Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Meadow: Tuotakin riffiä on kuultu jo 90-luvulta asti. Ja kun Annala vielä määkii päälle, ei hyvää seuraa.
 
No hui. Musiikkihan on nykypäivänä muutenkin aina niin omaperäistä ja uutta. Nooh, makuja on monenlaisia, myös omaamianne paskoja sellaisia.

Tappelu, tappelu!

kid ego: Tappelu, tappelu!
 
Olis voinu sen hymiön lisätä perään, niin huomattavasti isompi lössi olisi tajunnut vitsillä ottaa. Mut hauskempaahan se näin on.

Bream: No jätkät moshaa vissii läpi koko videon!
 
Argumenttisi on kiistämätön.

Mie tykkään uudesta levystä kyllä kovasti, vaikka pari ekaa kuuntelukertaa eivät vielä säväyttäneetkään. Oikeastaan jokainen Mokoman lätty Kurimuksesta eteenpäin on ollut itselle sellainen, että biisilistalta löytyy sekä täyttä timanttia että myös sellaisia biisejä, joita ei tule juuri ensipyörittelyn jälkeen kuunneltua. Tällä levyllä ensiksi mainittuun kastiin ovat päässeet samantien ainakin neljä ekaa raitaa, Rautaa rinnoista sekä Turhuuksien turhuus. Punaisena lankana tuntuu olevan, että mitä menevämpi biisi, niin sitä paremmin se tällä levyllä kolahtaa.

Nyt kun on tullut levyä enemmänkin pyöriteltyä niin olen huomannut että kaksi selkeästi heikointakin biisiä (ei kahta sanaa, hei hei heinäkuu) pyörii siellä mukana kokonaisuudessa ilman suurempaa ärsytystä. Edelliseltä lätyltähän noita tuli raakasti skipattua eikä MP3 soittimesta löydy ollenkaan. Helvetin hyvä levy, minä tykkään tästä!

Tämmösiä ajatuksia:
 
1.Sydänjuuret ***** (loistavaa tykitystä heti kärkeen, heittäen legendaaristen joukkoon)
 
2.Vastavirtaan *** (ihan ok, pikkusen tulee kyllä Stam1na mieleen - kuorot toimii kivasti)
 
3.Ei kahta sanaa... **** (vähän positiivisempi perusilme, kitarasoolokin!)
 
4.Vääräleuka **** (perusvarmaa ja varsin toimivaa riffittelyä, tietynlaisia fiilareita TMRH-levylle)
 
5.Kristuksen... **** (hitaampi ja raskas pala tähän väliin mutta toimii! erityisen makia on ajasta 4:16 lähtevä osa, siitä kuulee myös tuota rumpusoundin parhautta)
 
6.Niin hyville... *** (ihan hyvä, muttei herätä sen kummempia fiilareita - näin kovien biisien seurassa jotku vaan jää vähän varjoon)
 
7.Rautaa rinnoista ***** (tarttuu kuin purkka tukkaan! levyn paras biisi joka sisältää paljon koukkuja: folk-melodiaa, rouheaa riffittelyä... yksinkertaisesti parhautta!)
 
8.Älä anna... **** (erilainen biisi: puhdasta kitaraa, matotonta virveliä jne. eli ylläri muttei ollenkaan huono sellainen - mättökin mahtuu sekaan)
 
9.Kalmannäkijä *** ("viikatekomppi" paitsi tuplamätössä, ihan jees ja erilaisella pohjalla tekeekin vaihtelua, mutta jää ehkä vähän muun levyn jalkoihin)
 
10.Hei hei... **** (perinteisempi Mokoma-biisi, perusmenoa ja jopa tuplakitaramelodiaakin vedetään)
 
11.Turhuuksien... ***** (kunnon dödömeininki, tiukka lopetus levylle ja nousee loppupelissä ihan kärkikahinoihin)
 
Kokonaisuus: ****
 
Soundit on kyllä loistavat, rummut toimii mahtavasti (virveli oikein hivelee korvia eikä paljon käytetyt pellit puske liikaa esiin) ja kitarat on rouheat raskaudessaankin (tämmöisessä musassa kitaroiden pitääkin erottua tarkasti). Basso pelaa pohjalla kiitettävän hyvin muttei puske liikaa esille.
 
