurvia jokaisesta kappaleesta.
 
Tiedä sitten että tartteeko sitä pyörää aina edes keksiä uudestaan. Hlökoht olisin ihan tyytyväinen siihenkin, että säännöllisin väliajoin saa hyvää musaa kuultavakseen, vaikka se sitten kuulostaisikin "vaan" Ghostilta. Tavallaanhan siihen suuntaan on koko ajan menty, se kahden ekan levyn okkultismiflirttailu on jäänyt vähemmälle ja keskiössä on koko ajan enemmän ja enemmän vaan aivan saatanan hyvät biisit.
 
Toka kuuntelu menossa, Kaisarion ja Spillways nousivat ensimmäisellä pyöräytyksellä selkeimmin muiden yläpuolelle mutta eipä tässä varsinaisesti huonoja biisejä tuntunut olevan.

Hold the living on a poison (Pokemon remix) on kyl kova

trashjones: Parin pyöräytyksen jälkeen voi sanoa että kokonaisuutena erittäin hyvä levy. Parhaimmistoa edustaa Watcher In The Sky, Respite..., Spillways ja Griftwood. Muut singlet paitsi Hunters Moon levyn huonointa antia.
 
Aikalailla samat mietteet täälläkin.
 
Ja ne kaksi singleä poislukien Hunter's Moon jäävät mun listallani hännille. Twenties ei mulla kolahda oikein yhtään, ehkä livenä saattaisi olla parempi...?
Sekä nuo lyhyet instrumentaalipätkät voisi minusta jättää samantien pois levyltä jos niillä ei tuon enempää ole mittaa. Turhia filleribiisejä minusta. Imperiumin voi kyllä jättää hienon melodian takia. Mutta Dominion ja Bite of Passage olivat vähän "plääh".
 
Kaiken kaikkiaan pidän tästä kokonaisuutena enemmän kuin Prequellesta, en osaa vielä päättää onko parempi kuin Meliora, pitää kuunnella molempia vuoronperään. :D
 
Vähän jäi harmittamaan, että Mary on a cross ja Kiss the go-goatin tyylisiä biisejä ei tässä levyssä ollut. :(

RäikeäSammakko: Mutta Dominion ja Bite of Passage olivat vähän "plääh".
 
Bite of Passagen olisi voinut ihan suorilta naittaa yhteen Spitalfieldsin kanssa yhdeksi raidaksi, sen verran huomaamattomasti nämä kaksi lipuvat yhteen. Lähinnä siis muodollinen seikka ja sinänsä "turha" kritiikki Bitea kohtaan.

Tuttava antoi numeromuodossa arvosanan niin piti puoliksi humorilla itsekin antaa arvosana parin kuuntelun jälkeen. Jätin välisoitot huomiotta.
 
1. Imperium
2. Kaisarion 4,5
3. Spillways 3,5
4. Call Me Little Sunshine 2,5
5. Hunters Moon 4,5
6. Watcher In The Sky 3
7. Dominion
8. Twenties 1,5
9. Darkness At The Heart Of My Love 4
10. Griftwood 3
11. Bite Of Passage
12. Respite On The Spitalfields 3,5
 
Keskiarvo 3,33/5. Hunter's Moon saa arvoa vaikkakin leffaversio on parempi. Kaikki Mummy Dustmainen melodiaton junttaus miinusta, Pinnacle to the Pitmäinen melodisuus ja sovitus plussaa.
 
Kyllähän nuo numerot tuosta muuttunee mutta tämä nyt pika-arvio :-)

Ei kyllä eka kuuntelulla jäänyt oikein mitään käteen, mutta onhan näin käynyt oikeastaan aina ko. bändin kanssa. Pitää siis kuunnella lisää.

