Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Muistanko oikein kun jostain luin että Ozzy ei osannut nuotteja mutta siitäkin huolimatta pystyi soittamaan huuliharppua ja laulamaan ihan toimivia melodioita... Tiedä sitten miten paljon tuottaja/muut bändiläiset vaikutti niihin studiossa?

Regalis Apertura: Muistanko oikein kun jostain luin että Ozzy ei osannut nuotteja mutta siitäkin huolimatta pystyi soittamaan huuliharppua ja laulamaan ihan toimivia melodioita... Tiedä sitten miten paljon tuottaja/muut bändiläiset vaikutti niihin studiossa?
 
Kyllähän Ozzy taisi melkein ne kaikki laulumelodiat tehdä, joskin aika monessa piisissä laulumelodia on sama kuin kitarariffi, mutta silti. Kova äijä. Ja tuskin kukaan siinä bändissä osasi nuotteja tai lukea musiikkia tai ylipäätään ymmärsi musiikista teoreettisessa mielessä helvetinkään vertaa.

Regalis Apertura: Muistanko oikein kun jostain luin että Ozzy ei osannut nuotteja mutta siitäkin huolimatta pystyi soittamaan huuliharppua ja laulamaan ihan toimivia melodioita... Tiedä sitten miten paljon tuottaja/muut bändiläiset vaikutti niihin studiossa?
 
Harvemmin hevirokkibändeissä tarvii mitään partituureja lukea. Korvakuulolta suuri osa legendoista nyt muutenkin on vetänyt. Kielisoittimilla usein piisannut se, että osaa ulkoa ne pentatoniset laatikot otelaudalta, ilman että sen kummemmin sitä teoriaa tietää.

Metalkallo: Näin on, mutta kaiken takana on nainen, kun ilman Sharonia Ozzy ei varmaan edes nykyään olis päässyt siihen asti mihin pääsi, ja olis edes elänyt näinkin pitkään.
 
Kyllä vaan! Mun mielestä ensisijaisesti Ozzyn urasta on kiittäminen Tony Iommia. Siksi, että jos ei koskaan olisi ollut Iommin riffien pyörittelyä ja bändiliidausta muutenkin, ei Ozzy olisi voinut saada nimeään samalla lailla tunnetuksi ja uralleen niin hyvää alkua. Toiseksi eniten Ozzylla oli syytä kiitollisuuteen Sharonin suuntaan, juuri tuosta mainitsemastasi syystä. Kolmanneksi Ozzy saikin sitten kiittää ihan itseään. Lähinnä siitä, että sitkeästi puski eteenpäin, vaikka vastoinkäymisiä matkan varrella riitti, osin itse aiheutettuja, osin muuten eteen tulleita.
Käsittääkseni Ozzy ymmärsikin olla kiitollinen sekä Iommille että Sharonille. Jossain haastattelussa Iommi sanoi, että sai Ozzylta tekstiviestin vielä kuolemaansa edellisenä iltana.
Ylipäänsä hieno homma, että tuo jäähyväiskeikka järjestettiin. Sen painoarvo oikein korostuu nyt, kun Ozzyn lähtö koitti niin pian sen jälkeen.

Jos miettii Ozzyn soolouraa niin täytyy myös muistaa kiittää Randy Rhoadsia. Randy ehti tehdä Ozzyn kanssa musaa tyyliin 2,5 vuotta mutta siitä jäi jälkipolville kaksi aivan vitun hyvää levyä ja paljon suurempi vaikutus kitaransoittoon laajemmin.

PHS666: Jos miettii Ozzyn soolouraa niin täytyy myös muistaa kiittää Randy Rhoadsia. Randy ehti tehdä Ozzyn kanssa musaa tyyliin 2,5 vuotta mutta siitä jäi jälkipolville kaksi aivan vitun hyvää levyä ja paljon suurempi vaikutus kitaransoittoon laajemmin.
 
