Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mä huomasin pari vuotta sitten tulleeni vanhaksi. Ennen esim. kaljotteluiltojen alkumusat koostuivat pelkästä metallista, mutta nykyään hevibiisit ovat lähinnä höysteenä Tracy Chapmanin, Jeff Buckleyn, Nik Kershawin ym. seassa. Jotenkin vain nää on niitä levyjä jotka eksyy automaattisesti soittimeen illan pimetessä. Enkä mä ole siitä ressiä repinyt, että esim. Mari Rantasilan musa on tehnyt "heviukkoon" vaikutuksen. Säästän sen raskaimman hevin siihen tilanteeseen että sille _oikeasti_ tulee tarve; "nyt tarttee saada kunnon mäiskettä täysillä ja heti". Näissä tilanteissa se toimii huomattavasti paremmin kuin niin, että sitä jatkuvasti tiskauksen taustallakin kuuntelee.

kai stereoistasi löytyy volume numiska? opettele hyvä mies kuuntelemaan hiljemmalla musiikkia.
 
Olikohan tämä nyt sarkasmia? Sanoin sillä "tahdilla" en volyymillä. Ehkä huudattaa verbi hämäsi. Kuuntelen musiikkia todella paljon määrällisesti, en todella lujaa.

Niinpä niin. Viestisi vain vahventaa käsitystäni nykymusiikin arvoista ja prioriteeteistä.
 
Täh? Nyt pitää puuttua, vaikkei topicciin kuulukkaan. John Titor nimimerkki vastasi soittojuttuihin. Etkö itse juuri puhunut nimenomaan soittamisesta, niinkun quotestasi käy ilmi:
 
Niin, tässä tullaan myös siihen, että soittajien taso on pudonnut. Toisaalta loistavia soittajia yksilösoittajina löytyy, mutta bändit eivät groovaa ja soita tiukan löysästi yhteen. Vanha "tight but loose" -periaate on aika harvinaista kamaa...
 
----
 
Kuten tuossa joku yllä hyvin toteaa on se olennainen unohtunut, eli ne biisit ja se miten niiden vahvuudet tuodaan parhaiten esille.
 
Eli miten taas tämä liittyi mitenkään sitten siihen soittamiseen? Muuten asiallinen vastaus, mutta vähän mutkistaa taas tajuamasta mikä oli pointtina.
 
Toisekseen ihan yleisesti: Miten se soiton harjoittelun focus vie mukamas biiseiltä terää? Tätä käsitystä en ole ikinä ymmärtänyt. Tekniikan harjoittelu ainakin mulla päin vastoin ruokkii biisien musikaalisuutta, jos se jotain tekee, mutta ei nämä kaksi asiaa missään riippuvaisessa suhteessa keskenään tarvitse olla.
 
Kolmanneksi, jos jonkun mielestä on jees kuunnella 230bpm blastia 40minuuttia putkeen, niin antaa pojan/tytön kuunnella. Itsehän itse kukin sen päättää mitä juttuja hakee. Alkaa tosissaan palamaan hermo kun aina jonkun pakko käydä pätemään jollain musiikillisilla arvoilla metallitopikkeihin, kuinka "Nyanssit" ja "kappalerakenteet" ja "proge" ja "hiplaus" on tärkeintä ja teidän Bullet for my Valentinenumetalteknohevirammsteinit on perseestä. Voi saatana.
 
Hevi on dorkien musaa, minä olen dorka, tykkään mossata ja juoda kaljaa ja nauraa vessahuumorille. Jos sinä, kuka tätä jaksaakin lukea, et niin tykkää tehdä ni voi veljet sitten ei varmaan kannata.

Eli miten taas tämä liittyi mitenkään sitten siihen soittamiseen? Muuten asiallinen vastaus, mutta vähän mutkistaa taas tajuamasta mikä oli pointtina.
 
Eikö kappaleen vahva tulkitseminen ole nimenomaan sitä soittotaitoa?
 
Toisekseen ihan yleisesti: Miten se soiton harjoittelun focus vie mukamas biiseiltä terää? Tätä käsitystä en ole ikinä ymmärtänyt. Tekniikan harjoittelu ainakin mulla päin vastoin ruokkii biisien musikaalisuutta, jos se jotain tekee, mutta ei nämä kaksi asiaa missään riippuvaisessa suhteessa keskenään tarvitse olla.
 
