Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kuinkas moni on perehtynyt Iommin Tompan soolotuotantoon ja mitäs mieltä olette näistä 3 lätystä ? Kovin raskaita ovat, mutta ehkä minun makuuni voisivat olla vähän menevämpiä. Ja Iommi -levy on kyllä omasta mielestä paras, kun siinä on sitä ns. varieteettiä.
 
Niih, ja saahan sitä sapattiakin ylistää, jos haluaapi.

Vuoden 2000 "Iommi" on parasta tuotantoa, kovia biisejä jokainen, mutta erityisesti Into the Night iskee. Juuri sellainen pimeän yön biisi kun ajelee jossain yksinään eteenpäin.

Ihan hyvä lättyhän tuo viimosin on... Riffit ihan ookoo, tosin eivät todellakaan miehen alkuaikojen tuotesten veroisia. Onpahan ainakin vaihtelua levyllä, kun joka piisissä on eri solisti.

Mua häiritsee lähinnä tuossa ekassa se ,että joka biisillä on erilainen/eri tasoinen solisti.Kuulostaa joltain kokoelma -levyltä eikä kovinkaan yhtenäiseltä.
 
Oikeastaan itse diggaan eniten Fused -levystä (with Glenn Húghes).Vaatii tosin kuuntelua ja mukana on muutama ei-niin-hyvä -biisi.

Itselläkin Fused ja DEP sessions vaativat monta kuuntelukertaa ennen kuin upposivat, eikä siltikään kunnolla.
 
Iommi -lättty on toki kokoelmanomainen, mutta eipä kyllä henk.koht haittaa yhtään.

Into The Night on kyllä kovin biisi omastakin mielestä, Iommi ja Idol kun tekisivät levyn niin voisi tulla ihan kovaa kamaa tuon perusteella.

Ihan mukiinmenevää on tuo soolotuotanto, ei kuitenkaan lähellekään niin hyviä ole nuo riffit kuin Sabbathin alkuaikoina. Idol ja Iommi saisi tosiaan tehdä enemmänkin yhteistyötä, mielenkiintoinen kappale tuo Into The Night.

Tiukkoja biisejä sisältää tämä Iommi levy, mutta taso ei pysy kovin korkealla
ja no tyylilajithan siinä muuttuu aika radikaalisti biisien välillä.
Kuitenkin Phil Anselmon, Dave Grohlin ja Serji Tankianin laulamat biisit on täyttä rautaa, ja parasta sitten Sabbathin Psycho man-biisin.
Etenkin Tankian laulaa paremmin kuin missään muualla.

Iommi pitää sisällään hyviä biisejä mutta en koskaan ole jaksanut sitä kovin paljoa pyörittää. Kokaonaisuus on niin rikkonainen ja "kokoelmamainen", kuten mainittua.
 
Fused taasen kolahti samantein ja sitä on tullut kuunneltua paljon. Muutama hieman heikompi biisi on päässyt mukaan mutta kokonaisuus on hyvä, biisit on vanhanajan kunnon heviä ja Hughes on Hughes, eli kiekukaulojen parhaimmistossa.