Keskustelua raskaammasta musiikista ›

onko black metallissa jo tehty kaikki mahdollinen?
 
on tietenkin!

Diggailu alkoi Dimmun Enthrone Darkness Triuphant - levyn myötä, ja jatkui sitä kautta Dark Funeraliin ja Cradle Of Filthiin. Siitä edelleen Emperoriin sekä Immortaliin... Immortal ei kyllä mitenkään erityisesti meikäläiseen iskenyt, joten pari paluuaskelta oli paikallaan, ja nyt Emperor huutaa kuin viimeistä päivää! Kuten myös Dimmu, kaikki levyt.
Nykyään tulee hirmu vähän hyvää black metallia.... onko black metallissa jo tehty kaikki mahdollinen?
 
itselleni löytyy ainakin koko ajan lisää hyvää bläkkistä. täytyy vaan vähän tonkia

Nykyään tulee hirmu vähän hyvää black metallia.... onko black metallissa jo tehty kaikki mahdollinen?
 
Mielestäni black metal on juuri nyt vahvimmillaan. Ei toki käy kieltäminen, että Norjasta (Mayhem ja muut) ja Kreikasta(Rotting Christ, Necromantia) (myös Ruotsista Bathoryn 80-luvun tuotanto ja Morbid) tuli silloin 90-luvun kultaisina vuosina helvetin hyvää tavaraa, mutta esim. nykypäivän ranskalainen, ruotsalainen ja tietenkin suomalainen tarjonta kannattaa ehdottomasti tsekata! Mm. Ofermod, Watain, Funeral Mist, Malign, Deathspell Omega, Mütiilation, Behexen, Warloghe, Satanic Warmaster jne. Ja noitahan löytyy helposti paljon lisääkin.

Ei mistään.
 
sama, eikä koskaan alakkaan.

sama, eikä koskaan alakkaan.
 
Miksi ei?
 
...

Mielestäni black metal on juuri nyt vahvimmillaan. Ei toki käy kieltäminen, että Norjasta (Mayhem ja muut) ja Kreikasta(Rotting Christ, Necromantia) (myös Ruotsista Bathoryn 80-luvun tuotanto ja Morbid) tuli silloin 90-luvun kultaisina vuosina helvetin hyvää tavaraa, mutta esim. nykypäivän ranskalainen, ruotsalainen ja tietenkin suomalainen tarjonta kannattaa ehdottomasti tsekata! Mm. Ofermod, Watain, Funeral Mist, Malign, Deathspell Omega, Mütiilation, Behexen, Warloghe, Satanic Warmaster jne. Ja noitahan löytyy helposti paljon lisääkin.
 
aevan oikein.

Vieläkö Warloghe on pystyssä?

Vieläkö Warloghe on pystyssä?
 
Glaurung ei kuole koskaan.

Nehän kuulostaa ihan samalta.
 
No ainaki esim. Immortal on niihin verrattuna aivan helvetin paska.

Jyrkin metallipäivässä joskus tullut Dimmun 'Mourning Palace' -video jäi alitajuntaan kummittelemaan ja nyt vasta oon ruvennut enemmän tutustuu bläkkikseen, Emperor ja Satyricon ainakin iskevät nyt todella kovaa :)

No ainaki esim. Immortal on niihin verrattuna aivan helvetin paska.
 
Makuja ja mielipiteitä on monia ja useimmat vääriä. En mä Immortalia lähtisi vertaamaan Dark Funeraliin sitten millään.

Makuja ja mielipiteitä on monia ja useimmat vääriä. En mä Immortalia lähtisi vertaamaan Dark Funeraliin sitten millään.
 
No, mä pidän sellasesta bläkkiksestä josta saa jotain selvää. Sellasesta jossa ei ole niin paska produktio.

No, mä pidän sellasesta bläkkiksestä josta saa jotain selvää. Sellasesta jossa ei ole niin paska produktio.
 
Umh. Tässä tapauksessa olisi järkevää verrata edes saman aikakauden levyjä. Jos näin teit, en todellakaan ymmärrä väitettäsi. Immortalin viimeisin, eli Sons Of The Northern Darkness on mielestäni melkoisen selkeästi ja "hyvin" tuotettu. Vertauskohtana Dark Funeralin Diabolis Interium. Toki eroja on soundeissa, mutta silti tuo on kaukana siitä "mistä ei saa selvää".
 
Edit: Latina.
 
