Nyt kun olemme kuulleet ne ikävät uutiset, niin pistetääs pystyyn keskustelu Glennin soolouran tuotoksista, ukon soitosta yleensä jne..
Parikymmentä vuotta sitten ilmestyi Baptzim of fire, joka kolahti itelle samantien. Levyä ei voi oikein sijoittaa mihinkään alakategoriaan. Se on metallia monessa muodossa. Eka biisi Hard core on levyn parhaimmistoa. Tanakkaa riffittelyä, tarttuva kertsi. Toka biisi on cover Paint it black. Thrash-henkinen sovitus, mutta Glennin heikohkot laulajantaidot pilaavat biisiä. Levy ei juurikaan sisällä huonoja biisejä. Heikoin lenkki on Glenn itse kehnon lauluäänensä vuoksi. Silti tätä kuuntelee mielellään.
Toinen soolo ilmestyi vuonna 2006, nimeltään Edge of the world. Levy on kevyempi kuin BOF. Syntikoita on enemmän ja sävellykset monipuolisimpia. Levyn ongelma on tasapaksuus. Kolme biisiä erottuu täysin erokseen: Never say die, Resolution ja nimibiisi. Varsinkin ensin mainittu. Ihan kasarimenoa hyvässä mielessä. Glenn laulaa paremmin tällä levyllä.
Mitä tulee Judas Priestiin, parivaljakon toinenkin poistuu nyt. Faulkner paikkaa K.K. ta hienosti. Mutta kannattaako yrittää Glenniä enää jonku korvata? Mielestäni ei. Niin hyvä kitaristi kuin Sneap onkin, hän ei ole eikä tule olemaan yksi Priestin sieluista.
Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta itse haluaisin että Priest lopettaisi nyt tulevaan epäilemättä hyvään levyyn. Sneap hoitakoon keikat, ja Glenn+K.K. soittamaan muutama ikivihreä kiertueella yhdessä vielä kerran. |
yellow
Spiral