Rhoadsista puheen ollen pitääkö paikkansa jostakin lukemani että hän olisi joka tapauksessa jättänyt Ozzyn bändin ajan x jälkeen (mikä se sitten ikinä olikaan) ja keskittynyt enemmän klassiseen kitaransoittoon ja jättänyt rockin soiton jos lento-onnettomuus ei olisi toteutunutkaan...

Regalis Apertura: Rhoadsista puheen ollen pitääkö paikkansa jostakin lukemani että hän olisi joka tapauksessa jättänyt Ozzyn bändin ajan x jälkeen (mikä se sitten ikinä olikaan) ja keskittynyt enemmän klassiseen kitaransoittoon ja jättänyt rockin soiton jos lento-onnettomuus ei olisi toteutunutkaan...
 
Olen lukenut ihan samaa, että olisi puhunut ennen kuolemaansa, että haluaisi jatkaa erilaisen musiikin parissa. Enpä tietenkään tähän hätään muista, mistä tämän kuulin. Olisiko ollut jopa joku virallinen Ozzy-dokumentti.

krautio: Olen lukenut ihan samaa, että olisi puhunut ennen kuolemaansa, että haluaisi jatkaa erilaisen musiikin parissa. Enpä tietenkään tähän hätään muista, mistä tämän kuulin. Olisiko ollut jopa joku virallinen Ozzy-dokumentti.
 
Mulle jäi aavistus että olisi voinut olla jossain Sabbath-kirjassakin... Toki voinut olla muualla netissäkin?

Regalis Apertura: Rhoadsista puheen ollen pitääkö paikkansa jostakin lukemani että hän olisi joka tapauksessa jättänyt Ozzyn bändin ajan x jälkeen (mikä se sitten ikinä olikaan) ja keskittynyt enemmän klassiseen kitaransoittoon ja jättänyt rockin soiton jos lento-onnettomuus ei olisi toteutunutkaan...
 
Olisiko ollut Ozzyn muistelmissa tämä mainittuna? Lukemani tarinan mukaan Rhoads oli kyllästynyt rokin veivaamiseen ja halusi siirtyä uusille urille. Ozzy ja Sharon taasen koettivat maanitella vielä yhtä levyä häneltä, ennen muutosta.

juhahay: Olisiko ollut Ozzyn muistelmissa tämä mainittuna? Lukemani tarinan mukaan Rhoads oli kyllästynyt rokin veivaamiseen ja halusi siirtyä uusille urille. Ozzy ja Sharon taasen koettivat maanitella vielä yhtä levyä häneltä, ennen muutosta.
 
Näin on juu.
 
Ozzyn vierellä on ollut todella paljon lahjakkaita ihmisiä jotka on auttanut sitä. Yksi isoimmista juuri basisti Bob Daisley joka käsittääkseni vastasi lähes kaikista lyriikoista Ozzyn soolouran alkupuolella. Sai hieman epäkiitollista kohtelua kuten Jakekin.

Metalkallo: Näin on juu.
 
Ozzyn vierellä on ollut todella paljon lahjakkaita ihmisiä jotka on auttanut sitä. Yksi isoimmista juuri basisti Bob Daisley joka käsittääkseni vastasi lähes kaikista lyriikoista Ozzyn soolouran alkupuolella. Sai hieman epäkiitollista kohtelua kuten Jakekin.
 
Niinpä. Ja mikäs se krediittien maksamatta jättäminen Daisleylle ja Kerslakelle (muistaakseni) olikaan kun piti ne remasteritkin kummankin ajoilta äänittää bassojen ja rumpujen osalta uudelleen?

Vierottauduin viikonlopun keskustelupalstoilta pois, mitä perjantana tuli Radio Rockilta 18:00-20:00 Ozzy Osbourne -muistolähetys, niin lähetys alkoi osuvasti Paranoidilla, mitä se lienee tunnetuin kappale mutta ei paras Sabbathin kappale.
 
Turun sanomien pitkän linjan kulttuuri/musiikkitoimittaja ja kirjoitti ihan ok-artikkelin Ozzysta poismenon jälkeen.
 