Ei yhtään huonoa tai edes välttävää biisiä. Lähelle Kurimusta ja Tämän maailman ruhtinaan hovia päästään, mutta niillä on niin kovia legendaarisia tykitysbiisejä että vasta aika näyttää mikä meininki. Edellisen levyn pettymyksen tämä paikkaa kyllä loistavasti ja sitäkin edellisen (jolla oli muutamia hyviä hetkiä) tämä kyllä pesee.
 
Livenä toimis ja ois ainakin henk.koht. suosikit: 1, 3, 7 ja 11. Luulen että 5 ja 10 saattais olla bändin valintoja.

Plussaa edellisestä.
Itellä aika samat phiilikset. Musta tää on hyvä levy.

Kyllä olen kupterin kanssa hyvinkin samoilla linjoilla. Mielestäni varsin onnistunut tuotos vaikka ei nyt Kurimusta tai TMRH:a ohitakaan. Kuoleman laulukunnaat ei itelle toiminut sitten ollenkaan ja vastaavasti Luihin ja ytimiin pyöri soittimessa pitkään ja pyörii edelleen. Ja kannattaa muuten siihen Viides vuodenaika-EP:een tutustua. Valtavan räyhäkkätä settiä mielestäin! Ugh, olen puhunut!

Nahkalipsin syväanal-yysit jotka ei kiinnosta ketään:
 
CD SKR027 Sydänjuuret 2010
Tuottaja: Mokoma & Janne Saksa
Äänitetty: Sound Supreme / Janne Saksa
Miksattu: Astia Studio / Miitri Aaltonen
 
Epäilytti etukäteen, kun tässä oli Saksa taas tuottajana. Sama kaveri kun on Kurimuksen ja TMRH:n takana ja silloin saundit oli vähemmän murinaa.
Toisaalta taas Saksa on tuottanut paljon heviä hyvilläkin saundeilla.
Muuuutta ehkä Aaltosen Miitrin miksausvaihe on tuonut lisää murinaa. En tiiä.
Saundit on aivan viiiiiiitun hyvät. Ei mitään staminan tyylistä stone-paskamiddleä vaan vittu munille potkivaa mureutta!
 
01 Sydänjuuret
- Ihan saatanan kova. Ensifiilikset oli vähän huohhin suuntaan, mutta nyt toimii niin vitusti. Dikkaan aivan vitusti tosta alun sahausriffin sointukierrosta. Puhumattakaan juntasta. Levyn parhautta.
02 Vastavirtaan
- Ei jaksa kiinnostaa. Jotenkin tylsiä riffejä ja korkeaa maalailua. Vähän semmosta staminan tyylistä jazzia.
03 Ei kahta sanaa (ilman kolmatta)
- Pilluunpuhaltelukappale. Tässä on hyvät riffit, hyvät sanat ja hyvä meisinki, mutta vähän vie uskottavuutta kun turpaanmätön ohessa huudellaan minä rakastan sinua. Ei toimi. Ilman tota lausetta menis täydestä ku väärä raha.
04 Vääräleuka
- Periaattessa ihan kiva. Ihan kivoja rässiriffejä. Ihan kiva kertsi. Ihan kiva biisi. Eli siis ihan kiva. Tiedätte mitä se meinaa.
05 Kristuksen ruumis ja pedon pää
- Liian hidasta maalailua. Hyvät sanat kyllä mutta on vähän tylsääää.
06 Niin hyville kuin pahoille
- Perusrässiä mutta ehkä vähän liian rauhallista. Ei oikein iske. Tylsä?
07 Rautaa rinnoista
- Diggaan ihan vitusti tosta alun riffistä. Ihan viikatemeininki. Sehän ei ole koskaan huono asia. Myös toi säkeistön rytmitys on parhautta. Tää on hauska. Ei mitenkään voi sanoa turpaanmättökappaleeks jostain syystä.
08 Älä anna sille nimeä
- Niin ärsyttävä slovari että skippaan aina. Ei jaksa. Ei tällasta.
09 Kalmannäkijä
- Tästä ei jostain syystä oo jääny oikeen mitään mieleen. Muutama hyvä riffi tossa alussa mutta muutaman minuutin jälkeen unohtaa jo kuunnella.
10 Hei hei heinäkuu
- Ehkä levyn paras biisi. Ihan vitun hyvä. Ei siis mikään turpaanmättömeininki vaan ehkä päin vastoin. Ilosta rässiä ihanalla meiningillä! Kaikilla on kivaa !!! Meitsi diggaa vitusti.
11 Turhuuksien turhuus
- Ei nyt ihan nimensä mukainen kappale, mutta edellisen jälkeen tästä ei oikein taho saada mitään irti.

