Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Itselleni hyvin mitäänsanomaton ja mielikuvitukseton levy. Brucen vokaalit kuulostavat kauhean väkinäisiltä. Empire of the Cloudsissa hyvä melodinen "teema", mutta todella paljon turhaa seassa. Loppujen lopuksi Speed of Light (joka on kuuntelukertojen mukana parantunut) jää mieleen pirteimpänä vetona.
 
2.5/5 tähteä.

tender.insanity: Olenko muuten ainoa jonka mielestä No Prayer on hyvä levy? Ainoat heikommat on Holy Smoke ja Bring Your Daughter. Muuten tykkään paljon.
 
No Prayer on helvetin hyvä levy. Paremmuutta korostaa vielä, että nuo pari biisiä ovat meikäläiselle ihan parhaita vetoja. Public Enema Number One, Run Silent Run Deep ja Hooks in You ovat lisäksi aliarvostetuimpia Maiden-raitoja ikinä. The Assassin ja Tailgunner ovat kehnoja, mutta 8/10 ei ole ollenkaan huono. Juuri tämmöistä jälkeä toivoisi näiltä live-fiiliksellä vedettäviltä kiekoilta.

The Jack: Public Enema Number One
 
Tuo on yksi minun Maiden-lemppareita. Oli hyvä livenäkin.

Kyllä miekin olen aina tykännyt No Prayer for the Dying -läpyskästä, mahtavia biisejä, vaikka ei miksikään hitiksi noussutkaan. Omasta mielestäni parempi kuin Fear of the Dark, vaikka ei sekään mikää huono ole. Noiden kahden levyn synkähkö mustat nahkatakit ja niitit -aika on itelleni jotenkin tärkeä Maiden-kausi ja Dickinsonin räkäisin laulutyyli ikinä on ihan pirun mielenkiintoista kuultavaa.
 
Running Silent, Running Deep on varmaan oma lempparini tuolta levyltä. Jopa Assassin kaikessa spedeydessään avautuu jotenkin itelleni.
 
Tulipas huono ja sisällötön selkääntaputteluviesti, mutta pitihän sitä suunsa avata kun on kohtalontovereita jotka tykkää "huonoista" levyistä! :P

Muistanko oikein, että Bring Your Daughterista tuli Briteissä Maidenin myydyin sinkku tai joku suurin radiohitti tms.?

No Prayer on omasta mielestä bändin heikoin levy. Tai no en tiedä. Ehkä ne kaks ekaa on huonompia. Jos miettii, että kumpaa ennemin kuuntelisin, niin ehkä sitten No Prayeria. Kahta ekaa on vaan vaikea silleen kritisoida, kun bändi on kuitnekin niistä lähtenyt liikkeelle. Olisko niitten sitten pitäny tehä jotain muuta? :D
 
Tailgunnerista tykkäsin kai joskus vähän. Onhan siinä silleen ihan kiva energia, mutta jotenkin se biisi ei vain ikinä mene mihinkään. Iteasiassa vähän sama vika ku Where Eagles Daressa, mutta se on paljon semmonen mahtipontisempi, josta tykkään enemmän.
 
Holy Smokea on kyllä tullu kuunneltua paljon ja kakarampana se video oli ihan parasta huvia. Siinä on hyvä se teemariffi ja menevät vokaalit. Muuten se on ehkä vähän liian läpällä tehty nykysin omiin kuuntelutottumuksiin.
 
No Prayer For the Dyingissa se introriffi muistuttaa niin monesta muusta biisistä. Vähän niinku Infinite Dreamsin riffi tai niinku Only The Good Die Youngin kertsin lopussa se vongutus. En tiiä, jotenki mitäänsanomaton biisi. Polkee paikallaan ja en oikeastaan edes muista mitä tässä tapahtuu.
 
Public Enema Number One on kyllä yks bändin parhaimmistoa. Nostaa tämän levyn jo melkeinpä näitten 2000-luvun lättyjen päälle, mutta kyllä mä silti ehkä enemmän tykkään jostain Rainmakerista.
 
Fates Warning on toinen biisi, josta tykkään. Ehkä jotain Age of Innocencen tasoa. Sellanen varsin toimiva ralli... jotenki alkusoolo on vähän kuivakka.
 
The Assassin on yks bändin huonoimpia biisejä. Se ei vaan ikinä lähe. Ja sitten siinä on vaan huonot jutut. Tulee semmonen samanlainen paska olo ku joskus ite kirjottaa jonku paskan biisin, jonka vaan haluais pyyhkiä pois.
 
Run Silent, Run Deep... muistan kirjottaneeni tabit tähän joskus 16-vuotiaana ja ne soolot on kyllä aika hervotonta settiä. Mutta muuten toi dynddyky-meno alkaa jotenki kyllästyttää jo eka säkeistössä. Se vaan jurraa paikallaan. Kertsi ihan siisti, mutta ei mitenkään tarttuva.
 