Mitä käyn välillä Pizza Perezissä syömässä, hyvä julkisuustempauksenakin, mitä mies lähti perjantai/lauantai-vastaisena yönä Ruisrock-vedon jälkeen takaisin paluumatkalle yksityisellä koneella, tilasi kymmenen pizzaa Perezistä, ja siitä julkaistiin ainakin Iltasanomissa pieni artikkeli, joka on kehystettynä kyseisen pizzerian seinällä oli vielä viimeksi kun pari kuukautta sitten kävin syömässä Venetsian.
 
Musiikin lisäksi myös taloudellinen varallisuus kertyi mukavasti elämän aikana, mitä luin, että Ozzy olisi ensimmäinen raskaan rockin artisti, joka ylitti 50 miljoonan myynnin oheistuotemyynillä.
 
Suomenkin televisiossa katselin mielenkiinnolla aamuöisin yleensä, mitä Kutonen lähetti sitä varmaan COVID19-lockdownin aikaan kuvattua ohjelmaa, jossa Ozzyn poika juontaa somevideoiden kautta Ozzya ja tämän vaimon antaessa pisteytystä kauhukertoimen pohjalta.
 
Ozzyn vaimo on profiloitunut myös koirien omistajana.
 
Ozzy muutti erään musiikkimedian mukaan Los Angelesista takaisin Englantiin, mitä argumentoi että ei halua kuolla Amerikassa, ja aika on käymässä vähiin. Birminghamin jäähyväiskeikan jälkeen Ozzy kertoi voivansa kuolla onnellisena, eikä olisi koskaan voinut koskaan uskoa, että sen kaltainen elämä on mahdollista mitä tämä oli saanut viettää.
 
Kuulin jo lukioaikana 2000-vuosisadan ensimmäisenä vuonna nykyisin valtio-opin tohtoriksi väitelleeltä lukiokaverilta ensimmäisen kerran 1990-luvun lopun Seinäjoella tapahtuneen, että tämä vilautti takamustaan, mitä siellä oli jokin herätysliike vastustamassa Black Sabatthia. Nythän Ozzyn kuolelman jälkeen Iltasanomat julkaisi myös artikkelin samasta aiheesta.
 
Huomenta Suomessa pyöri siinä otsikot alalaidassa, että "Kuoleeko Rock", mitä poistuvuus ajasta iäisyyteen vanhan liiton tekijöitä on jo aika liuta. En katsonut reportaasia, enkä osaa ottaa kantaa, onko 60-70 -llukuken nykyisin megalomaanisen uran luoneiden vastaavaa mahdollista esim. 1990-luuvn lopussa alottaneilla yhtyeillä, mitä medioiden toimintaspektri on yhä pirstaloituneempi ja rajatumpi se yleisö, lisäksi artistin keskimääräinen elinikä kaupallistumisen yhä voimakkaammin puskeneen pintaan on yhä lyhyempi tavallisesti. Nähtäväksi jää. Haasteet on monelta osin aivan toisenlaiset, mitä tyyliin nuorisotyöttömyyden runtelemassa British Steel -teräskaupungissa Birminghamissa 1960-luvun lopussa.
 
Ozzyn ja Black Sabbathin kaltaiset uranuurtajat ja pitkän uran luoneet toimii tietynlaisena esikuvana yhä uusille polville aloittaa musiikkiharrastus itse toimijana, eihän musiikki koskaan kuole vaikka kuinka tekoälyä pukkaa.
 
Ozzyn genomi-sekvenssitkin on tämän lopulta suostuttua testiin selvitetty se oli uusi tieto itselleni, mitä miehellä jossain sekvenssissä jokin sellainen data-pätkä, että mies olisi "mutantti", mikä selittää päihteiden käyttöä yms. rockstarban elämäntyyliä siedettävyyden puitteissa enemmän kuin "taviksilla".

Huomasin yhdellä foorumilla bootsin Glenn Hughesin viimeiseltä keikalta Sabbathissa 1986 ja pisti silmiin sertissä ettei Paranoidia soitettukaan... Oliko tuo tarkoituksella vaihtelun vuoksi jätetty pois vai että Hughes ei halunnut laulaa sitä? Vedettinkö tuota Martininkaan aikoina?