Lisäys: Ja itse aiheeseen: Oma bläkkisdiggailuni alkoi varmaankin Dissectionista, vaikkei tämä nyt kai mitään tyylipuhdasta black metallia olekaan. Siitä sitten Emperoriin, Immortaliin ja Mayhemiin. Pian tulivat mukaan myös Abigor, Limbonic Art ja Burzum. Sillä tiellä ollaan yhäti.

Umh. Tässä tapauksessa olisi järkevää verrata edes saman aikakauden levyjä. Jos näin teit, en todellakaan ymmärrä väitettäsi. Immortalin viimeisin, eli Sons Of The Northern Darkness on mielestäni melkoisen selkeästi ja "hyvin" tuotettu. Vertauskohtana Dark Funeralin Diabolis Interium. Toki eroja on soundeissa, mutta silti tuo on kaukana siitä "mistä ei saa selvää".
 
No siinä tapauksessa pyydän anteeksi väitettäni. Oli vain joku muiden ylistämä Immortal-levy joka sattui olemaan aikamoista mössöä, jota olen kuullut. En ole uusimpaan ilmeisesti perehtynyt.

Dissectionista, vaikkei tämä nyt kai mitään tyylipuhdasta black metallia olekaan.
 
..Tuota olen itsekin pohtinut usein, mikä luetellaan "tyylipuhtaaksi" (musiikillisesti) black metaliksi; miltä pohjalta lähdetään kokoamaan elementtejä, onko se sitten se 600bpm blasti taustalla, kuten monet länsinaapurit edelleen näyttävät luulevan, joka tekee sitten musiikista niin "true" vai sitten esimerkiksi yhtyeet kuten Root, joka pesee lattiat jokaisen yggthyrhyrkkhhindystren moppitukalla, muttei kuitenkaan kaikissa tapauksissa luokitella black metaliksi koska on "hieman" kokeilevampaa matskua.
 
..Siis pointtini oli lähinnä tämä, millä MUSIIKILLISILLA perusteilla te arvon ihmiset luokittelette jonkun laulujasoitimnyhtyeen black metaliksi(tyylipuhdas tai ei)?
Onko se se blastbeat ja saatanalliset sanoitukset? Miksi sitten esim. Von luokitellaan aika usein "satanic death metaliksi"? Onko se sitten tuo karjumisen taajuus/äänenkorkeus joka määrittelee? Miksi sitten.. etc etc ad nauseam.. Oma mielipiteeni on, että kaikesta stereotypisoinnista huolimatta pyrin luokittelemaan yhtyeen black metaliksi vain ja ainoastaan sanoitusten pohjalta, koska sehän black metalin alunperin erotti muista alan suuntauksista. Esim. Dissection lukeutuu puhtaasti black metal-yhtyeisiin, kuten myös alkuaikojen Bathory sekä edellämainittu Root tai vaikkapa Acheron, jonka kategorisoinnista saatanalliseksi death metaliksi on herännyt kysymys, luokitellaanko tässä taas vain ja ainoastaan sen karjuntakorkeuden mukaan.. Ja tästähän päästäisiinkin mukavasti jo määritelmään "mitä on death metal" "mikä ei ole death metal" etc mutta jos ei nyt ihan vielä:)
 
..Mutta itse kysymykseen: Taisipa olla I.N.n Suomi Finland Perkele (ok, ei black metalia mutta kuitenkin) se ensimmäinen potkaiseva voima, Venomin ja Deiciden ohella, joka sai tästä suuntauksesta enemmän kiinnostumaan. Sitten olikin jo juuri sopivasti Dimmun Enthronen ja Emperorin Anthemsin julkaisuaika ja kyseiset levyt olivatkin ensimmäistä norskihumppaa mitä kuulin ja mistä pidin. Loppujen lopuksi tässä vuosien varrella suhtautumiseni black metalliin on ollut aika ristiriitaista/skitsofrenistä; kuten kaikissa täyteenahdetuissa genreissä tämä 99% paskaa-sääntö pätee black metalliin vielä pilkun ja yhden ysin verran enemmänkin ja nämä fukkin pellet jotka alkavat sotkea jotain natsismia sunmuuta vammaamista BMään, saavat hetkeksi lähes koko scenen näyttämään naurunalaiselta. Hyviä yhtyeitä ilmestyy kokoajan mutta siinä samassa tämä toistensa apinoiminen on saavuttanut jo näköjään tietoisuuden korkeamman tason..
Uusi Keep of Kalessin oli erittäin positiivinen yllätys, sitä edeltäviä hyviä BM-levyjä lähivuosilta mietittäessä tuli Mayhemin Chimera ekana mieleen, muuten onkin hieman hiljaista taas ollut.
Paras black metal-levy kautta aikojen: Mayhem - De Mysteriis dom Sathanas
 