Kyllähän tästä löytyy tasoja kun useampaan kertaan kuuntelee. Niissä peruspoppikertseissäkin on jotain minkä takia ei ärsytä ja jää soimaan päähän. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on että Fredrik Åkesson (Opeth) soittaa ilmeisesti kitarat tälle levylle. Katoin jo kun Hunters Moon tuli sinkkuna että siinä oli mainittu Fredrik soittajaksi. Aikaisemmilla levyillä kun kitarat on ilmeisesti Forgen soittamia. Kyllähän tässä on mielenkiintoisempia kitarajuttuja. Onkohan Fredrik livekokoonpanossa myös?

A.O.K.: Kyllähän tästä löytyy tasoja kun useampaan kertaan kuuntelee. Niissä peruspoppikertseissäkin on jotain minkä takia ei ärsytä ja jää soimaan päähän. Mielenkiintoisena yksityiskohtana on että Fredrik Åkesson (Opeth) soittaa ilmeisesti kitarat tälle levylle. Katoin jo kun Hunters Moon tuli sinkkuna että siinä oli mainittu Fredrik soittajaksi. Aikaisemmilla levyillä kun kitarat on ilmeisesti Forgen soittamia. Kyllähän tässä on mielenkiintoisempia kitarajuttuja. Onkohan Fredrik livekokoonpanossa myös?
 
Tuotapa en tiennytkään, mutta pisti kyllä korvaan että nyt taitaa olla joku muu asialla. Livenä tuskin mukana, koska Opethillakin tais olla oma rundinsa tänä keväänä.

Vessajono: Tuotapa en tiennytkään, mutta pisti kyllä korvaan että nyt taitaa olla joku muu asialla. Livenä tuskin mukana, koska Opethillakin tais olla oma rundinsa tänä keväänä.
 
Forge sanoi että on päässyt omat kitarataidot niin ruosteeseen, että ei viittinyt ite soittaa narulle. Käsittääkseni forge edelleen säveltänyt kaikki kitarat itse.

McLeach: Forge sanoi että on päässyt omat kitarataidot niin ruosteeseen, että ei viittinyt ite soittaa narulle. Käsittääkseni forge edelleen säveltänyt kaikki kitarat itse.
 
Jossain haastattelussa mainitsi että vuosien varrella levylle äänitetyssä materiaalissa oli mm. vireongelmaisia kitaroita ja oli helpompi ottaa kaveri soittamaan kitarat uusiksi kun Forgella oli riittävästi tekemistä basson ja rumpujen kanssa.
 
Forge on kertonut että käyttää levytyksissä tiettyä tuttua rumpalia joka tietää miten Ghostin levyllä pitää soittaa. Edellisellä levyllä Forge soitti kitarat ja basson. Livebändi on taas aivan eri asia.

Griftwoodin alkuriffi on aivan ilmiselvästi Ain't talking 'bout love vaikutteinen mutta hymähdin kun siinä sen jälkeen tulevan säkeistön komppikitarasta tuli mieleen Eppu Normaalin Vihreän joen rannalla. On kyllä aivan tolkuttoman kova biisi.

Lähdetäänpä leikkiin mukaan.
 
Kaisarion 4-
Spillways 4
Call Me Little Sunshine 4+
Hunters Moon 4-
Watcher In The Sky 3,5
Twenties 2,5
Darkness At The Heart Of My Love 4,5
Griftwood 4,5
Respite On The Spitalfields 4,5
 
~3,9

Pari kertaa kokonaan kuunneltu ja Respite, griftwood, watcher, call me little sunshine ja Hunters moon oli hyviä. Toki paras oli Twenties jota luukuttanut todella paljon. Mahtava biisi! Ei varmaan kokonaisuutena ole näin hyvää levyä ghostilta vielä tullut, omaan makuun.

Dirtyh: Griftwoodin alkuriffi on aivan ilmiselvästi Ain't talking 'bout love vaikutteinen mutta hymähdin kun siinä sen jälkeen tulevan säkeistön komppikitarasta tuli mieleen Eppu Normaalin Vihreän joen rannalla. On kyllä aivan tolkuttoman kova biisi.
 
Joo mullekin tuli Van Halen-tyylinen riffi tuosta mieleen;). Taitaa Forge olla bändin fani?