Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Onhan tuo Ynkkä "hieman" ristiriitainen tapaus. Mutta joku siinä sen soitossa viehättää, se on tosi energistä ja viihdyttävää. Ja joskus Ynkällä on oikeesti hyviä sävellyksiä ja melodioita, mutta nykyään tuntuu menevän vaan tusinatilutteluksi koko ajan. Mutta cmon, onhan se sellainen hahmo, huikea kaveri. Ja se vibra!!! Jos silloin tällöin haluan saada annoksen kunnon tilutusta, niin Ynkkä on ylitse muiden näistä kaiken maailman tilusankareista.

Peoplez: mutta nykyään tuntuu menevän vaan tusinatilutteluksi koko ajan.
 
Enimmäkseen joo, mutta esimerkiksi Perpetual Flame on kuitenkin helvetin hyvä levy sanoi kuka hyvänsä mitä hyvänsä. Sen vähän mitä oon kuunnellut niin sanoisin että Relentless voisi myös olla aika hyvä jos joku olisi miksannut sen kunnolla.

Yngwien levyistä tykkään pääsääntöisesti miltei kaikista. Ainakin ekasta levystä Seventh Signiin asti kaikki ovat mieleeni, paitsi Odyssey ja Magnum Opus, vaikkakin jokunen hyvä biisi niistäkin löytyy. Alchemy ja War To End All Wars on mieleeni myös. Noiden jälkeisiä en ole paljoa kuullut, enkä välitäkään.
 
Se mikä Yngwiestä tekee hyvän on bändin vaihtuvuus. Samalla kokoonpanolla olisi aika puuduttavaa kuunnella. Ynkkä on aina haalinut itselleen helvetin hyviä laulajia, joista Mark Boals ja Göran Edman ovat ylivoimaiset suosikit. Vescera ja Soto tulevat hyvin perässä.
 
Aika samalla kaavalla Yngwie noita biisejä tekee, mutta miksikä sitä tavaramerkkiä muuttamaan? Soundi on aina ollut tunnistettavissa heti, mikä ei ole ihan selviö nykymusiikissa. Eikä Yngwie nyt pahimmasta päästä tiluttajia ole.
 
Nyt kun eletään vuotta 2011, niin monelle tämä juttu on jo nähty miljoona kertaa, mutta kuin foorumeita lueskelee ja vanhempien kitaristien kirjoituksia Yngwieen liittyen, niin hiffaa nopeasti että kun Yngwien ekat levyt tuli, ei sellaista oikein oltu aiemmin kuultu.

Ainoa mitä kaipaisin herran musiikkiin/biisientekoon tänä päivänä olisi näkemys tai ainakin jonkun muunkin katsantokanta kuin Malmsteenin. Kun itseni mielestä herran parhaat tuotokset ovat syntyneet kollaboraatiossa Joe Lynn Turnerin, Jeff scott soton, Mark boalsin, göran edman ja Graham Bonnetin kanssa. Alkuperäisessä Rising Forcessa Johanssonin pojilla ja Marcel Jacobilla oli käsittääkseni myös sanavaltaa. Ynkän hajottaessa bändin Eclipse levylle tultaessa, ei samaan laadukkuuteen ole ollut paluuta. Sittemmin alati vaihtuvia soittajia on viety kuin pässiä narussa. Viime levyjä, sinänsä kelvollisia levyjä varjosti myös sama ongelma - Yngwie ei anna tilaa kuin itselleen. Miehellä olisi aineksia suuruuteen, mutta ulkopuolista tuottajaa ja tasavertaista, yhtä lahjakasta yhtyekumppania kaivattaisiin.

badcompany: Ainoa mitä kaipaisin herran musiikkiin/biisientekoon tänä päivänä olisi näkemys tai ainakin jonkun muunkin katsantokanta kuin Malmsteenin. Kun itseni mielestä herran parhaat tuotokset ovat syntyneet kollaboraatiossa Joe Lynn Turnerin, Jeff scott soton, Mark boalsin, göran edman ja Graham Bonnetin kanssa. Alkuperäisessä Rising Forcessa Johanssonin pojilla ja Marcel Jacobilla oli käsittääkseni myös sanavaltaa. Ynkän hajottaessa bändin Eclipse levylle tultaessa, ei samaan laadukkuuteen ole ollut paluuta. Sittemmin alati vaihtuvia soittajia on viety kuin pässiä narussa. Viime levyjä, sinänsä kelvollisia levyjä varjosti myös sama ongelma - Yngwie ei anna tilaa kuin itselleen. Miehellä olisi aineksia suuruuteen, mutta ulkopuolista tuottajaa ja tasavertaista, yhtä lahjakasta yhtyekumppania kaivattaisiin.
 
