Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Terse. Mitä mieltä olette tästä Purplen levystä? Itse löysin sen vasta nyt vaikka Purplea on tullu kuunneltua jo pari kymmentä vuotta.

tämähän on deep purplen huonoimpia levyjä. se tehtiin niinä riitaisina ja vaikeina aikoina. en oo tutustunu mut en kyl taidakkaa tuhlata rahoja turhuuteen

Itse en kyllä pahemmin ole tuolle levylle lämminnyt. Selkeästi purplen heikointa osastoa.

Kyllähän noissa edellisissä jo asia selvisi, eli Purplen heikointa tavaraa tämä levy on. Unwritten law on oikeastaan ainoa kiinnostusta herättävä biisi koko levyllä. Mitzi Dupree tuntui aluksi suht' hyvältä, mutta ei se sitä kyllä ole.
 
Noin muuten olen sitä mieltä, että vaikka Purple tekee edelleenkin ihan kuunneltavia levyjä (varsinkin Bananas on yllättävän hyvä), niin olisi kyllä kannattanut jättää se comeback tekemättä silloin öbaut v. -84. Vaikka Perfect strangers onkin erittäin hyvä tekele, niin sen jälkeen bändi on hiljalleen muuttunut pelkäksi suojatyöpaikaksi vanheneville mutta poikkeuksellisen (?) ammattitaitoisille muusikoille.
 
"Ihan hyviä levyjä" kun on maailma täynnä ilman Deep Purpleakin. Vaikka kyllä minä tietysti sen seuraavankin studiolevyn ostan, vaikka ennestäänkin bändin levyjä on hyllyssä jo yli 30 kappaletta...

heh hassua olen pitänyt jokaisesta purple kokoonpanosta. Blackmore sekä Morse ovat minuun soittooni suuresti vaikuttaneita (vaikkei siltä kuulostaisi). Myös Bolin oli mielestäni loistava kitaristi. Purple on kyllä sellanen bändi joka on aina jollain konstilla pystynyt yllättämään. jokainen levy on oma seikkailunsa. helpostihan näitä uusia levyjä vertaa niihin 70-luvun alun helmiin, mutta totuushan on että tyyli on vaihtunut täysin. esim. purplen ekat levyt on aivan erilaisia verrattuna niihin kuuluisimman markin levyihin. ja myös coverdale/hughes/bolin meininki on myös aivan eri osastoa.
 
juu mutta asiasta kukkaruukkuun. en kyllä henkilökohtaisesti pahemmin pidä tuosta 80- luvun purplesta. ovathan ne toki omaan aikaansa sopivia levyjä. jep tämmöstä.

Jaa..no ei minusta niin huono levy kuitenkaan.Kohokohdat toki harvassa ja pudotus PS:stä melkoinen.Mielestäni heikoin studiolevy comebackin jälkeen on ollut Abandon.

niin no mielipide kysymyshän tuo on. omaan korvaani abandon on koht. hyvä...

Jep, otsikon levyllä on pari ok-vetoa. Mutta, vaikka en ole sataan vuoteen kuullutkaan, niin kyllä se seuraava eli "Slaves & Masters" oli aika surkeaa, Purpleksi. Melkein nolottaa, että kannessa lukee Deep Purple. Muistikuvat on tosiaan niiltä ko. levyn ilmestymisen ajoilta, mutta silti. Jotenkin ne sounditkin...phyi. Täytynee olla se huonoin DP-levy.

Jep, otsikon levyllä on pari ok-vetoa. Mutta, vaikka en ole sataan vuoteen kuullutkaan, niin kyllä se seuraava eli "Slaves & Masters" oli aika surkeaa, Purpleksi. Melkein nolottaa, että kannessa lukee Deep Purple. Muistikuvat on tosiaan niiltä ko. levyn ilmestymisen ajoilta, mutta silti. Jotenkin ne sounditkin...phyi. Täytynee olla se huonoin DP-levy.
 
En itse pidä edes Slaves & Masters levyä kovin huonona ja vaikkei se kovin "purplemainen" olekaan niin mukaan on eksynyt silti hienoja melodioita kuten Blackmoren kohdalla usein käy :-) Esmerkkinä nyt vaikkapa King of dreams ja Love conquers all.Toisaalta levystä käytetty "Deep Rainbow"-määritelmä osuu kyllä kohdalleen.
 
