Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pendulous Skin on päätösbiisinä pettymys edellislevyn massiivisen upean Joseph Merrickin jälkeen. Rehellinen instrumentaaliveto olisi ollut parempi ratkaisu kuin tuo nykyinen ölinällä pilattu ratkaisu.
 
Itse ajattelin aluksi samoin, mutta lukuisten kuuntelukertojen jälkeen on alkanut kyseinen raita toimimaan. Tosin Joseph Merrickin tasolle ei silti välttämättä yllä.

Ja myös se piilojäynä pendulous skinin perässä. Ollu pojuilla hauskaa studiossa.

Ostin maanantaina Blood Mountainin, perskeleen kova! Onko Mastodonin muut levyt yhtä hyvää plaatua?

Ostin maanantaina Blood Mountainin, perskeleen kova! Onko Mastodonin muut levyt yhtä hyvää plaatua?
 
Ehdottomasti. Remission edustaa sitä raskainta puolta, Leviathan taas on lähempänä BM:ää... Molemmat on silkkaa laatua, suosittelen.

Joo nyt on tämä levy kuunneltu kahdesti läpi ja siihen se jää. Ei iske eikä uppoa. Täysin tyhjänpäiväistä ja persoonatonta jyystöä. Samaan aikaan olen kuunnellut Toolin 10000 daysia ja vaikka se on tuolla rockki puolella niin potki noin 10x enemmän perseelle.
 
Tämä on vain minun mielipide, vaikkakin hiukan provosoiva, mutta pettymyshän tämä oli.

Joo nyt on tämä levy kuunneltu kahdesti läpi ja siihen se jää. Ei iske eikä uppoa. Täysin tyhjänpäiväistä ja persoonatonta jyystöä.
 
Ok. Olen aika lailla päinvastaista mieltä. Onko sulla muuten cd+dvd-versio? Voisin ostaa.

Ok. Olen aika lailla päinvastaista mieltä. Onko sulla muuten cd+dvd-versio? Voisin ostaa.
 
Juu niin minäkin, vinyyli ja spesu-versio puuttuvat :)
 
Ton BM vinyylin ajattelin oikeesti hommata, on vaan sen verran komeat ja yksityiskohtaiset kannet levyssä - ei ole Cd:tä varten suunniteltu. Leviathanista löysin sattumalta tommosen picture-LP:n. Pakkohan se oli napata.

Siis levyn päätösraitahan on aivan mahtava. Rauhoittaa tunnelman hienosti

Joo nyt on tämä levy kuunneltu kahdesti läpi ja siihen se jää. Ei iske eikä uppoa. Täysin tyhjänpäiväistä ja persoonatonta jyystöä. Samaan aikaan olen kuunnellut Toolin 10000 daysia ja vaikka se on tuolla rockki puolella niin potki noin 10x enemmän perseelle.
 
Tämä on vain minun mielipide, vaikkakin hiukan provosoiva, mutta pettymyshän tämä oli.
 
Oon "väkisin"kuunnellut levyn jo n. 5 kertaa ja nyt vasta alkaa kolista. Veikkaan että kohta kolisee kovaa ja ei tarvi todellakaan kuunnella enää väkisin. Eka kerta oli vain jotain "melusaastetta".
 
Ostin levyn heräteostona arvosteluiden perusteella ja nyt vasta alkaa tuntua siltä että se kannatti. Soundin arvostelu oli tosi osuva.

Oon "väkisin"kuunnellut levyn jo n. 5 kertaa ja nyt vasta alkaa kolista. Veikkaan että kohta kolisee kovaa ja ei tarvi todellakaan kuunnella enää väkisin. Eka kerta oli vain jotain "melusaastetta".
 
Mastodon on tosiaan aika oman kuulosta musaa, saattaa mennä jokunen pyöräytys ennen kuin homman juonen hahmottaa. Vähän sama ilmiö kun mulla oli aikoinaan Toolin kanssa: ihmiset hypetti Aenimaa suu vaahdossa, mua ei bändi puhutellut oikein mitenkään. Mutta kas kas, kun ostin levyn tarjouslaatikosta syvempään testailuun niin levystä aukesi aivan uusia ulottuvuuksia. Lateraluksen ilmestyessä oli aika fanipoika :)

Joo nyt on tämä levy kuunneltu kahdesti läpi ja siihen se jää. Ei iske eikä uppoa. Täysin tyhjänpäiväistä ja persoonatonta jyystöä. Samaan aikaan olen kuunnellut Toolin 10000 daysia ja vaikka se on tuolla rockki puolella niin potki noin 10x enemmän perseelle.
 
Tämä on vain minun mielipide, vaikkakin hiukan provosoiva, mutta pettymyshän tämä oli.
 