Ynkkähän on itse sanonut että hänen toimintatapansa on sama kuin klassisen musiikin puolella säveltäjillä , elikkä sävelletään yksin koko teos orkesterille!!.
 
edit. vielä kun herra itse mainitsee idoleikseen vivaldin, paganiinin ja mozartin, niin onhan se selvää:).

tender.insanity: Nyt kun eletään vuotta 2011, niin monelle tämä juttu on jo nähty miljoona kertaa, mutta kuin foorumeita lueskelee ja vanhempien kitaristien kirjoituksia Yngwieen liittyen, niin hiffaa nopeasti että kun Yngwien ekat levyt tuli, ei sellaista oikein oltu aiemmin kuultu.
 
Juuri näin! Oma ensikosketus Ynkästä oli Guitar Playerin Soundpage "lerppuvinyyli" + tabulatuuri Black Starin introsta ja osasta biisiä joskus kesällä '85. Ja tuon innoittamana tuli myöhemmin samana vuonna hankittua 1. sooloalbumi heti, kun se jostain levypostimyynnistä löytyi. Far Beyond The Sunin pärähdys ilmoilla on se meikäläisen leuat auki heittänyt "The Kitaristikokemus", jonka yli mikään muu ei ole 25 vuoden aikana mennyt. Toki tämäkin liittyy ikään ja siihen, miten tulenpalavalla innolla eri musagenrejä seuraa.
 
Ynkkää on helppo lyödä ja kritisoida, kun saa lähes 30-vuotisen uran nähtäville juutuupista yms. ties mistä - saman toistoa ja fillereitä löytyy (tosi) paljon. Enkä minäkään ole muistaakseni Fire & Icen jälkeen uutta Ynkkää hankkinut, mutta kyllä YJM pisti monen kaltaiseni veivaajan soittotreenien sisällön ihan uusiksi tuolloin 80-luvun puolenvälin jälkeen. Lähes kaikki tiluttajat on ainakin minulle YJM johdannaisia tai suoranaisia kopioita.

MusikMan: Lähes kaikki tiluttajat on ainakin minulle YJM johdannaisia tai suoranaisia kopioita.
 
Valitettavasti kyseessä on väärä johtopäätös, Ynkkä siirsi vaan sähkökitaran ja rock-musiikin viitekehykseen sen virtuoosi-show off-esiintymistavan, jollaista on ollut olemassa yhtä kauan kuin esiintyviä taiteilijoita. Paganini, Mozart, Beethoven ja muut klassiset ihmelapset, Liberace, Liszt, Claydermann, Parker, Horowitz ja Hendrix ovat kaikki erilaisia saman esiintyjätyypin ilmenemismuotoja. Moni tiluttaja on kopioinut Ynkkää, mutta suuri osa on oikeastaan ennemmin kopioinut virtuoosiesiintyjän abstraktia ideaa erilaisten lähteiden kautta (niin kuin Yngwiekin teki) ja keksinyt ne käytännölliset tavat, likit, patternit, fraasit jne. joilla sitä on motorisesti yksinkertaista toteuttaa sähkökitaran kautta - ts. samoja asioita jotka Ynkkäkin keksi omalla tahollaan. Tällöin on virheellistä parjata näitä muusikoita Ynkän kopioimisesta, kun todellisuudessa koko joukko kitaristeja, Ynkkä mukaanlukien, on kopioinut juttunsa jostain jo aiemmin olemassa olleesta. Ynkkä vaan nousi tästä joukosta ekana esiin.
 
Esimerkkinä - Jens Johansson soitti Ynkän bändissä saman ikäisenä koskettimilla ihan samoja juttuja kuin Ynkkä. Jos Jensillä ei ollut Ynkkää kopioitavana kun opetteli soittamaan, miten on mahdollista että kaveri on päätynyt soittamaan samoja asioita? Vastaus on se, että Jens kopioi asiat samasta lähteestä kuin mistä Yngwiekin ne kopioi - päätyen Jon Lordin, Ritchie Blackmoren ja Abban kautta kuuntelemaan klassisia säveltäjiä, jazz-muusikoita jne., soittamaan etydejä ja pöllimään erilaiset yksinkertaiset asteikko- ja arpeggiopatternit omaan soittoonsa.