Tätä ei liene kukaan väittänytkään. Eri asia on se, voidaanko pelkän "teknisen kyvykkyyden" kohdalla puhua soittotaidosta; ts. mitä oikeastaan tarkoittaa kun sanotaan jonkun osaavan soittaa hyvin?
 
Totta kai tekniikkaa pitää hallita, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Mutta voiko se määrätä koko soittotaidon, miten tarkasti ja nopeasti soitat mutkikkaatkin kuviot? Itse näkisin, että se on vain yksi osa-alue.
 
Mennään muuten kovasti ohi aiheen. Ehkä sitä biisien musikaalisuutta syö kuitenkin enemmän se puheena ollut kompressointi kuin soiton "teknistyminen" (jos niin voidaan sanoa).
 
Hevi on dorkien musaa, minä olen dorka, tykkään mossata ja juoda kaljaa ja nauraa vessahuumorille. Jos sinä, kuka tätä jaksaakin lukea, et niin tykkää tehdä ni voi veljet sitten ei varmaan kannata.
 
Relaa nyt vähän, ei hevin takia kannata otsasuonia tykyyttää :)

Tätä ei liene kukaan väittänytkään. Eri asia on se, voidaanko pelkän "teknisen kyvykkyyden" kohdalla puhua soittotaidosta; ts. mitä oikeastaan tarkoittaa kun sanotaan jonkun osaavan soittaa hyvin?
 
Jep. Hyvä soitto on aika abstrakti käsite ja siitä voi olla montaa mieltä. Sen verran tuo liittynee kuitenkin aiheeseen, että esimerkiksi rumpalit ei tunnu osaavan soittaa studioissa kovinkaan hyvin. Dynamiikanhallinta on hieman kadonnut nykyisistä soittoihanteista (myös muilla soittajilla), ehkä sitten juuri metallin soundipolitiikasta johtuen. Mättökohdissa jokaisen virpaniskun ei tarvi lyödä munille, kun se voidaan kompressoida tukkoon...ja onhan se kivuliasta lyödä munille kokoajan muutenkin. Sitten taas päinvastoin ei osata hissutella rauhallisemmissa kohdissa kun tekniikka korjaa senkin.
 
Studiosoittokin on hyvin paljon eri taito kuin livesoitto juuri näiden asioiden takia. Se todella kuullostaa täysin erilaiselta jopa nauhalla kun taotaan kovaa silloin kun pitää.
 
Relaa nyt vähän, ei hevin takia kannata otsasuonia tykyyttää :)
 
Känkkäränkkä päivä, ei onnistu nyt.

Olikohan tämä nyt sarkasmia? Sanoin sillä "tahdilla" en volyymillä. Ehkä huudattaa verbi hämäsi. Kuuntelen musiikkia todella paljon määrällisesti, en todella lujaa.
 
no, anteeksi jos ymmärsin väärin, mutta myös osittain siltä se on vaikuttanut kokoajan.
 
Edelleenkin suosittelisin kuuntelemaan jotain muuta sinne väliin, eikä vaan kokoaikaa jäätävää mättöä ja paahtoa. ellet sitten ole näitä yhden genren miehiä...?

Jännä juttu...mulla ei oo koskaan ollu niinsanottua henkilökohtaista ongelmaa juuri sillein että en jaksa/pysty kuuntelemaan nykyheviä ylipäätänsä sen takia kun ovat masteroineet miten ovat. Henkilökohtaisesti olen saanut aseteltua musiikkimakuni sen verran laajaksi ja monimuototiseksi, että en kyllästy mihinkään. Ja voin puhtaalla omallatunnollani sanoa sen, että se on tullut luonnostaan. Vittu, jos mulla alkaa mitta täyttyä ja tekee mieli jotain muuta niin mähän haen jotain muuta, mutta kun en ole koskaan "luukuttanut itseäni" niin tukkoon etten voisi kuunnella heviä vaikka viikkoon. Aina sitä tekee mieli kuunnella.
 
Mutta se täytyy sanoa, että siinä mielessä samaistun ongelmassa rypeviin kirjoittajiin, että minusta tosissaan nykymetallibändit kuulostaa ehkä vähän liian samanlaisilta, ja juuri soundillisesti. Tuntuu että kaikki haluaa pelata "varmoilla korteilla" ja tehdä niinkuin muutkin tekee, oli soittotaito sitten mitä oli. Mutta toki joitain poikkeuksia löytyy. Ja kun en löydä sitä monimuotoisuutta metallin alueelta, pitää hakea sitä myös jostain muualta. Näin mulla.

