Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ei vaan jaksa kuunnella kaikenlaista tilitystä siitä, että kuinka haavat paranee ja anteeksi kaikesta mitä tein ja anteeksi ku oon olemassa.
 
:--------------DDDDD
 
Uusi levy on pyörähtänyt autossa jonkun 10+ kertaa läpi ja kyllähän sitä ajellessa kuuntelee. Annalan kliinit vokaalit on ollu meikälle aina vähän hankalaa kuunneltavaa ja uusi levy ei tee siinä poikkeusta. Myöskin tuntuu että uudella levyllä ei lähde mörinät ja kiljunnat niin hyvin kuin KLK:lla.

Taitaa olla kyllä etupäässä fanit jotka yrittää Mokomaa tähän etenkin Thrash-metallin lokeroon survoa. Onhan se Mokoma metallia, mutta itse en pidä bändiä kovinkaan raskaana sellaisena.
 
No, kyllähän Mokoma raskaimmillaan on tavallaan melko raskastakin ja ainakin Kurimukselta löytyy muutama biisi, jotka ovat musiikillisesti aika selkeää thrashia, vaikkakin nyt suomenkielistä sellaista ja sanoitukset moniulotteisempia, kuin näillä perus-thrash-yhtyeillä.
 
Mutta sitten on nämä tussunnuoleskelu-slovarit ja puhtaat vokaalit, joita Mokoman tuotannossa löytyy sen verran runsaasti, että itse en todellakaan lähtisi bändiä thrashiksi luokittelemaan. Itse toki pidän näistä hitaammistakin biiseistä, mutta ymmärrän varsin hyvin, mikä niissä vituttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat tottuneet kuuntelemaan lähinnä sitä perinteistä thrash-mättöä.
 
Ja kuten joku jo sanoi, niin kyllähän ne on lähinnä fanit, jotka ovat nämä "Suomen Slayer" yms. vouhkaukset panneet alulle. Saattaahan se olla aikamoinen pettymys ihmiselle, joka menee tällaisen kuvauksen perusteella ostamaan levyn, odottaa saavansa 40 minuuttia täyttä turpaanvetoa ja sitten huomattava osa (vaikkakin vain pari biisiä, mutta kumminkin) levystä on tätä Silmäterä/Unisaatulla/Marras-osastoa.

Mutta sitten on nämä tussunnuoleskelu-slovarit ja puhtaat vokaalit, joita Mokoman tuotannossa löytyy sen verran runsaasti, että itse en todellakaan lähtisi bändiä thrashiksi luokittelemaan.
 
Niin, sellaisetkin thrash-yhtyeet kuten Metallica eivät koskaan käyttäneet tällaisia elementtejä tuotannossaan.

Niin, sellaisetkin thrash-yhtyeet kuten Metallica eivät koskaan käyttäneet tällaisia elementtejä tuotannossaan.
 
No enpä kyllä kutsuisi näitä Metallican 80-luvun tuotoksiakaan varsinaisesti thrashiksi. Myöhemmästä tuotannosta en jaksa edes puhua mitään.

Niin, sellaisetkin thrash-yhtyeet kuten Metallica eivät koskaan käyttäneet tällaisia elementtejä tuotannossaan.
 
Niinpä. Eivät nuo "suurempaa herkkyyttä" osoittavat kipaleet bändistä yhtään sen heikompaa tee, ehkä monipuolisemman mielumminkin. Eli mulle nuo ovat vain piristävää vaihtelua, vaikkeivät kaikki aina ihan maaliin osukkaan (kts. Entistä ehompi). Eipä olisi Metallicakaan tuo järkäle ilman Fade To Blackia, Unforgiveniä tai Nothing Else Mattersia...

Niinpä. Eivät nuo "suurempaa herkkyyttä" osoittavat kipaleet bändistä yhtään sen heikompaa tee, ehkä monipuolisemman mielumminkin. Eli mulle nuo ovat vain piristävää vaihtelua, vaikkeivät kaikki aina ihan maaliin osukkaan (kts. Entistä ehompi). Eipä olisi Metallicakaan tuo järkäle ilman Fade To Blackia, Unforgiveniä tai Nothing Else Mattersia...
 
No enpä kyllä tarkoittanut, että bändi yhtään sen heikompi olisi. Päinvastoin, yksi Mokoman vahvuuksista on nimenomaan juuri tuo, että koko levy ei ole samaa pään seinään hakkaamista, vaan on hieman vaihteluakin joukossa. Pointti oli se, että ymmärrän varsin hyvin, miksi vanhan liiton thrash-ihmisten on vaikea laskea bändiä thrashiksi.

Pointti oli se, että ymmärrän varsin hyvin, miksi vanhan liiton thrash-ihmisten on vaikea laskea bändiä thrashiksi.
 