John Titor: Tällöin on virheellistä parjata näitä muusikoita Ynkän kopioimisesta, kun todellisuudessa koko joukko kitaristeja, Ynkkä mukaanlukien, on kopioinut juttunsa jostain jo aiemmin olemassa olleesta. Ynkkä vaan nousi tästä joukosta ekana esiin.
 
Joo, tuon siteeraamasi lauseeni tarkoitus ei todellakaan ollut väittää Yngwie:tä joksikin itse luomansa originaalin/ainutlaatuisen musatyylin kantaisäksi, jota muut ovat lähteneet saman tien kopioimaan. Tuo yllä oleva lauseesi kiteyttää älykkäästi sen, mitä ajatuksellisesti tarkoitin eli Ynkkä oli tietyssä kapeassa musagenressä tiettynä hetkenä se kaupallisesti 1. breikannut artisti ja ura jatkuu vieläkin yli 25 vuoden jälkeen. Esim. Gilbert/Bouillet, Vinnie Moore, MacAlpine, yms. osuivat ihan samaan rakoon, mutta kovin erilaisia ovat heidän katalooginsa, kun historiaa katsoo taaksepäin.
 
Minusta kyseinen heavylaji on sen verran pieni hiekkalaatikko, että siihen mahtuu & riittää 1 tiluttaja - vähän sama kuin tarvittaisiin enemmän kuin 1 dinosauruspukuun pukeutunut lapsille versioitua heavyä suomeksi soittava ryhmä ;-)))

Pakko kertoa omakin mielipiteeni Ynkästä tähän keskusteluun perustellen sillä, että olen vasta nyt alkanut innostumaan herran musasta oikein urakalla ja menin ja hankin Restlessin, Fire & Icen, Magnum Opusin ja Perpetual Flamen täydentämään Ynkkä-hyllyäni tässä ihan hiljattain. Aiemmin en ollut innostunut kuin Rising Force-Odyssey aikojen lätyistä mut nyt karkasi käsistä :D.
 
Eritoten arvostusta herran musiikkiin nostaa mulla se että Ynkkä ei ole koskaan seurannnut trendejä tms schaissea. Mutta on hänessä eräs minua ärsyttäväkin puoli, nimittäin yhden haastattelun lukeneena sain käsityksen että Ynkkä on "hieman" ylimielinen vaikka kaikesta päätellen juuri tämän käsityksen antamista pyrki varomaan.
 
Livenä todistin herran soittoa 2007 ja se oli kyl yksi niistä hienoista keikoista mitä olen nähnyt tähän asti. Nosti silloin käsitystä siitä että hän oikeasti osaa käsitellä intrumenttiaan. ja se mitä tulee tuohon "kopioimiseen" niin Malmsteenin itse sanomansa mukaan hän vain "sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan" näin tiivistettynä. Eli toi tyylin esiin juuri oikeaan aikaan ja se kolahti yleisöön joten en jauha siitä sen enempää.
 
Siihen johtopäätökseen vaan olen tullut että tätä artistia joko inhoaa tai siitä tykkää, en ole vielä kenenkää kuullut sanovan taikka lukenut kenenkään kirjoittavan että onhan se ihan jees mutta... :D Tai toisin sanoen mitä luin eräästä youtube-videon arvostelusta: "Kaikki jotka Ynkkää inhoavat ovat vain kateellisia kun eivät osaa soittaa samalla tavalla"

Eb-tuning: "Kaikki jotka Ynkkää inhoavat ovat vain kateellisia kun eivät osaa soittaa samalla tavalla"
 
niin, tai sitten ei vaan pidä siitä persoonana tai sen musiikista. tiiä sitten.

dinghie: niin, tai sitten ei vaan pidä siitä persoonana tai sen musiikista. tiiä sitten.
 
Mun mielestä tääkin on vähän tylsää että pitää sotkea persoonia musiikilliseen ulosantiin. Historiahan on täynnä vastenmielisiä, ylimielisiä mulkkuja ja arveluttavia persoonia jotka ovat kuitenkin olleet musiikillisia neroja, eikö näitä voi sitten kuunnella ollenkaan? Itselleni tulee ainakin heti mieleen Blackmore (ylimielinen mulkku), Clapton (juoppo, rasisti, heroiiniaddikti), Hendrix (narsisti) ja Miles Davis (rasistinarkkarimielipuoli).