Hooks in Youssa vois olla kova koukku tossa 2min kohilla, jos soundit ois ihan helvetisti paremmat, ku jossain Steven kotistudiossa paukutellut. Niin tässä biisissähän sitä lehmänkelloa oliki! Kertsi vois olla helvetisti menevämpi ku jostain äänialan pohjalta.
 
Bring Your Daughter.. To The Slaughter. En tykkää tästä, enkä varmaan ikinä tykännyt. Se oli sellanen, että ku ekoja kertoja kuuli, niin kyllähän se siinä taustalla meni. Kaikin puolin vaan niin yksinkertanen ja tylsä biisi. Vähän ihmetyttää, että miksi sen Steven piti ihan väkisin saada tuo tälle levylle. Jos tämä tosiaan on Maidenin myydyin sinkku, niin se ehkä selittää osaltaan sitä, että miksi meikän musiikki ei kiinnosta ketään. :D
 
Mother Russia on yksi bändin mielenkiintoisimpia biisejä ja tässä ehkä palataan vähän takaisin noihin Piece of Mindin aikaisiin tunnelmiin. Ei tämä nyt varsinaisesti levyä pelasta, eikä mulla tule ikinä tätä yksinään kuunneltua tai pistettyä mihinkään soittolistoille (toisin ku ehkä Public Enemaa), mutta ei tämä mikään levyn pilaajakaan ole.
 
Ehkä tämä levy oli sanoituksellisesti tosi hyvä, ja voin myöntää, että itse en hirveästi sanoituksia kuuntele. Maidenissa on itelle aina iskenyt se, että biisit on musiikillisesti tosi tarttuvia ja siksi se on pitkään ollut omia lempibändejä. Kyllä mä siis tiedän moniin biiseihin sanat, varsinki ku on joissain bändeissä pitänyt laulaa näitä, mutta ei silleen kiinnosta kauheana analysoida tai miettiä, että mistä on kyse. Lähinnä paskat lyriikat huomaa, mutta niitä ei ainakaan vanhemmilla levyillä tuntunut hirveästi olevan (jos ei kahta ekaa lasketa).

Ianuarius:
Mulle Maidenin paras on ehkä Somewhere in Time. Siinä ei vaan ole yhtään huonoa biisiä. Kaikki niistä vois heittää soittolistalle, eikä jäis kaiveleen yhtään, että no se yks ei ollu niin hullun hyvä. Ne on kaikki ihan erinomasia biisejä.
 
Seventh Sonilla puolestaan on muutamia, joista en tykkää, mm. nimikkobiisi. Se on vaan jotenkin liian hidas, eikä siinä ole sellasta melodisuutta. Enkä muutenkaan yleisestiottan välitä kuorosaundeista. Moonchildista ja Good Die Youngista tykkään ihan vitusti. :D Infinite Dreams on kuitenki niitä bändin Top10 biisejä.
 
Brave New Worldila on vähän sitä täytematskuaki, ja siinä on muutenki meno hyvin erilaista ku näillä kahella aiemminmainitulla levyllä. Koko lätyn kuitenki kantaa sellanen asenne ja meininki, ettei sitä vaan voi olla kuuntelematta ku alkaa soimaan. Ne livet siltä ajalta on ihan maagisia.
 
Mitä X-Factoriin tulee, niin se on kyllä yks omia suosikkeja bändiltä. Tai vaikea silleen sanoa ku se on niin erilainen. Sitä tulee välillä kuunneltua ihan saatanasti, eikä siinä alotusraitaa lukuunottamatta oo varsinaisesti mitään sellasta, jonka vois lukea vaan niinku kovaksi biisiksi. Mutta kokonaisuutena se toimii ja siinä on koko ajan sellanen jännä tunnelma, joka kannattelee sitä koko hommaa.
 
Harvinaisen hyviä mielipiteitä. Yhdyn kaikkeen raivoisasti mutta x-factorista en saa hyvää valehtelemallakaan. Itseä harmittaa julmetusti kun maiden ei ole oikein koskaan kajonnut livenä braven biiseihin, kun itse on mennyt keikalle. On bändi kuitenkin varmaan 4-5 kertaa tullut livenä nähtyä. A matter of plaaplaa julkaisun jälkeinen keikka oli ihan hirveä kokemus. Se koko levyn läpi käyminen livenä tuoreeltaan oli harvinaisen paska idea.

Mulle parasta Maidenia edustavat Seventh Son ja Somewhere. Molemmissa levyissä sopivasti hittejä, progea, häröilyä, mystistä fiilistelyä ym.