Ei Abandonkaan toki toivoton levy ole mutta varsin tasapaksua ja etenkin joidenkin biisien sovitukset tökkivät.Ja niitä kokonaisia "ässäbiisejä" ei oikein löydy.
 
IMO.

the house of blue light:in aikaan blackmore/gillan välit olivat jo aika tulehtuneet..ja ritchie sanoi jossain haastattelussa että he istuivat viikkoja huippukalliissa studiossa ja kellään ei varsinaisesti ollut mitään ideoita edes levylle..eikä blackmoren soittokaan ollut parasta mahdollista tuohon aikaan..90-luvulla mies mielestäni piristyi taas kummasti..

En itse pidä edes Slaves & Masters levyä kovin huonona ja vaikkei se kovin "purplemainen" olekaan niin mukaan on eksynyt silti hienoja melodioita kuten Blackmoren kohdalla usein käy :-) Esmerkkinä nyt vaikkapa King of dreams ja Love conquers all.Toisaalta levystä käytetty "Deep Rainbow"-määritelmä osuu kyllä kohdalleen.
 
Ei Abandonkaan toki toivoton levy ole mutta varsin tasapaksua ja etenkin joidenkin biisien sovitukset tökkivät.Ja niitä kokonaisia "ässäbiisejä" ei oikein löydy.
 
IMO.
 
tuo deep rainbow taisi olla gillanin keksimä..turnerin liityttyä tunnelma varmaan vapautui hieman ja mulla on nauhalla joitain haastatteluja blackmore/turnerilta missä ritchie oli aika rennon oloinen..

tuo deep rainbow taisi olla gillanin keksimä..turnerin liityttyä tunnelma varmaan vapautui hieman ja mulla on nauhalla joitain haastatteluja blackmore/turnerilta missä ritchie oli aika rennon oloinen..
 
Niin...Turnerin tuominen bändiin oli Ritchien idea - käsittääkseni.Battle rages on-levylle Gillan ymmärtääkseni tuotiin muiden (siis muiden kuin Blackmoren) vaatimuksesta.Tämä oli sitten "miehelle mustissa" ilmeisesti se viimeinen niitti ja mies erosi Purplesta 1993 Suomen keikan jälkeen.
 
Toki tyylikkäästi kesken kiertueen :-)

.Battle rages on-levylle Gillan ymmärtääkseni tuotiin muiden (siis muiden kuin Blackmoren) vaatimuksesta.
 
Eli levy-yhtiön vaatimuksesta, käsittääkseni.

Niin...Turnerin tuominen bändiin oli Ritchien idea - käsittääkseni.Battle rages on-levylle Gillan ymmärtääkseni tuotiin muiden (siis muiden kuin Blackmoren) vaatimuksesta.Tämä oli sitten "miehelle mustissa" ilmeisesti se viimeinen niitti ja mies erosi Purplesta 1993 Suomen keikan jälkeen.
 
Toki tyylikkäästi kesken kiertueen :-)
 
joo..aikamoista mökötystä oli tuo suomen keikka ritchiellä..omassa nurkassaan silmät ummessa jamitteli.. blackmore ja glover oli kai ainoita jotka turneria alunperinkään halusivat bändiin..turner on niitä harvoja joiden kanssa ritchie on tullut toimeen hyvin..

Eli levy-yhtiön vaatimuksesta, käsittääkseni.
 
Hmm..Varmaan sitten oli noin.Itse muistelen ,että muu bändi halusi Gillanin takaisin riveihin.Voi tietysti olla ,että Slaves & Masters levyn myynti ei ollut odotettua ja levy-yhtiö(kin) vaati Gillania takaisin.