Kokonaisuus uudella levyllä oli kyllä hyvä, mutta mulla hivenen vistottaa suomirock-henkiset laulumelodian kuljettelut joissain biiseissä. Lyriikatkin herättivät välillä myötähäpeän väristyksiä. "Syystä äitinikin nuhteli..." Eisss. Itse tykkäsin eniten nimikkobiisistä ja folkahtavasta Rautaa rinnoista-kipaleesta. Muut ei nyt niin iskeviä olleet, mutta avautuvat koko ajan kun kuuntelee menemään. Soundit oli kohdallaan!

Pikku-Jonnet ei jaksa kuunnella oikeasti taitavaa ja hienoa heviä. Esim. juuri nuo slovari kappaleet on Mokomaa hienoimmillaan tämän lätyn osalta. Kyseessä on omasta mielestäni todella hyvä levy. Ei löydy huonoa kappaletta. Ekat viisi kuuntelukertaa meni siinä pähkäillessä että "Mitäs nyt oikeastaan tapahtuu?", mutta joka toistokerralla levy on parantunut entisestään, toiset kipaleet enemmän, toiset vähemmän. Loistavia silti kaikki.
 
Eritoten pidän näistä uusista kokeilullisemmista kappaleista kuten Vastavirtaan, Kristuksen Ruumis ja Pedon Pää sekä Älä Anna Sille Nimeä. Muita loistavia yksilöitä voisi listata: Sydänjuuret, Vääräleuka, Hei Hei Heinäkuu ja Turhuuksien Turhuus. Nämä nyt ponnahti ekana mieleen. Suurin osa tämän levyn kappaleista eroaa muusta Mokoma- tuotannosta sikäli, että mielestäni tämä levy sopii parhaiten yksin rauhassa kuunneltavaksi siten, että oikeasti keskittyy musiikkiin. Esimerkiksi Kuoleman Laulukunnaat sopii aivan erilailla taustamusiikiksi kun vaikka olet kävelemässä bussiin, ruokakauppaan ym. Luonteeltaan erilainen kun muut levyt siis.

Alkaa kyllä tympiä tuo Annalan ääni vähitellen. Kuoleman Laulukunnaat -levyn aikoihin pidin vielä pätevänä laulajana. Bändihän vetää kyllä hyvin.

Tiedote suoraan Mokoman kotisivuilta:
 
"MOKOMALLE ALBUMILISTAN KÄRKISIJA JA KULTALEVY
 
Metalliorkesteri Mokoman viime viikolla julkaistu seitsemäs studioalbumi Sydänjuuret on noussut Suomen virallisen albumilistan kärkeen. Ykkössijan lisäksi Sydänjuuret on jo ennättänyt rikkoa kultalevyrajan.
 
Sydänjuuret on Mokoman kolmas kultaa myynyt ja listakärkeen noussut pitkäsoitto. Samaan ovat yltäneet vuonna 2006 julkaistu Kuoleman laulukunnaat sekä vuonna 2007 julkaistu Luihin ja ytimiin.
 