Ymmärrän kyllä mitä meinaat. Itelle vaan noilla "onks oikeeta thrashia vai ei" -pohdinnoilla ei juuri ole merkitystä. Se on loppupeleissä ihan yks ja sama mihin lokeroon porukka bändin laittaa, itelle tärkeämpi juttu on se, että Mokoma on selkeästi tehnyt sitä mitä ovat halunneet... Sen yleensä kuulee myös nauhalta.

Pointti oli se, että ymmärrän varsin hyvin, miksi vanhan liiton thrash-ihmisten on vaikea laskea bändiä thrashiksi.
 

 
Minkä takia tämä bändi täytyy edes luokitella thrashiksi? Thrash-vaikutteista metallia kyllä mutta eihän se nyt mitään thrashiä ole vaikka kuinka survoisi.

Kun pändi näköjään osaa tehdä niinkin hyviä popmetal-pläjäyksiä kuin "Uni saa tulla" ja "Marras", soisi niitä saatavan enemmänkin. Jos nämä piisit murtavat synkän metallipään psyykeen ja pilaavat Mokoman levyt, tekesivät niitä sitten vaikka jonain sivuprojektinaan tjsp. Haluan niitä lisää!

No enpä kyllä kutsuisi näitä Metallican 80-luvun tuotoksiakaan varsinaisesti thrashiksi.
 
Hetkinen, nyt jotain menee ohi ja pahasti. Jos ja kun bändi on yksi niistä joiden mukaan koko genre on aikanaan "määritelty", niin kuinka kummassa tuo väittämäsi on mahdollista?

Minkä takia tämä bändi täytyy edes luokitella thrashiksi? Thrash-vaikutteista metallia kyllä mutta eihän se nyt mitään thrashiä ole vaikka kuinka survoisi.
 
Paitsi, että esim. Annala totesi Soundissa, että ihan itsetietoisesti markkinoivat Mokomaa thrashinä. Nyt yrittävät päästä siitä leimasta eroon.

Paitsi, että esim. Annala totesi Soundissa, että ihan itsetietoisesti markkinoivat Mokomaa thrashinä. Nyt yrittävät päästä siitä leimasta eroon.
 
Mainitsin tuosta jo edellisessä kirjoituksessani. Puhun nyt faneista, en bändistä.

Mainitsin tuosta jo edellisessä kirjoituksessani. Puhun nyt faneista, en bändistä.
 
Kyllähän Mokoma melko thrash-vaikutteista on, mutta en kyllä itsekään kategorioisi bändiä tyypilliseksi rässihumpaksi.

Kyllähän Mokoma melko thrash-vaikutteista on, mutta en kyllä itsekään kategorioisi bändiä tyypilliseksi rässihumpaksi.
 
Miksi bändejä pitäisi kategorioida sen kummemmin kun että mikä on hyvää ja mikä huonoa?

Empä kyllä oikein tiedä mitä tästä levystä pitäisi sanoa. Oikeastaan aika iso pettymys. Ärsyttää tämä linjattomuus, mikä lienee kuitenkin tarkoituksellista. Yksi iso sekamelska koko roska. Jo heti ekan biisin lässylässy-sanoitukset aiheuttavat pahoinvointireaktion. Pahimmat tunnelmanrikkojat levyllä ovat nämä slovarit, joista ensimmäisenä tuleva on mitäänsanomattuuden huipentuma, ja Marraksen ruikutus nyt vaan on hiton rasittavaa. Suosikkibiisini ovat Nujerra Ihminen (levyn ehein biisi, ja paras), Sarvipää (vaikkei Enemy of God-assosiaatioilta voi välttyä alussa), Veriveljet ("onko lapsetkin saatu jo syömään sappea, nauttimaan siitä?" nerokasta) ja Ammu, Hautaa ja Vaikene (vaikka onkin vähän turhaan venytetty). Muut biisit olivat pitemmän päälle tylsiä tai muuten vaan täytettä.

Nyt on levy ostettu ja muutamaan kertaan kuunneltu, joten lienee ensivaikutelmain katsauksen aika. Aikamoinen sekametelisoppa on kyseessä, mutta jos nyt jotain kumminkin.
 
Etukäteen SinäTuubasta katseltu ja kuunneltu Nujerra ihminen on aivan käsittämättömän julmetun täydellistä parhautta. Laulun jokainen sekuntti on silkkaa korvaorgasmia. Mutta: Kolmannen asteen kuulustelu häikäilemättömine Satyricon-meisinkeineen on silti vielä himpun verran enemmän kaikkea tätä. Annalan korkea kärinä on tyylikästä, ja riffit ovat näissä molemmissa yksinkertaisesti vitun kovia. Nämä kaksi ovatkin levyn ehdottomasti parhaat biisit.
 