Sakmongkol: Mun mielestä tääkin on vähän tylsää että pitää sotkea persoonia musiikilliseen ulosantiin. Historiahan on täynnä vastenmielisiä, ylimielisiä mulkkuja ja arveluttavia persoonia jotka ovat kuitenkin olleet musiikillisia neroja, eikö näitä voi sitten kuunnella ollenkaan? Itselleni tulee ainakin heti mieleen Blackmore (ylimielinen mulkku), Clapton (juoppo, rasisti, heroiiniaddikti), Hendrix (narsisti) ja Miles Davis (rasistinarkkarimielipuoli).
 
Tuota tuli itsellänikin mietittyä eräänä kauniina päivänä et mitä sitten jos on mulkku tai ylimielinen jos musa on hyvää. En mä sitä musaa sen henkilön takia kuuntele vaan siksi ku se kolahtaa ja that's it.

dinghie: niin, tai sitten ei vaan pidä siitä persoonana tai sen musiikista. tiiä sitten.
 
Tunnetko Ynkän henkilökohtaisesti, jotta voit faktojasi kertoa? Kuten tuossa jo esimerkkejä tuli, niin aika monella vippaa päästä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
 
Eikös tuolla Jukka Tolosta koskevassa triidissä ukkoa kehuttu maasta taivaisiin? Mieluummin annan sympatiani ylimieliselle kaverille kuin naisystävänsä puukottajalle =)

John Titor: Valitettavasti kyseessä on väärä johtopäätös, Ynkkä siirsi vaan sähkökitaran ja rock-musiikin viitekehykseen sen virtuoosi-show off-esiintymistavan, jollaista on ollut olemassa yhtä kauan kuin esiintyviä taiteilijoita. Paganini, Mozart, Beethoven ja muut klassiset ihmelapset, Liberace, Liszt, Claydermann, Parker, Horowitz ja Hendrix ovat kaikki erilaisia saman esiintyjätyypin ilmenemismuotoja.
 
Hendrixin ja Ynkän soitosta on vaikea löytää hirveän paljon yhtäläisyyksiä.Siis ennen kuin Ynkky ryhtyi tekemään noita "Hendrix"-tribuuttibiisejä/riffejä (jotka minusta eivät ole kovin onnistuneita).Kovin harva -jos kukaan- musiikin kehittäjä on keksinyt mitään uutta vaan sekoittanut vanhoista aineksista uuden keitoksen.Tuonut esim.muista musiikinlajeista tuttuja asioita uuteen kontekstiin.
 
Hyvä esimerkki on Eddie Van Halenin tapping joka ei siis ollut hänen keksintönsä ,mutta joka pitkälti hänen vaikutuksestaan tuli olennaiseksi osaksi monien soolokitaristien soittoa.
 
Esimerkkinä - Jens Johansson soitti Ynkän bändissä saman ikäisenä koskettimilla ihan samoja juttuja kuin Ynkkä. Jos Jensillä ei ollut Ynkkää kopioitavana kun opetteli soittamaan, miten on mahdollista että kaveri on päätynyt soittamaan samoja asioita? Vastaus on se, että Jens kopioi asiat samasta lähteestä kuin mistä Yngwiekin ne kopioi - päätyen Jon Lordin, Ritchie Blackmoren ja Abban kautta kuuntelemaan klassisia säveltäjiä, jazz-muusikoita jne., soittamaan etydejä ja pöllimään erilaiset yksinkertaiset asteikko- ja arpeggiopatternit omaan soittoonsa.
 
Comparing apples to oranges? Mielestäni esimerkkisi ontuu ,koska Johansson soitti koskettimia.Kosketinsoitinpuolella klasarivaikutteisia virtuooseja oli jo ollut rockin puolella paljonkin.Osin tästä syystä Johansson -erinomaisuudestaan huolimatta- ei kerännyt sellaista seuraajien laumaa kuin Yngwie.Suuret klasarivaikutteet ja nopea tekniikka eivät kosketinsoittimien puolella olleet mikään niin uusi juttu laajemmankaan yleisön keskuudessa.