Mua vähän tökkii tässä nykymetallissa se tapa, miten bassoa käytetään. Monet bändit tekevät justiin sitä, että lyödään joku kiva geneerinen särö bassoon ja vedetään sitä saakelin "tän tän tän tän-tän"-komppausta. Erota siinä sitten bassolinjoja (jos edes on sellaisia monella), kun alavireiset kitarat yhtä kovine säröineen vievät bassolta jalansijan ihan tyystin.
 
Varmasti on vieläkin bändejä, joiden basistit ovat kunniakkaita veikkosia, mutta tälläinen homma on pistänyt korvaan hirviän monilla uuden aallon metallibändeillä.

, ei sitä metallia tarvi kokoajan kuunnella.
 
-Eikö ??? :)

"Kuten tuossa joku yllä hyvin toteaa on se olennainen unohtunut, eli ne biisit ja se miten niiden vahvuudet tuodaan parhaiten esille.

Eli miten taas tämä liittyi mitenkään sitten siihen soittamiseen? Muuten asiallinen vastaus, mutta vähän mutkistaa taas tajuamasta mikä oli pointtina...."
 
Minulle musiikin ydin on sävellys, biisi. Samalla koen, että soittotaito on keino tuoda biisi ja ydin selvästi esille. Akrobatia, suorittaminen ja voimistelu ovat asioita erikseen.
 
En ole missään vaiheessa väittänytkään, että sävellyksellisesti (oli genre sitten mikä tahansa) hieno biisi ja teknisesti briljantti soitto sulkisivat toisiaan pois.

Mua vähän tökkii tässä nykymetallissa se tapa, miten bassoa käytetään. Monet bändit tekevät justiin sitä, että lyödään joku kiva geneerinen särö bassoon ja vedetään sitä saakelin "tän tän tän tän-tän"-komppausta. Erota siinä sitten bassolinjoja (jos edes on sellaisia monella), kun alavireiset kitarat yhtä kovine säröineen vievät bassolta jalansijan ihan tyystin.
 
Varmasti on vieläkin bändejä, joiden basistit ovat kunniakkaita veikkosia, mutta tälläinen homma on pistänyt korvaan hirviän monilla uuden aallon metallibändeillä.
 
Alavireiset kitarat ovat tunkeutuneet basson alueelle ja useassa tapauksessa bassoa ei tarvitsisi ollenkaan. Basso taitaa olla mukana kun "se vaan pitää olla" tjms.

Alavireiset kitarat ovat tunkeutuneet basson alueelle ja useassa tapauksessa bassoa ei tarvitsisi ollenkaan.
 
Kyllä se basso on "pakollinen", sillä ilman sitä kitarat eivät kuulosta oikein miltään. Bassosta se suurin muna tulee kitaraan, tosin sitä ei kovin moni tunnu tiedostavan.

Nyt kun eilen tuli taas kuunneltua, tuli mieleeni että hyvä bändi tätä "vaivaa" auttamaan on Clutch. Kannattaa tsekata, jos ei ole jo entuudestaan tuttu.
 
http://www.pro-rock.com/

Bassosta se suurin muna tulee kitaraan, tosin sitä ei kovin moni tunnu tiedostavan.
 
ehkä näin, mutta kyllä sen tiedostaa jos se puuttuu... =D

Alavireiset kitarat ovat tunkeutuneet basson alueelle ja useassa tapauksessa bassoa ei tarvitsisi ollenkaan. Basso taitaa olla mukana kun "se vaan pitää olla" tjms.
 
Niin tai sitten jätetään suosiolla pois -> Pig Destroyer.
 
Komppaan myöskin yllä mainittua Clutchia.

Niinpä niin. Viestisi vain vahventaa käsitystäni nykymusiikin arvoista ja prioriteeteistä.
 
Kuten tuossa joku yllä hyvin toteaa on se olennainen unohtunut, eli ne biisit ja se miten niiden vahvuudet tuodaan parhaiten esille.
 
Jos haluat kuulla käsittämättömän hienoa, tiukkaa, tarkkaa, mutta rentoa livesoitantaa, niin hanki kuunneltavaksesi Lynyrd Skynyrdin livelevy "One more from the road" ja saatat ehkä ymmärtää mistä puhun.
 