Tässä se persoonallisuus iskee ja kurkkii vähän nurkan takkaa. Itselle tuli eka sellanen 'mitä helvetin häsellystä tämä on'-olo, mutta jotain jäi häiriköimään ja häilymään mieleen, ja siitä ne sitten alkoivatkin avautumaan, nuo oudot ja todellakin persoonalliset kitarakuviot ja skaalat... Näin niinkuin kitaristina.
 
Toolin kanssa kävi vähän päinvastoin: kuulosti ensiksi jotenkin liian simppeliltä ja palikalta, kuin se sit loppujen lopuksi onkaan.

Mastodon on tosiaan aika oman kuulosta musaa, saattaa mennä jokunen pyöräytys ennen kuin homman juonen hahmottaa. Vähän sama ilmiö kun mulla oli aikoinaan Toolin kanssa: ihmiset hypetti Aenimaa suu vaahdossa, mua ei bändi puhutellut oikein mitenkään. Mutta kas kas, kun ostin levyn tarjouslaatikosta syvempään testailuun niin levystä aukesi aivan uusia ulottuvuuksia. Lateraluksen ilmestyessä oli aika fanipoika :)
 
Makuasioita, sano kissa kun persettään nuoli. Itselle Remission ja Leviathan, sekä myös 9-song-demo (myöh. paremmin tunnettu Call of the Mastodonina) kolahtivat saman tien, varhaismateriaalin raakuus, Remission mukaansatempaavinineen Mastodon -riffeineen sekä Leviathan kypsänä progea tursuavana kokonaisuutena... mutta Blood Mountain ei edelleenkään iske, ei edes 20 kuuntelukerran jälkeen. Biisit hyviä, mutta se jokin puuttuu..
 
Mitä Tooliin tulee, aikanaan tutustuin bändiin rumpalikaverini innoittamana sekä kuultuani lukuisia "Enpä olisi ikinä uskonut että tuon näkösestä kaveristä lähtee tuommonen ääni" -tyylisiä kommentteja vuoden 2001(?) Provinssiesiintymisestä, ja sitten lainasin ed. main. kaveriltani Lateraluksen, mutta ei oikein toiminut.. Omistan Aeniman ja Lateraluksen, hyviä tunnelmallisia kappaleita, mutta kun ei vaan toimi niin ei toimi.. Progeksi en Toolia miellä kirveelläkään, ja MJK:n vokalisointi on omaan korvaani parhaimmillaankin vitun ärsyttävää määkinää.

Blood Mountain arvio linjoilla: http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=1761

Blood Mountain arvio linjoilla: http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=1761
 
Oli muuten varsin asiallinen ja informatiivinen arvio. Aika vähän on arvioissa puhuttu aiemmin noista hienoista soundeista, orgaanista ja eläväistä soitantaa jossa soittimet kuulostavat itseltään... Varsinkin rummut kuulostavat todella dynaamisilta. Hienoa että löytyy vielä levyjä joilla ei kaikkia raitoja ole prosessoitu ja mankeloitu masiinoilla. Jotenkin tulee jopa 70-luvun rock-klassikot mieleen tuosta ratkaisusta, 2000-luvulle päivitettynä toki.

Oli muuten varsin asiallinen ja informatiivinen arvio. Aika vähän on arvioissa puhuttu aiemmin noista hienoista soundeista, orgaanista ja eläväistä soitantaa jossa soittimet kuulostavat itseltään... Varsinkin rummut kuulostavat todella dynaamisilta. Hienoa että löytyy vielä levyjä joilla ei kaikkia raitoja ole prosessoitu ja mankeloitu masiinoilla. Jotenkin tulee jopa 70-luvun rock-klassikot mieleen tuosta ratkaisusta, 2000-luvulle päivitettynä toki.
 
Juuri tuo orgaaninen soundi iski minuunkin! Jos ois rummut olleet monotonista triggerilätinää ja kitaroissa prosessoidut supersäröt, ois levy jääny kauppaan vaikka olis ollu kuin hyviä biisejä hyvänsä.

Huomenna maanantaina tulee Subilta sitten tuo Mastodonin Conan-vierailu. Olikohan 23:00... Kannattaa katsastaa!

Perskule en tajuu ku vanhatkin Mastodon-levyt on hullun kalliita.

Perskule en tajuu ku vanhatkin Mastodon-levyt on hullun kalliita.
 
Ne on kato nii hyviii.

Perskule en tajuu ku vanhatkin Mastodon-levyt on hullun kalliita.
 
Riippuu mistä hankkii. Relapsen nettikaupasta $12-$14 kappaleelta.

Ne on kato nii hyviii.
 
Tämä pitää kyllä paikkansa, Remission ja Leviathan on kevyesti täyden hintansa arvoisia.
 
Call of the Mastodonin saa muuten ainakin Tunnelin Anttilasta hintaan 12,95e. Todella komeaa menoa löytyy myös tuolta levyltä... Soundit on hyvin erilaiset kuin tuolla Lifesblood EP:llä (jossa on siis samoja biisejä). Suosittelen.