Rhapa: Se koko levyn läpi käyminen livenä tuoreeltaan oli harvinaisen loistava ja myös kohtalaisen hyvin toteutettu idea.

Itselle viimeisin Maiden keikka oli Final Frontier-kiertueen Stadionkeikka. Keikan jälkeen jäi niin paska maku suuhun, että päätin sen keikan jäävän viimeiseksi. Kyseinen keikka oli jotenkin omasta mielestä todella löysä ja jäi sellainen fiilis, että pojat olivat vain töissä eivätkä nauttineet enää hommasta.
 
Tästä syystä jätin Maiden England-kiertueen väliin. Kyseinen keikka oli kuulemma aivan helvetin hyvä ja nyt en enää koskaan jätä keikkaa väliin.

Landstr: Itselle viimeisin Maiden keikka oli Final Frontier-kiertueen Stadionkeikka. Keikan jälkeen jäi niin paska maku suuhun, että päätin sen keikan jäävän viimeiseksi. Kyseinen keikka oli jotenkin omasta mielestä todella löysä ja jäi sellainen fiilis, että pojat olivat vain töissä eivätkä nauttineet enää hommasta.
 
Sama juttu. Oli kovasti vasemmalla kädellä tekemisen meininki sillä keikalla.

Juu em. keikasta jäi mieleen että Frontierin biisit ei vaan toimineet livenä(kään) jostakin kumman syystä... Ja niitä tuli vähän liikaa. Tiedä sitten ketä pitäisi syyttää tuosta. Itseänikö (olinko liian rokkipoliisi) vai oliko Maidenilla vaan muuten huono päivä?

tender.insanity: Olenko muuten ainoa jonka mielestä No Prayer on hyvä levy? Ainoat heikommat on Holy Smoke ja Bring Your Daughter. Muuten tykkään paljon.
 
Niin.. No Prayer on ehkä vähän outo levy. Siinä ei ole oikein yhtään todellista klassikkobiisiä, mutta jotenkin se on kokonaisuutena sellainen että sen kuuntelee suht mielellään läpi. Ainoat sysipaskat vedot siellä on The Assassin ja Hooks In You.. Ylläripylläri myös, että ne kolme parhaimmistoon kuuluvaa on sitten ne, joita ei ole koskaan livenä soitetty (Fates Warning, Run Silent Run Deep, Mother Russia).
 
Fear of the Dark on vähän samaa sarjaa. Siellä ehkä huippubiisit ovat parempia kuin No Prayerilla.. Vähemmälle huomiolle jääneistä Childhood's End ja Wasting Love ovat aina olleet suosikkeja, Judas Be My Guide on myös loistava biisi. Ehkä bändi olisi saanut olla vähän nälkäisemmällä päällä, kun levyä narulle laitettiin. Dickinsonin rähinä kuulostaa kyllä välillä vähän näytellyllä (esim. Be Quick Or Be Dead).
 
Somewhere in Timeä on täällä kehuttu paljon, mutta voi jumalauta että se on tylsä levy. Oli aikoinaan ensimmäinen Maiden-ostos ja hyvä oli ettei jäänyt viimeiseksi. Smithin biisit toimii, mutta Harrisin ei juurikaan. Esim. Alexander the Great vituttaa kyllä ihan kympillä. Okei, eihän Maidenin lyriikat ole mitään Dylania, mutta onhan siellä sentään 2 Minutes to Midnightin kaltaisia helmiä, joiden rinnalla AtG on kyllä ihan anteeksiantamaton rimanalitus.
 
Ja uusi levy? No kyllähän sitä kuuntelee. Jotenkin osasi arvata jo sen, että ei se ennakkohypeen yllä, mutta Speed of Lightkin joka kuulosti aika vähäveriseltä ennakkoon kyllä pomppaa tuossa seurassa esiin. Harrisin omat pönötysbiisit ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ottaneet päähän jo SiT:stä lähtien, mutta The Red and the Black on kyllä yksi parhaimmista sitten Sign of the Crossin. Ja avausraita on myös hyvä.
 
Niin.. ja paras Maiden-levy aina ja iankaikkisesti on Seventh Son of A Seventh Son. Se toimii alusta loppuun, vaikka Only the Good Die Young ylittää maalilinjan vähän hapoilla.

Landstr: Itselle viimeisin Maiden keikka oli Final Frontier-kiertueen Stadionkeikka. Keikan jälkeen jäi niin paska maku suuhun, että päätin sen keikan jäävän viimeiseksi. Kyseinen keikka oli jotenkin omasta mielestä todella löysä ja jäi sellainen fiilis, että pojat olivat vain töissä eivätkä nauttineet enää hommasta.
 
Huono keikka oli tosiaan. 2008 stadikan keikka oli myöskin jo kohtuullisen heikko mielestäni. En enää kyllä noille Maidenin stadionkeikoille mene.

krautio: Muistanko oikein, että Bring Your Daughterista tuli Briteissä Maidenin myydyin sinkku tai joku suurin radiohitti tms.?
 