Slayer ja Cannibal Corpse ovat helvetin kovia, joten ei ole mitään syytä, miksei Veriveljetkin olisi. Sahalaita, Sarvipää, Irvikuva ja Sinä riität ovat hyvin pitkälti myös tätä samaa, joka tulee ensimmäisenä mieleen kun Mokoman nimen kuulen. Eli laadukasta rässiä. Kahdessa jälkimmäisessä tosin on vielä aika vaikea sulattaa ja sisäistää niitä häpeämättömästi duurissa kulkevia jee-jee-kertosäkeitä rässiriffittelyn ja humppakompin keskeltä, mutta ehkäpä ajan kanssa... Erottuvatpahan ainakin joukosta, jos ei muuta :p
 
Marras on ihan asiansa ajava ja mukava kiintiöslovari, mutta Entistä ehompi on aivan tyhmä ja huono. Turvaa selusta on vähän myös sellainen "ööh, no joo, ok"-biisi, ei tästä oikein osaa sanoa mitään mihinkään suuntaan, eikä tässä ole mitään erityisen hienoa juttua, jonka takia haluaisin kuunnella biisin uudestaan ja uudestaan. Täytemateriaalia.
 
Luo nahka, luo sisukseen on kuin ihmeen kaupalla saatu neljään minuuttiin ahdettua vanhaa tuttua Mokomaa, duurilauleskelua ja bläkkisvaikutteita suhteellisen loogiseksi kokonaisuudeksi. Erilainen ja hyvä biisi, ja tässä ei jotenkin edes "häiritse" se duurilaulu, vaan se tuntuu istuvan kokonaisuuteen paremmin. Aika paradoksaalista.
 
Ammu, hautaa ja vaikene tarjoilee lisää CC-juttuja, which is good. Toinen kotimainen tuli vähän puun takaa, ja sen tarkoitus on jäänyt minulle epäselväksi. En sitten tiedä, olisiko tuon outron tarkoitus olla jokin elämää suurempi "kylmät väreet"-lopetus, mutta minusta se on vain harmaata muka-fiilistelyä.
 
Mokoma goes Norjaa olisin mieluusti kuullut enemmänkin, mutta ei sitten. Hyvä levy tämä on todellakin siitä huolimatta, ja uskon, että tämä tulee viihtymään soittimessa pitkään ja usein, suurelta osin monien erilaisten ja yllättävien elementtiensä ansiosta.
 
Paha sanoa, pärjääkö tämä Kuoleman laulukunnaille. Siinä on vaan yksinkertaisesti niin saatanan ärjyjä ja yksinkertaisen toimivia mättöbiisejä, tyyliin Valapatto, Ärräpää, Pahaa verta, Lujaa tekoa, Tulkki... tai no oikeastaan kaikki paitsi Kuu saa valtansa auringolta :D Kun taas vastaavasti uusimmalla on tällaisia puhdasverisiä superkovia rässitykkejä oikeastaan vain Veriveljet, Sahalaita ja Sarvipää. Nujerra ihminen ja Kolmannen asteen kuulustelu ovat kyllä yksittäisinä biiseinä parempia kuin yksikään KLK:lla, mutta kokonaisuus taitaa uutukaisella jäädä hieman heikommaksi.

Nyt on levy ostettu ja muutamaan kertaan kuunneltu, joten lienee ensivaikutelmain katsauksen aika.
 
Saakeli jos itse jaksaisi edes melkein näin paljon analysoida tätä levyä. Mutku ei jaksa tahi osaa. Pitkälti samaa mieltä, joskin Turvaa Selusta ainakin allekirjoittaneelle jatkuvasti vain nostaa hamettaan. Ei levyn parasta materiaalia, mutta ei mikään häpeäkään Mokomalle.

kun bändi on yksi niistä joiden mukaan koko genre on aikanaan "määritelty"
 
Tokihan se on jonkun sortin thrashia, mutta ei kyllä mistään raskaimmasta ja suoraviivaisimmasta päästä.

Nyt kun enemmän luukuttanu, niin alkupettymyskin on mennyt ohi. Ihan hyvä levy, taattua Mokoma-laatua. Muutamia tosi ärsyttäviä biisejä kuten Sinä Riität (Mokoman paskin biisi hands down!), jonka mielellään skippaa. Todella ihme valinta levyn avausbiisiksi ja laskee yksistään pisteitä jo. Toinen ärsyttävä biisi on Entistä ehompi. Kaikki Mokoman huonot puolet tiivistyy tässä biisissä (hikinen Suomi-rockmaisuus). Loput biisit ovatkin sitten hyvä, erinomainen akselilla. Norja-meininkiä olisi voinut olla minusta vaikka koko levy. Levyn kolme viimeistä biisiä yhdessä Nujerra Ihmisen kanssa ovat Mokoman parhaimmistoa kyllä. Loistavaa paahtoa ja tunnelmallisia kertsejä.

Loistava levy. Mikään biiseistä ei ole yli-pska. Vähän progemaista jopa joissakin biiseissä esimerkiksi Ammu, Hautaa ja Vaikene biisissä.