Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Enpä löytänyt bändistä mitään keskustelua ja ihmetykseni on suuri näinkin mainion bändin ollessa kyseessä. Time Requiemhän on ruotsalaisen tilupetteri Richard Anderssonin lempilapsi, mies itse soittaa koskettimia yhtä varman vikkelästi, leveällä vibratolla ja röyhkeästi kuin itse Yngwie konsanaan. Melodinen metalli progemaustein on homman nimi.
Mahtavat melodiat ja taitava soitto hallitsevat levyillä ja laulajalla on todella miellyttävä ääni. Lisäksi musiikissa on sopivasti rosoa, niin että musiikissa säilyy muna. Kitarasaundi on yllättävänkin rankka hetkittäin. Ynkältä ja Johann Sebastianilta pöllityt jutut on huomattavan paljon tyylikkäämmin naamioitu kuin esimerkiksi juuri Malmsteenin levyillä, paitsi silloin kun ne toistuvat ilmeisimmissä muodoissaan. Kaikkien Symphony X:n ystävien luulisi mieluusti kuuntelevan levyn ainakin pari kertaa läpi. Itselläni bändi vaati sen että levyn jaksoi pyöräyttää pari kertaa ympäri, mutta sitten homma alkoi aueta. Suuri ihmetys valtaa mieleni, jos täällä ei kyseistä orkesteria tunneta.

Kyllähän Time Requiem on tuttu bändi, samoin kuin edeltäjänsä Majestic. Symphony X:n tyylistä, kosketinpainotteista pätevää tilu/progemetallia. Ainakin 2003 julkaistu TR:n esikoislevy toi monessa vaiheessa mieleen Symphony X:n, mutta erojakin toki löytyy, yhtenä huomattavimmista juuri tuo koskettimien hallitseva rooli. Uudempaan levyyn en ole vielä tutustunut. Hyvä bändi siis kyseisen genren ystäville, muille voi neoklassisten sormiharjoitusten määrä muodostua rasitteeksi.