Mitä tulee esimerkiksi 60- ja 70 -lukujen varhaisiin hard rock -bändeihin, niin monilta soittajilta löytyi jazz-taustaa ja aitoa paloa improvisoida. Katsopa esimerkiksi Purplen 70-luvun alun vetoja, joissa soitossa on hienosti ilmaa, mutta samalla tiukkuutta.
 
Sama pätee soundeihin ja näistä nykyikoneista hyvä esimerkki löytyy Zakk Wylden tuotannosta ja sen soundimaailmasta. Tsekkaappa Pride&Gloryn levy ja vertaa sitä vaikka BLS:n tai miksei Ozzynkin soundeihin. Eroa on nimittäin (mielestäni) ensin mainitun eduksi todella paljon.
 
Mutta makuja on yhtä monia kuin on persereikiäkin ja ainahan sitä voi hakea niitä, miten se nyt menikään, "200bpm 16-osatukutukubiisejä" näiltä kaikenmaailman dragonforceilta.
 
Peace!
 
Jos sun mielestä Dragonforce ja Deep Purple soittaa tiukasti niin onnea vaan, taidetaan kuunnella musiikkia hiukka eri korvin. Purplea on mukava kuunnella, mutta tiukkuudesta ne on aika huono esimerkki.
 
Ootko ajatellut että vika voi olla sussa? Jos sun mielestä ykskään nopea biisi ei oo hyvä, mutta muiden mielestä hyviä biisejä on sekä hitaita että nopeita, voi olla että sä et osaa vaan kuunnella nopeaa musiikkia. Korvat auki.

Jos sun mielestä Dragonforce ja Deep Purple soittaa tiukasti niin onnea vaan, taidetaan kuunnella musiikkia hiukka eri korvin. Purplea on mukava kuunnella, mutta tiukkuudesta ne on aika huono esimerkki.
 
Mistä kohtaa Deep Purple ei ole tiukka? Sen takia, että nämä mainitsemasi 16-osatukutukubiisit puuttuvat? Ei tiukkuus tarkoita aina välttämättä sitä, että kaikki kuviot ovat tarkkaan suunniteltuja ja mahdottoman vaikeita.
 
Se millä minä olen aika hyvin onnistunut välttämään totaalisen kyllästymisen musiikkiin, on se, että yritän kuunnella musiikkia vain silloin, kun oikeasti tuntuu siltä. Tietystikään tämä ei ihan aina ja joka paikassa toimi, mutta estää kumminkin aivan täydellisen musiikkiburnoutin syntymisen.

Mistä kohtaa Deep Purple ei ole tiukka? Sen takia, että nämä mainitsemasi 16-osatukutukubiisit puuttuvat? Ei tiukkuus tarkoita aina välttämättä sitä, että kaikki kuviot ovat tarkkaan suunniteltuja ja mahdottoman vaikeita.
 
Tiukka ei välttämättä tarkoita samaa kuin toimiva/hyvän kuuloinen/groovaava sen tavanomaisessa merkityksessä. Tiukka tarkoittaa just sitä itteään, timellisesti ihan vitun tiukkaa, eli vitun tiukasti biitissä.

Tiukka tarkoittaa just sitä itteään, timellisesti ihan vitun tiukkaa, eli vitun tiukasti biitissä.
 
Eri asia sitten on, miten paljon tuolla on musiikillisen nautinnon kanssa tekemistä - se on pitkälti makuasia. Monasti se groove löytyy sieltä "välistä" :)
 
Tietty tiukkuus on toki suotavaa, mutta ns. konemaiseksi ei tule pyrkiä (Meshuggah, Fear Factory ym. laskettakoon tästä siis pois).

Eri asia sitten on, miten paljon tuolla on musiikillisen nautinnon kanssa tekemistä - se on pitkälti makuasia. Monasti se groove löytyy sieltä "välistä" :)
 
Tietty tiukkuus on toki suotavaa, mutta ns. konemaiseksi ei tule pyrkiä (Meshuggah, Fear Factory ym. laskettakoon tästä siis pois).
 
Niin. Itse olen samaa mieltä mutta monet ei. Toiset saa kiksejä eri jututista, jotku siis siitäkin, että kaikki on erittäin "tiukkaa" ja tarkkaa, joitaki kiehtoo se.