Regalis Apertura: Huomasin yhdellä foorumilla bootsin Glenn Hughesin viimeiseltä keikalta Sabbathissa 1986 ja pisti silmiin sertissä ettei Paranoidia soitettukaan... Oliko tuo tarkoituksella vaihtelun vuoksi jätetty pois vai että Hughes ei halunnut laulaa sitä? Vedettinkö tuota Martininkaan aikoina?
 
Paranoid on ollut setissä varmaan joka keikalla siitä lähtien kun se settiin putkahti vuonna 1970. Hughesin kanssakin se oli ne muutamat keikat mitä niitä nyt olikaan, ja jos se joltakin bootlegilta puuttuu, niin se puuttuu varmaan siksi, että se bootleg ei ole koko keikka. Tosin just tuolta Hughesin viimeiseltä keikalta se voi olla jätetty poiskin, koska Hughes oli vaan niin loppu, että encore ei enää irronnut.
 
j.

Setlist.fm:ää kun käy läpi, niin onhan Paranoid jätetty monestikin pois setistä. On se toki silti ihan kärkipäässä soitettujen biisien listalla:
 
Esim. 1994 (Martin) Paranoidia ei soitettu 23 keikalla kaikista 69 listatusta keikasta
https://www.setlist.fm/stats/black-sabbath-33d6806d.html?year=1994
 
1992 (Dio, Halford) kymmenellä keikalla 61:stä ei soitettu
https://www.setlist.fm/stats/black-sabbath-33d6806d.html?year=1992
 
1986 (Hughes) kahdeksalla keikalla 31:stä ei soitettu
https://www.setlist.fm/stats/black-sabbath-33d6806d.html?year=1986
 
1978 (Ozzyn vika vuosi alkuperäisessä) Paranoid jäi pois peräti 64 keikalta 101:stä
https://www.setlist.fm/stats/black-sabbath-33d6806d.html?year=1978

Torniojaws: Setlist.fm:ää kun käy läpi, niin onhan Paranoid jätetty monestikin pois setistä.
 
Eihän nyt setlist.fm:n perusteella voi mitään tuollaista päätellä. Sinnehän lisäillään noita just esim. bootlegien perusteella, ja siksi siellä on mm.
 
https://www.setlist.fm/setlist/blac … r-park-san-antonio-tx-63dca627.html
 
Tossahan on vaan ne biisit, jotka oli mukana siinä hyvin tunnetussa radiolähetyksessä/bootlegissa.
 
Paranoid oli kiertueilla (ihan 70-luvun alkua lukuunottamatta) aina jos ei nyt viimeinen biisi setissä, niin ainakin ihan loppupäässä, ja bootlegeissa on just se ongelma, että kun nauha loppui, niin sieltä jäi sitten just se Paranoid puuttumaan.
 
EDIT: Katoin vielä noita setlist.fm:n listoja tarkemmin. Eihän noissa tilastoissa ole mitään järkeä. Tai no on, mutta ei niitä voi mihinkään kyllä oikein käyttää.
 
Never Say Die -kiertueella soitettiin tuon mukaan 101 keikkaa. Jos jätetään basso-, kitara- ja rumpusoolot, sekä varmasti väärät pari biisiä pois listoilta, niin setlist.fm:n mukaan tuolla kiertueella soitettiin 515 biisiä. Siis noin 5 biisiä / keikka.
 
j.

Voitto Ankka: Paranoid on ollut setissä varmaan joka keikalla siitä lähtien kun se settiin putkahti vuonna 1970. Hughesin kanssakin se oli ne muutamat keikat mitä niitä nyt olikaan, ja jos se joltakin bootlegilta puuttuu, niin se puuttuu varmaan siksi, että se bootleg ei ole koko keikka. Tosin just tuolta Hughesin viimeiseltä keikalta se voi olla jätetty poiskin, koska Hughes oli vaan niin loppu, että encore ei enää irronnut.
 
j.
 
