Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Edit: no itse asiassa King Crimsonin debyyttilevy vuodelta 1969 yhdisti jo heviriffittelyn ja progeilun: http://www.youtube.com/watch?v=yUF5ePCaW8c&feature=related
 
Entäpä Fripin kitarasärö Larks' Tongues in Aspicin aikoihin?
http://www.youtube.com/watch?v=ezZIxZsD6H4
Tai entäpä Redin painostava ja raskas tunnelma?
http://www.youtube.com/watch?v=5EA0AIaS-Ps
Progeheviähän se jo sillon oli.

kyllä DT on aika paljon velkaa sellaiselle nykyään kovin aliarvostetulle orkesterille kuin Queensrÿche ja ehkä kaikkien aikojen parhaalle teemalevylle, Operation:Mindcrimelle.
 
Tääkin on jännä juttu.. Mun mielestä Queensrychellä ei ole muuta tekemistä progen/progressiivisen metallin kanssa muuta kuin tuo teemalevy aspekti. Operation Mindcrimellakin yksittäiset biisit on aika suoria ja simppeleitä. Mä heittäsin queensrychen tilalle tuohon ylös sellaisen nimen kuin Fates Warning.

Ja mun mielestä edelleenkin tuo dynamiikka sun muu tarkoittaa sitä, että osataan tehdä kaikenlaista musiikkia. Ei vain death metallia ja akustisia folk-biisejä, niinkuin Opeth, vaan myös poppia, jazzia ja vaikka humppaa. Eikä "ego" kärsi siitä.
 
Onkohan sulla termistö hieman hakusessa? Dynamiikalla ei nyt tässä kaiketi tarkoiteta minkään artistin monipuolista tai vaihtelevaa biisiarsenaalia. Ja tuo Opeth-veto oli minusta hieman outo.
 
Ja mitä Devinin levyihin tulee, ei se yleissaundi missään ole erityisen dynaaminen tai hengittävä. Tuontantohan on kautta linjan melko tiiviiksi kompressoitua ja tasaista.

Meikästä on vähän turhaa miettiä, että mikä bändi ehti ensin tehdä minkäkin jutun, koska joka bändillä on aina ollut ne esikuvansa, joista ideaa on vain viety eteenpäin ja jatkettu sitä juttua sitten omalla tavallaan. Esim DTn Awake on sellainen levy jonka tunnelma, raskaus ja kokeilevuus tuntuu ihan nykypäivänäkin tuoreelta jutulta ja meikästä on kyllä ymmärtämättömyyttä väittää, että sen levyn vaikutteet eivät olisi selkeästi kuultavissa näissä nykyisissä progemetal (miten kukin tuon genren sitten ymmärtääkin) bändeissä. Oli se bändi sitten Tool, Meshuggah, Symphony X, Pain of Salvation jne.
 
Samaan kastiin voi toki heittää vaikka Metallican Puppetsin tai jo mainitun Justicen. Nekin levyt ovat helvetin tärkeitä merkkipaaluja progemetalin synnyssä, vaikka Metallicaa ei miksikään progemetalliksi haluaiskaan laskea, ei sillä sinänsä ole merkitystä. Mutta kuitenkin, jostain se Metallicakin on ne juttunsa ottanut ja jatkanut vain eteenpäin. Tuo Metallica on mun mielestä vähän sama asia kuin tuo Queensryche; en mihinkään progemetal luokkaan heittäisi kumpaakaan, mutta en kiistä etteikö kummankin bändin vaikutus olisi kuultavissa nykypäivän progemetallissa.
 
Mutta se pointti on jota koitan hakea, että vaikka lähes kaikki nämä klassikkobändit ovat ammentaneet inspiraatiotaan joltain edeltäjältään, niin silti pitäisi muistaa näiden bändien merkkiteokset (oli bändi sitten Metallica, Queensryche, King Crimson, Pink Floyd tai Dream Theater) ja koittaa peilata niitä nykypäivän musiikkiin. Ihan "lähtögenrestä" riippumatta.

Esim DTn Awake on sellainen levy jonka tunnelma, raskaus ja kokeilevuus tuntuu ihan nykypäivänäkin tuoreelta jutulta ja meikästä on kyllä ymmärtämättömyyttä väittää, että sen levyn vaikutteet eivät olisi selkeästi kuultavissa näissä nykyisissä progemetal (miten kukin tuon genren sitten ymmärtääkin) bändeissä. Oli se bändi sitten Tool, Meshuggah, Symphony X, Pain of Salvation jne.
 
Olen sitten ymmärtämätön, mutta en kuule yhteyttä Meshuggahin tai Toolin sekä tuon levyn kanssa. DT:n musiikissa olen kyllä kuullut vaikutteita kummastakin, mutta toiseen suuntaan en nyt kyllä hoksaa.