Olikohan se peräti niiden ainoa brittien listaykkönen (tai ainakin paras listasijoitus). Fear of the Dark taas on pitkäsoitoista korkein sijoitus. Muistaakseni kakkonen.

StJerky: Olikohan se peräti niiden ainoa brittien listaykkönen (tai ainakin paras listasijoitus). Fear of the Dark taas on pitkäsoitoista korkein sijoitus. Muistaakseni kakkonen.
 
Onhan niitä albumilistaykkösiä briteissä muutama. Fear of the Dark on toki niistä yksi. Viimeisin tuli juuri tästä uudesta, ulkomuistista muita ovat ainakin The Number of the Beast, Seventh Son... ja The Final Frontier.

Nigel Tufnel: Onhan niitä albumilistaykkösiä briteissä muutama. Fear of the Dark on toki niistä yksi. Viimeisin tuli juuri tästä uudesta, ulkomuistista muita ovat ainakin The Number of the Beast, Seventh Son... ja The Final Frontier.
 
Oliko se FOTD sitten eniten myynyt levy? Joku ennätys silläkin oli.

Ianuarius: No Prayer on omasta mielestä bändin heikoin levy. Tai no en tiedä. Ehkä ne kaks ekaa on huonompia.
 
Öh mitä. Eka ei muhun niin uppoa mutta Killers on ihan timanttinen levy, biisit toimii levyllä loistavasti ja livenä vielä paremmin.
 

 
Flash: Huono keikka oli tosiaan. 2008 stadikan keikka oli myöskin jo kohtuullisen heikko mielestäni. En enää kyllä noille Maidenin stadionkeikoille mene.
 
Final Frontierin keikka oli kyllä vähän meh, mutta 2008 oli kyllä itselle yksi parhaimpia, ellei jopa paras, keikkakokemus ikinä. Tuo oli itsellä tosin ensimmäinen kerta kun Maidenin näin livenä, mutta viimeiseksi se ei jäänyt. Olihan se nyt mahtavaa ajella kavereiden kanssa Helsinkiin, jonottaa ihan vitun kuumassa ilmassa tooooodella pitkään, sietää kaksi paskaa lämppäriä, ja sen jälkeen todistaa oman suosikkibändin liveveto eturivistä, vielä kun soitettiin vanhoja klassikkobiisejä. Ja kyllähän nuo alkupään biisit on ihan oikeasti livenä aivan uskomattoman kovia. Monta kertaa on tullut tiirailtua läpi tuo Ullevin keikka, jossa soitetaan vain vanhaa tuotantoa. Ylekin sen on joskus esittänyt. https://www.youtube.com/watch?v=kUYb3QsfhL4
 
Keikan jälkeen jalat ja selkä olivat ihan tohjona seisomisesta ja kurkku oli käheä huutamisesta ja karjumisesta. Seuraavana päivänä lähdettiin aamusta ajamaan kohti kotia, kun mun piti ehtiä serkkuni häihin, mutta Ylöjärvellä kaverin faijan auto hajosi, ja sielläpä sitten oltiin jumissa tuntitolkulla kun odotettiin uutta kyytiä kotiin. Ah noita muistoja.

Killers on kokonaisuutena sellanen ihan toimiva paketti, kun siihen saundiin ja fiilikseen pääsee läpi. Kyllä sen ihan mielellään kuuntelee läpi. Ei mulla sitä levyä enää fyysisenä ole, eikä ole käynyt mielessäkään ostaa, mutta ei se siis albumina varsinaisesti huono ole. Ehkä se on vähän sama homma ku X-Factorin kanssa, toisaalta siitä kyllä kuuntelen paljon mielummin yksittäisiäkin biisejä.
 
Se on vaan, että ku kerran tein soittolistaa Maidenin parhaista biiseistä, niin joka levyltä tuli sinne jotakin. Ekalta levyltäkin Strange World on aika pirun hieno biisi. Mutta Killersiltä ei tullu yhtään biisiä. Siinä ei vain ole sellasia biisejä, jotka ois välissä pakko kuulla. Purgatory on tietyllä tavalla ihan hauska. Ne on kaikki aika semmosia fiilistelybiisejä... tai sitten Killers ja Murders on tollasia ylipitkiä eepoksia. Yks säkeistö vähemmän, niin ois kumpiki toiminu paremmin. :D

Rhapa: . A matter of plaaplaa julkaisun jälkeinen keikka oli ihan hirveä kokemus. Se koko levyn läpi käyminen livenä tuoreeltaan oli harvinaisen paska idea.
 
Tää on kyllä mielipiteenä harvinaisen paska.