Eb-tuning: Siihen johtopäätökseen vaan olen tullut että tätä artistia joko inhoaa tai siitä tykkää, en ole vielä kenenkää kuullut sanovan taikka lukenut kenenkään kirjoittavan että onhan se ihan jees mutta... :D Tai toisin sanoen mitä luin eräästä youtube-videon arvostelusta: "Kaikki jotka Ynkkää inhoavat ovat vain kateellisia kun eivät osaa soittaa samalla tavalla"
 
Joo, kyl toi alin kattaa aina kaiken. Paras argumentti koskaan. :) Itte jos saisin päättää, niin ottaisin Eddie Hazelin soittotaidot & tyylitajun Ynkän edeltä. Mutta, mä oonki vaan kateellinen ku en osaa soittaa ku Ynkkä. :)

Funkonaut: Joo, kyl toi alin kattaa aina kaiken. Paras argumentti koskaan. :) Itte jos saisin päättää, niin ottaisin Eddie Hazelin soittotaidot & tyylitajun Ynkän edeltä. Mutta, mä oonki vaan kateellinen ku en osaa soittaa ku Ynkkä. :)
 
Eikö justiin ollu puhetta omenoista ja appelsiineista? Muutenkin tällainen "tyylitaju" johon viitattiin tarkoittaa yleensä samaa kuin näkemyksettömyys.

Sakmongkol: Muutenkin tällainen "tyylitaju" johon viitattiin tarkoittaa yleensä samaa kuin näkemyksettömyys.
 
Josta Ynkkää ei voi kyllä syyttää. Ei oikeasti kukaan, tarkoitan kukaan kitaristi pukeudu yhtä tyylikkäästi.

Fantasmic: Josta Ynkkää ei voi kyllä syyttää. Ei oikeasti kukaan, tarkoitan kukaan kitaristi pukeudu yhtä tyylikkäästi.
 
http://www.ag-east.org/images/GarryShider2.jpg
http://images.hitfix.com/photos/429 … garry-shider_article_story_main.jpg
 
Kyl Garry "Diaperman" Shider voittaa tämänkin. :)

Funkonaut: Joo, kyl toi alin kattaa aina kaiken. Paras argumentti koskaan. :) Itte jos saisin päättää, niin ottaisin Eddie Hazelin soittotaidot & tyylitajun Ynkän edeltä. Mutta, mä oonki vaan kateellinen ku en osaa soittaa ku Ynkkä. :)
 
Hmmm..heh heh... Mutta nyt kun tuli puhe tästä minkä tyylin ottaisin jos se olisi tarjolla niin ei se nopeus nyt niin minuakaan viehätä vaan se miten saa tunnetta soittoon (Gary Mooore, Axel Rudi Pell, Ritchie Blackmore). Joten kyllä itse mieluummin osaisin soittaa hitaammin mutta saisin tunnetta musiikkiini. En tosin kiellä sitäkään etteikö Ynkkä sitä kappaleisiinsa saisi eli hänellä on sekä nopeus että tunne joten taas ollaan lähtöpisteessä tässäkin asiassa :D

PsychedelicWarlord: Hendrixin ja Ynkän soitosta on vaikea löytää hirveän paljon yhtäläisyyksiä.Siis ennen kuin Ynkky ryhtyi tekemään noita "Hendrix"-tribuuttibiisejä/riffejä (jotka minusta eivät ole kovin onnistuneita).Kovin harva -jos kukaan- musiikin kehittäjä on keksinyt mitään uutta vaan sekoittanut vanhoista aineksista uuden keitoksen.Tuonut esim.muista musiikinlajeista tuttuja asioita uuteen kontekstiin.
 
Hyvä esimerkki on Eddie Van Halenin tapping joka ei siis ollut hänen keksintönsä ,mutta joka pitkälti hänen vaikutuksestaan tuli olennaiseksi osaksi monien soolokitaristien soittoa.
 
Comparing apples to oranges? Mielestäni esimerkkisi ontuu ,koska Johansson soitti koskettimia.Kosketinsoitinpuolella klasarivaikutteisia virtuooseja oli jo ollut rockin puolella paljonkin.Osin tästä syystä Johansson -erinomaisuudestaan huolimatta- ei kerännyt sellaista seuraajien laumaa kuin Yngwie.Suuret klasarivaikutteet ja nopea tekniikka eivät kosketinsoittimien puolella olleet mikään niin uusi juttu laajemmankaan yleisön keskuudessa.
 
Onnittelut. Onnistuit sivuuttamaan kirjoituksestani lähes kaiken olennaisen sisällön ja ymmärtämään loput väärin.
 
Viimeiseen kysymykseesi - juuri tämähän oli koko pointtini. Kaikki ne asiat, joita Ynkkä soittaa, olivat olemassa jo ennen Ynkkää. Jos väität, että kaikki maailman soittajat on niin mielikuvituksettomia, ettei kenellekään tule mieleen soittaa jotain, mitä on soitettu jollain muulla instrumentilla, kuin sillä jota itse soittaa, niin elät aika kummallisessa maailmassa.