Tuntuu hullulta seistä jo nyt korkeimmalla palkintokorokkeella, sillä tässähän ollaan vasta lähtötelineissä. Vaikka olen iloinen tiukasta startista, en voi silti vielä huokaista helpotuksesta; keikat ovat vielä tekemättä. En pääse kärpäseksi kattoon kun fanimme kuuntelevat levyä kotioloissaan, mutta lavalta käsin pääsen kokemaan aidot reaktiot. Levyn hyvyys mitataan siellä., toteaa laulaja Marko Annala
 
Mokoma aloittaa keväisen keikkakiertueensa Lappeenrannasta 1. huhtikuuta."
 
http://www.mokoma.com

Olipa stydiä pökälettä.

Pakko tätä on vielä summata lukemattomien pyöritysten jälkeenkin.
 
Mun mielestä hyvät biisit; Sydänjuuret, Vastavirtaan, Kristuksen ruumis ja pedon pää, Kalmannäkijä ja Turhuuksien turhuus.
Eli meikälle toimii tuo perinteisempi mokkis-osasto, kun taas loput biisit on jollain tavalla huonoja tai muuten vain turhia. Joissain ei toimi biisi, joissain ei sanoitus, mutta kaikista noista huonoista biiseistäkin löytyy hienosti soitettuja juttuja.
Harmi vaan, ettei ne biiseinä ole kovin kummoisia.
 
Jotenkin koko ajan tuntunut tätä levyä kuunnellessa, että siinä missä muut kuulevat monipuolisimman tähän asti kuullun Mokoman, minä kuulen hajanaisen Mokoman, jonka uudistumiset eivät vain ole menneet siihen suuntaan, jota meikä diggailee.
 
Ei siinä, reippaasti bändi on edelleen plussalla ja tekee mielenkiintoista työtä suomalaisen metallin kentällä, mutta toivottavasti pistäisivät vielä Kurimuksen ja Kuoleman laulukunnaiden rinnalle yhden timangin kokonaisuuden.

Paradigma: Alkaa kyllä tympiä tuo Annalan ääni vähitellen. Kuoleman Laulukunnaat -levyn aikoihin pidin vielä pätevänä laulajana. Bändihän vetää kyllä hyvin.
 
Jotenkin ensimmäisellä kuuntelulla ne lallattelut kuulosti Sydänjuurilla irrallisilta ja jopa epävireisiltä paikoittain, suuren osan ajasta myös ponnettomilta. Sitten se alko sieltä unohtua ja aloin kuulla sen sillee niiku se ilmeisesti on toteutuspuolelta alun perin tarkoitettu kuultavaksi kun rupes kuulostamaan hyvältä. Tuo on se Annalan tyyli, miusta ihan omaperänen, lallati lallati öri öri sillä suhteellisen vanhoillissuomalaisella miesäänellään. Tykkään ite.
 
Mitä levyyn tulee niin hyvähän tuo on. Ei ainakaan toistaseks yllä kyllä mitenkään edeltäjänsä tasolle, mutta menihän senki aukeemiseen parisen kuukautta. Katotaan siis parin kuukauden jälkeen uuestaan.
 
Muutenhan levy on hiton hyvää, mutta vähän nuo slovarintynkäkappaleet on aiheuttanu (taas kerran) huonoja mielikuvia eivätkä oo palvellu kokonaisuutta millään tavalla, saa nähä aukeevatko (Kristuksen ruumis ja pedon pää ja Älä anna sille nimeä). Toinen on sitten taas tämä Niin hyville kuin pahoille-kappaleen introriffi, tuli itelleni mieleen joku Bullet For My Valentine joka nyt sitte taas lässäytti tunnelman jonneki maankuoren pohjukoihin. Samoin teki Vääräleuan ärsyttävän tylsäpaska kertsi, "Juuri tätä minä pelkäsin...", joka on muuten kympin arvosen riffinipun keskellä sellanen töks.
 
Muutaman pienen epäkohdan luettelee siis mieluummin kuin tuhat hyvää asiaa (ihan ajan puutteen takia), koko levyhän on muuten ihan parrautta niiku tossa sanoinkin.