Enkä tietenkään voi olla hehkuttamatta Suomen kovinta bm-yhtyettä Enochian Crescentia, jonka uusin tuotos oli erittäin piristävää ja nautittavaa kuultavaa harmaan massan keskellä. Ko. yhtye näyttää, mitä omaperäisyydellä ja antaumuksella parhaimmillaan voi saada aikaan.

No siinä tapauksessa pyydän anteeksi väitettäni. Oli vain joku muiden ylistämä Immortal-levy joka sattui olemaan aikamoista mössöä, jota olen kuullut. En ole uusimpaan ilmeisesti perehtynyt.
 
Heh, eipä mitään :) Veikkaisin että kyseessä oli tuo Battles In The North...? Vaikka muuten aivan loistava levy onkin, niin tätä kuunnellessa ainakin itse huomaan aika ajoin miettiväni "Mitähän tuolla tapahtuu?".

Ja itse aiheeseen: Oma bläkkisdiggailuni alkoi varmaankin Dissectionista, vaikkei tämä nyt kai mitään tyylipuhdasta black metallia olekaan. Siitä sitten Emperoriin, Immortaliin ja Mayhemiin. Pian tulivat mukaan myös Abigor, Limbonic Art ja Burzum. Sillä tiellä ollaan yhäti.
 
Dissection ainakin tuolla metalarkaivssissa on luokiteltu melodic black/death metal osioon mikä mätsää aika hyvin. ehkä ennemmin miellän bändin tuonne death puolelle vaikka yhtäläisyyksiä löytyy myös blackin puolelle.
Asiasta toiseen onko kukaan muu huomannut että Dissectionin debyytillä muutamat riffit (ehkä eniten ne tremolosahaukset) kuulostavat elävästi Immortalin riffeiltä. Tulipahan vaan mieleen tuossa yksi päivä kun kuuntelin tuota Somberlainia mikä muuten on edelleen helevetin hyvä

..Siis pointtini oli lähinnä tämä, millä MUSIIKILLISILLA perusteilla te arvon ihmiset luokittelette jonkun laulujasoitimnyhtyeen black metaliksi(tyylipuhdas tai ei)?
Onko se se blastbeat ja saatanalliset sanoitukset? Miksi sitten esim. Von luokitellaan aika usein "satanic death metaliksi"? Onko se sitten tuo karjumisen taajuus/äänenkorkeus joka määrittelee? Miksi sitten.. etc etc ad nauseam.. Oma mielipiteeni on, että kaikesta stereotypisoinnista huolimatta pyrin luokittelemaan yhtyeen black metaliksi vain ja ainoastaan sanoitusten pohjalta, koska sehän black metalin alunperin erotti muista alan suuntauksista. Esim. Dissection lukeutuu puhtaasti black metal-yhtyeisiin, kuten myös alkuaikojen Bathory sekä edellämainittu Root tai vaikkapa Acheron, jonka kategorisoinnista saatanalliseksi death metaliksi on herännyt kysymys, luokitellaanko tässä taas vain ja ainoastaan sen karjuntakorkeuden mukaan.. Ja tästähän päästäisiinkin mukavasti jo määritelmään "mitä on death metal" "mikä ei ole death metal" etc mutta jos ei nyt ihan vielä:)
 
en minä ainakaan osaa sitä sillä lailla selittää mistä erottaa blackin deathin toisistaan. kyllä sen vaan huomaa että esim Deicide on death metallia ja Burzum on black metallia. eron kyllä tunnistaa mutta sanoiksi en sitä osaa pukea. joku viksumpi voi yrittää sitä minunkin puolesta selostaa

Vieläkö Warloghe on pystyssä?
 
Kuulemani mukaan kolme uutta biisiä valmiina seuraavalle levylle. Eiköhän sitäkin levyä saada vielä jokunen vuosi odotella.

Oli vain joku muiden ylistämä Immortal-levy joka sattui olemaan aikamoista mössöä, jota olen kuullut. En ole uusimpaan ilmeisesti perehtynyt.
 
Pure Holocaust. Pelkkää suhinaa, mutta niin se kai oli tarkoitettukin.