Olen sitten ymmärtämätön, mutta en kuule yhteyttä Meshuggahin tai Toolin sekä tuon levyn kanssa. DT:n musiikissa olen kyllä kuullut vaikutteita kummastakin, mutta toiseen suuntaan en nyt kyllä hoksaa.
 
Heittelin randomilla kakkia bändejä mitä täällä on mainittu, ehkä ois pitäny sanoa vaan nykyprogemetal. Etkö tajunnut mun pääpointtia kun tuohon takerruit?

Etkö tajunnut mun pääpointtia kun tuohon takerruit?
 
Viestisi oli muotoiltu niin, että nimenomaan kaikissa mainitsemissasi bändeissä kuuluu selkeästi Awake-levyn vaikutus. Kun ei kuulu. Kyllä pääpointin muutoin ymmärsin.

Viestisi oli muotoiltu niin, että nimenomaan kaikissa mainitsemissasi bändeissä kuuluu selkeästi Awake-levyn vaikutus. Kun ei kuulu. Kyllä pääpointin muutoin ymmärsin.
 
Pitää olla tarkempi jatkossa. Awaken vetäsin esimerkiksi sen selkeän metallilinjan (kun välillä tuntuu olevan erimielisyyksiä mikä ylipäätänsä on metallia) takia, kävishän noi muutkin alkupään DT-lätyt.

Mielestäni progressiivisuus ilmenee metallissa(tai rockissa) vähän yksinkertaistettuna kahdella erilaisella tavalla, tai sitten näiden yhdistelmänä. On yhtyeitä jotka ovat progea koska niiden tapa soittaa metallia on itsessän progressiiviseksi määriteltävää(meshuggah, tool jne. ja kai tähän voisi laskea progemetallin genrenä, eli dream theaterit ja vastaavat), sekä niitä joiden progressiivisuus tulee metallin ulkopuolisten elementtien erikoisemmasta käytöstä. Tosin yleensä ne bändit jotka tekevät vaikka synalla ja erilaisilla folksoittimilla, tai elektronisen musiikin keinoilla oudompia äänimaisemia soittavat myös sen metallin ainakin jonkun verran siitä normista poiketen.
 
Tuota jakoa kyllä sotkee aika pahasti se, ettei jäkimmäisen ryhmän bändejä mielletä samalla tavalla progeksi kuin edellisiä ja ne usein kuuluvat jo johonkin muuhun ryhmään. Esimerkiksi post-rockissa ja industrial-, sekä black metallissa(varsinkin kun kokeilevammassa synkässä musiikissa sekoittuvat genret ja vaikutteet usein aika hilpeästi) voi olla usein jo lähtökohtaisesti senverran outo sävellys, että ne olisivat mielestäni jo suoraan progea normihevin asteikolla. Saa soittaa aika omaperäistä folk black metallia että lasketaan progressiiviseksi, mutta hevibändille riittää siihen parin jo moneen kertaan tehdyn vähän monimutkasemman jutun mukaan ottaminen.
 
Tähän vaikuttaa varmaan myös se, että joku vähänkään karusoundisempi black metal on helposti aika harmaata massaa kuuntelijalle, joka ei ole tottunut sentyyppiseen musiikkiin, jolloin siitä musiikista jää käytännössä kaikki oleellinen välittymättä ja toisaalta valtavirran ulkopuolisessa black metallissa on miltei itsestään selvyys että tehdään mahdollisimman aitoa musiikkia niin, että se on ikäänkuin peilikuva tekijästään, jolloin teoriassa jokainen bändi on suht erilainen. Tällöin se mikä on toisille progressiivisuutta on toisille normi, joten en ihmettele ettei samoista asioista puhuta samoilla nimillä.

Joku sentään mainitsi Fates Warningin...
 
Itse lisäisin tänne pari aikalailla kovinta progressiivista metalliorkesteria:
 
- VOIVOD -
Jos näiden hullujen musa ei ole kehityksellistä niin mikä sitten? Varsinkin Killing Technology - The Outer Limits aikakausi on mannaa.
 
- WATCHTOWER -
Unohdettu helmi, joka pesi biiseillään ja meiningillään Dream Theaterin esikoisen ilmestyessään mennen tullen (Control And Resistance lätty tuli samana vuonna tai ainakin vuoden sisään...)
 
Suomesta on pakko mainita MALPRACTICE.

Oman soittolistani kärkipäästä löytyy ISIS ja Sikth..
 
Varsinkin Sikthissä on käsittämätöntä kuinka tuollainen tekninen kouhotus pysyy kasassa ja kaikki tehdään kuitenkin musiikin ehdoilla. Yhdessäkään biisissä ei tule sellaista soittotaidolla pätemisen fiilistä, ainakaan itselleni.. Juuri tuo on se asia missä monet "progemetallibändit" epäonnistuvat.. Myös äänimaisemat on varsin kohdallaan kyseisen artistin tuotannossa..
 