Edellisiä arvosteluja luettuani olen vähän ihmeissäni. Satunnaisesti Mokomaa kuuntelevana ajattelin kuitenkin kirjoitella omia mielikuvia levyn biiseistä nyt kun olen tutustunut koko levyyn:
 
Sydänjuuret: Mielenkiintoinen ja erilainen kappale, mieleenpainuvat ja kohtalaisen nokkelat sanoitukset
 
Vastavirtaan: Perustylsä biisi, kuunteleehan tuota levyn mukana, muttei erikseen missään tapauksessa kuuntelisi. Mieleenpainuvaa toistomaista lässytystä.
 
Turhuuksien Turhuus: Nimi kertoo kaiken kappaleesta, täysin turha. Alun black metal -räpellys huvittaa joka kerta. Soolokaan ei ollut mitään kaunista kuultavaa, mutta kohtuullista räpellystä kuitenkin.
 
Vääräleuka: Tarttuva kertsi ja taattu repeäminen random rähinäkohdalle "raur raur raur rabadabadaba raur raur raur". Muuten tylsää perusmokomaa.
 
Älä Anna Sille Nimeä: Introsta tuleva leikkisä tunnelma lässähtää muuten tylsään herkistelybiisiin, jonka lopussa kuulee naapurin koiran räksytystä. Ei iske, caccaa.
 
Kalmannäkijä: Kohtalaista vänkyräriffiä, mutta jää tasapaksuksi biisiksi eikä jaksa lopulta innostaa.
 
Ei Kahta Sanaa (Ilman Kolmatta): Sopivan lyhyt otos menevää rämpytystä mukana lauleskeltavalla kertsillä, ihan hyvä biisi munsta. Riffit hieman kliseisinä tarttuvia ja soolokin oli ihan mieleenpainuva.
 
Hei Hei Heinäkuu: Riffit pistävät aina vähintään pöytärummuttamaan. Laulu kuulosti välillä vähän epävireiseltä, mutta kokonaisuudessaan mielenkiintoinen biisi. Melodinen C-osa miellytti kovasti.
 
Niin Hyville Kuin Pahoille: Levyn ehdoton ykkönen. Intro ja KAIKKI riffit iskevät. Sanoituksetkin sopivat. 2min jälkeen lähtevä riffittely on puhdasta loistavuutta. Mielestäni Mokoman paras biisi.
 
Rautaa Rinnoissa: Melodinen ja loistava biisi, levyn tiukka kakkonen. Hieman tasapaksu kuitenkin, ei yllätä muuta kuin melodisuudella bändin keskimääräisen tuotannon tuntien...
 
Kristuksen Ruumis ja Pedon Pää: Jotain mielenkiintoisia koukkuja biisissä on, mutta se on tavattoman tylsä, ei vain jaksa kuunnella ajatuksen kanssa. Ohisektorille, skipattavaksi biisiksi mp3-soittimeen.
 
Kokonaisuudessaan levy oli parasta Mokomaa mitä olen kuullut, mutta myös ainoa levy, jota olen kuunnellut kokonaisuutena enkä poimien muutamia biisejä.
 
IMO ja mielipidekortti, älköö nyt ankarasti lytätkö...

Tuo Rautaa Rinnoista kuulostaa muuten ihan In Flamesilta

Helvetin nätskä tuo uus plätty. Ehkä enemmän erilaisia biisejä, kuin aikaisemmissa levyissä, joten myös enemmän sellaisia kappaleita, joista en niinkään pidä. Olen aina rakastanut Mokoman lyriikoita ja tällä levyllä se taas nähtiin. Vanhaa kieltä, sanontoja yms. hienoa, jonka kruunaa Annalan komea murina ja voimakas puhdas laulu.
 
Parhaimpia kipaleita on ainakin Sydänjuuret, Vääräleuka, Kristuksen ruumis ja pedon pää ja Ei kahta sanaa ilman kolmatta. Jokaisessa lyriikat on hemmetin älykkäitä ja jänniä sekä jokainen vähän erilainen tyyliltään.
 
Hyvin ne onnistui tonkin laatan tekemisessä, pakko myöntää.
 
ps. Vääräleuka 1.25 -kohdalla maailman rankin ja samalla koko levyn paras kohta !