Joo kyllähän tuokin kävi mielessä että nauha loppui kesken mutta jäin siltikin vähän epäilemään olisiko kuitenkin jätetty poiskin ainakin joskus... Vähän samaan tapaan kuin Satisfactionin kanssa Stonesin jollakin kiertueella.
 
PS. Mitä Hughesiin tulee niin taisi äijä olla vaan tuohon aikaan niin pöllyssä ettei Paranoid enää kulkenutkaan keikan lopussa;)...

Aika amerikkalaiset hautajaiset oli. Yleisöltä olisin odottanut erilaista käytöstä.

Aloitin tuossa taas viimeaikaisten tapahtumien innoittamana kuuntelemaan koko tuotantoa läpi ilmestymisjärjestyksessä. Kuuntelen läpi vain studioalbumit, livet ja kokoelmat saavat jäädä kuuntelematta.
 
Tänään päästiin jo Deep Sabbathin yli, en ole ikinä tykännyt Born Againista, en sitten pätkääkään. En tiedä, mikä siinä tökkii. Myöskään Seventh Star ei ole ikinä iskenyt, Hughes ei myöskään oikein kuulosta hyvältä Sabbathissa. Toki, Seventh Star nyt on kysymysmerkki, onko se Black Sabbathia vai Iommin soolotavaraa - virallisesti kaiketi tuo lasketaan kuuluvan BS:n kaanoniin.
 
Mutta äsken pääsin Martinin aikaisiin levyihin. Headless Cross on aina ollut yksi bändin suosikkialbumeistani. Mahdan olla mielipiteeni kanssa aika yksin, jos sanon, että top-3 albumit tältä bändiltä ovat mulle olleet aina Heaven & Hell, Headless Cross sekä Dehumanizer.
 
Toki bändin alkupään tuotantoakin arvostan todella paljon, mutta eipä noita ekoja albumeita tule juuri ikinä kuunneltua muutoin, kuin näissä "kuuntelen koko tuotannon putkeen" -maratoneissa. Kyllähän tuolta alkupäästäkin löytyy sellaisia biisejä, joita tulee aina silloin tällöin kuunneltua, mutta harvemmin noita kokonaisia albumeita tulee kuunneltua. Toisin on noiden kolmen suosikkini kanssa, noita olen kuunnellut varmaan bändiltä eniten, ja taitaapi olla, että kuuntelen noita vielä jatkossakin.
 
Hittejä ja huteja löytyy joka levyltä, joiltakin tosin enemmän huteja kuin hittejä.

Noita Ozzyn aikaisia levyjä pohdin, niin mulla on niistä semmonen joku jako, että ekat kolme on ns. raakoja bändilevyjä. Vol.4 on tyylillinen vedenjakaja, jonka jälkeen lähtee taiteellisempi ja kokeellisempi jakso joka huipentuu Sabotageen. Technical Ecstasy ja Never Say Die ovat sitten jälkihöyryillä pusattua sekavaa kamaa, jossa on mukana vielä osittain toimivaakin tavaraa.
 
Itselle on ehkä etäisimmäksi klassikkolevyistä jäänyt Sabbath Bloody Sabbath. Hyvä levy kaikin puolin, mutta jostain syystä en ole koskaan oikein saanut kunnon otetta tähän. Sen biisilistaakin kun katselee, niin on vähän semmonen fiilis että tulisi skipattua melkein kaikki. Ehkä pitäisi kuunnella taas. Monillehan tämä on juuri bändin suurin mestariteos.
 
Joillekin taas Sabotage on bändin paras ja yleisesti kovimpia levyjä ylipäätään. Itsekin tykkään, mutta jostain syystä on jäänyt mieleen kummittelemaan jotkut ihme arviot, että joidenkin mielestä se oli bändin alamäen alku ja ensimmäinen heikompi suoritus.
 
edit:
 
Vol 4:stä tulee aina ja ikuisesti mieleen yksi Haribon karkkipussi, koska ekoilla kuuntelukerroilla tuli samalla innoissaan jyystettyä semmoisia. Nyt se assosiaatio elää mielessä hautaan asti.