Niin...Turnerin tuominen bändiin oli Ritchien idea - käsittääkseni
 
Lordin haastattelun noista ajoista muistan lukeneeni, eikä herra kovin ylistäviä kommentteja tosiaan JLT:sta antanut. Ansioluetteloon kirjattiin mm. Love Conquers All biisin täydellinen pilaaminen. Kieltämättä biisi voisikin olla Gillanin laulamana ja hieman 'erilaisena' sovituksena ihan pätevä Purple-balladi. Eipä silti, meikä kyllä tykkää JLT:stä Rainbowissa. Osasyynä ehkä se, että Rainbowin Difficult to Cure oli yks ensimmäisiä itsehankittuja levyjä.

Otsikon House of Blue Lightiltä mulla on jäänyt mieleen lähinnä Bad Attitude biisinä ja Call of the Wild, hmm...sangen hassuna videona.

Eipä silti, meikä kyllä tykkää JLT:stä Rainbowissa. Osasyynä ehkä se, että Rainbowin Difficult to Cure oli yks ensimmäisiä itsehankittuja levyjä.
 
Minusta JLT:tä morkataan kyllä turhaankin.Ukon ääni on kuitenkin varsin miellyttävä.Räkäähän siinä ei ole ,mutta hyvä laulaja mies mielestäni silti on.Tuli mieleen ,että Cut runs deep on mukava ralli.

Otsikon House of Blue Lightiltä mulla on jäänyt mieleen lähinnä Bad Attitude biisinä ja Call of the Wild, hmm...sangen hassuna videona.
 
Joo Bad Attitude on hyvä biisi - eritoten se lopun syntikka kasvattaa biisiä mukavasti.

Minusta JLT:tä morkataan kyllä turhaankin.Ukon ääni on kuitenkin varsin miellyttävä.Räkäähän siinä ei ole ,mutta hyvä laulaja mies mielestäni silti on
 
Yep, sen matskun laulamiseen, mitä Rainbow viime aikoinaan tuotti (siis Bent Out Of Shapeen asti), on vaikea kuvitella pätevämpää tyyppiä kuin JLT. Tunnustettakoon, että minusta esim. Can't Let You Go ja Stone Cold ovat yhtä lailla hienoja biisejä kuin joku Stargazer tai Tarot Womankin, painivat vaan eri sarjoissa. Eikä näistä jälkimmäisistä toimisi kumpikaan JLT:n laulamana, mutta vaikea on kuvitella ensimmäisiäkään Ronnien laulamana. Nyt tämä kuitenkin lipsahti enemmän Rainbow-aiheiseksi jutusteluksi joten eipä tällä erää muuta.

Yep, sen matskun laulamiseen, mitä Rainbow viime aikoinaan tuotti (siis Bent Out Of Shapeen asti), on vaikea kuvitella pätevämpää tyyppiä kuin JLT. Tunnustettakoon, että minusta esim. Can't Let You Go ja Stone Cold ovat yhtä lailla hienoja biisejä kuin joku Stargazer tai Tarot Womankin, painivat vaan eri sarjoissa. Eikä näistä jälkimmäisistä toimisi kumpikaan JLT:n laulamana, mutta vaikea on kuvitella ensimmäisiäkään Ronnien laulamana. Nyt tämä kuitenkin lipsahti enemmän Rainbow-aiheiseksi jutusteluksi joten eipä tällä erää muuta.
 
No, sen verran kuitenkin, että Turner oppi matkan varrella oikein päteväksi laulajaksi. Difficultilla oli paikka paikoin vielä vähän sellaista yliyrittämistä. Sanoisko "poika miehen saappaissa"-tyylistä kimitystä. Ehkäpä ei ollut oma tyyli vielä täysin kehittynyt siinä vaiheessa. Seuraavilla levyillähän, varsinkin B.O.O.S:lla kaveri vetää jo hienosti. Oppi käyttämään omaa ääntään sopivalla tavalla, eikä yrittänyt olla Dio, Gillan tai joku muu.

Itse muistelen ,että muu bändi halusi Gillanin takaisin riveihin.
 
En minäkään varmuudella muista, jossain kuitenkin luki että levy-yhtiön vaatimuksesta. Mutta ihan hyviä kavereitahan nuo muut taitavat Gillanin kanssa olla. Siis muut kuin Blackmore. Eli olet varmaan oikeassa. Alkaa perustieto näin vanhemmiten kadota mielestä...