Saundithan sikthillä on varsin modernit ja kaupalliset, mutta varsinkin lauluista löytyy sellaista vihaa ja "heikkouttakin", johon taas niin monet laulajat ei kykene..
 
Tiedän kuitenkin että kyseinen orkesteri jakaa mielipiteitä voimakkaasti, joten kenellekkään en sitä täällä ala myymään..
 
ISIS taas vaikuttaa varsinkin Live DVD:nä jossa menoa ja tunnetta on uskomattoman paljon noinkin rauhalliseen musiikkiin.

Progehtavasta musasta itselle iskee seuraavat:
 
Opeth
SikTh
The Dillinger Escape Plan
Between The Buried And Me
Vanhan kunnon Dream Theater
Porcupine Tree - ainakin ne massiiviset biisit kuten 'Anesthetize'
 
jnejne...

Kiitän kaikista uusista tuttavuuksista. Täytyy sanoa että en itsekkään aikaisemmin kuunnellut DT:tä, sitten se yhtäkkiä iski kuin metrinen koivuhalako. Kun puhuitte tuosta että DT:n dissaaminen yleistä, niin sanon sen että en ole koskaan välittäny mistään NS "massavirrasta" esim en välitä vaikka lähestulkoon kaikki täällä korvessa kuuntelevat jotakin poppia/rappia. Enkä alkanut kuunnella heviä ku se on alkanut kasvattamaan suosiotaan. Kuljen niin sanotusti omia polkujani enkä välitä muiden mielipiteistä. Kaikilla on oma maku, ja itse en lähde minkään muoti villityksen perään sitä vaihtelemaan. Kiitos vielä kaikista uusista progemetalli tuttavuuksista.

Dream theaterin vanhempi matsku on kovaa ja King Crimson on kyllä tosi kovaa.
Erityisesti Epitaph on oma suosikki.
 
Proge on vähän niinku musiikin pitkänkaavan mukaan syöty ravintola ateria, kun taas toisessa päässä moni muu musiikki on kun pikaruokaa mäkistä.

Dream theaterin vanhempi matsku on kovaa ja King Crimson on kyllä tosi kovaa.
Erityisesti Epitaph on oma suosikki.
 
Proge on vähän niinku musiikin pitkänkaavan mukaan syöty ravintola ateria, kun taas toisessa päässä moni muu musiikki on kun pikaruokaa mäkistä.
 
Niin, ja samaa vertausta käyttäen voi sanoa että proge on vähän niinkuin tehosekoittimesta tullut soosi kaikesta mahdollisesta mitä ravintolan kaapeista ja roskiksista löytää.
 
Kyllä sitä roskaa progen puoleltakin löytää, ehkä jopa enemmän kuin muun musiikin puolelta.

Proge on vähän niinku musiikin pitkänkaavan mukaan syöty ravintola ateria, kun taas toisessa päässä moni muu musiikki on kun pikaruokaa mäkistä.
 
Ja kyllä huonoistakin aineksistakin saa maistuvaa safkaa kun tarpeeks hyvin maustaa. Toisaalta taas hyvät aineet ei pääse oikeuksiinsa huonon kokin käsissä :)
 
Välillä on kiva maistella erikoisia makuja mutta kyllä se ihan perus ruisleipä ja maitokin maistuu välillä mainiolta.

Itselleni uppoaa ainakin Dream Theaterin koko tuotanto, se on jo ollut usean vuoden se the bändi ja siihe ei vain ikinä kyllästy. Toisia hyviä progemetalli bändejä ovat esimerkiksi Symphony X ja Shadowgallery.
 
Muita progemetallibändejä ei tule juurikaan kuunneltua, mainittakoon nyt esimerkkinä Tool, joka oli aivan käsittämätöntä skeidaa, jos sitä nyt progemetalliksi voi sanoa.

Itselleni uppoaa ainakin Dream Theaterin koko tuotanto, se on jo ollut usean vuoden se the bändi ja siihe ei vain ikinä kyllästy.
 
Kyllä se siitä, ajan kanssa.

Kyllä se siitä, ajan kanssa.
 
Kesäkuussa DT-coverkeikkamme (lol) jälkeen eräs keski-ikäinen (n.30-40v??) mies tuli juttelemaan ja sanoi olevansa kova DT-fani (kaikki levyt jne...). Meikä on kuunnellu bändiä niin kauan kun "kunnon musiikkia" olen kuunnellut. Moni on fanittanut DT:tä lähes koko sen uran ajan... Miksi siitä muka pitäisi "kasvaa ulos". Miksi DT olisi jotenkin ei-vakavastiotettavampaa kuin joku muu bändi? Ainakaan en voi sanoa juuttuneeni mihinkään musaan, aina etsin uutta... No turha tästä on väitellä, DT:tä kun saa mollata ihan vapaasti kuinka paljon vaan huvittaa... :)