Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hoksasinpa tänään levykaupassa vieraillessani, että Portugalin goottimiehet ovat lykänneet aivan varkain uuden levyn markkinoille ja ostin sen oitis mukaani, sillä ovathan Wolfheart, Irreligious ja Sin/Pecado niitä harvoja niin vanhoja metallilevytyksiä, joista jaksaa innostua edelleenkin.
Darkness & Hopen sekä Antidoten aiheuttamien pettymysten jälkeen palasi jo miltei menetetty uskoni ko. orkesteriin. Havaittavissa on selvästikin paluuta rankemmille vesille. Hyvin toteutettu kokonaisuus ja mahdottoman iskeviä biisejä.
 
Tämän otsikon alle keskustelua orkesterista ja varsinkin tästä uusimmasta levystä.

Itse jäi joskus divarista käteen The Antidote ja siitä kyllä kovasti pidin, sittemmin olen hommannut Sin/Pecadon, The Butterfly Effectin ja viimeisimpänä tuon hittilevy Wolfheartin. Wolfheart ei jostain syystä ole itselle oikein kunnolla kolahtanut, mutta The Antidote ja Sin/Pecado kyllä. En ole mikään goottimusiikin ystävä, mutta tästä bändistä voin häpeilemättä myöntää pitäväni.

Niin, tuo Butterfly Effect unohtuikin mainita. Kaikessa konemaisuudessaan ja häiriintyneisyydessään sekin on oiva tekele, vaikkei mielestäni yllä Wolfheartin, Irreligiouksen ja Sin/Pecadon tasolle.
Käsittääkseni yhtyeellä on joku debyyttikin, joka ei siis ole mikään mainituista, mutta ainakin kannen vaikutelma pentagrammi-logoineen antaa mielikuvan blackmetallilla aloittelevasta yhtyeestä, jossa ei vielä ole soittotaito, biisintekotaito eikä tuotantokaan kohdallaan. Voin toki olla väärässäkin, mutteivät soittajat olleet mitään virtuooseja vielä edes Wolfheartinkaan aikana.

Under The Moonspell on sekin oiva levy (ep), jota suositellaan tarkasteltavaksi vaikka se jakaakin melko paljon mielipiteitä. Kyllähän siinä blackista on havaittavissa, mutta mukana on myös runsaasti itämaishenkisiä mausteita. Kelpo levy.
 
Myös Memorial on parin heikomman levyn jälkeen hyvä osoitus siitä, kuinka mainio bändi kyseessä on.

En ole uutta levyä kuullutkaan, mutta mikäli sen pitäisi olla parempi kuin kaksi edeltäjäänsä, niin sehän tarkoittaa sitä, että se on jo suorastaan loistava :) Itselle iski tuo Antidote aika hyvin. Moonspell ei vielä tähän päivään mennessä ole huonoa musiikkia tehnytkään ja johtuen siitä, ettei Fernando Ribeiro varmasti osaa edes lähestyä paskaa, kiinnostaisi kovasti kuulla sitä hänen death metal-projektiaan. Nimi vain ei tule mieleen.

En ole uutta levyä kuullutkaan, mutta mikäli sen pitäisi olla parempi kuin kaksi edeltäjäänsä, niin sehän tarkoittaa sitä, että se on jo suorastaan loistava :) Itselle iski tuo Antidote aika hyvin. Moonspell ei vielä tähän päivään mennessä ole huonoa musiikkia tehnytkään ja johtuen siitä, ettei Fernando Ribeiro varmasti osaa edes lähestyä paskaa, kiinnostaisi kovasti kuulla sitä hänen death metal-projektiaan. Nimi vain ei tule mieleen.
 
Nimi oli Daemonarch tai jotain sinne päin. En ole kuullut itsekään.

Moonspell on niitä harvojä bändejä joka ei ole vielä onnistunut huonoa levyä tekemään, levyt on olleet aina erilaisia, mielenkiintoisia ja biisit sekä lyrikaat rautaa. Joidenkin mielestähän esim Sin/Pecado on kaikkien aikojen hirveimpiä konelätkytyksiä; vaikka levyhän on parhautta aina sooloja myöten - musiikki palvelee itseään. Uudelta levyltä olen kuullut vasta pari kipaletta, ja niiden perusteella odotukset on jälleen kovat..

Nimi oli Daemonarch tai jotain sinne päin. En ole kuullut itsekään.
 
Sehän se. Ihan kelpo levy on tuo Hermeticum, selkeästi kuulee että Moonspell-miehistöä on mukana.

opium on kaikkeuden paras sinkkubiisi! irreligious muutenkin sigge tiukka levy. butterfly effectillä on myös hyviä biisejä. parhaimpana mielestäni hypnoottinen disappear here.
jaa, että uusi matsku on hyvää?

Joidenkin mielestähän esim Sin/Pecado on kaikkien aikojen hirveimpiä konelätkytyksiä; vaikka levyhän on parhautta aina sooloja myöten - musiikki palvelee itseään.
 
Ethän tarkoita Butterfly Effectiä? Sekai se on se "parjattu konelätkytyslevy" :)
 
Eikö muka kukaan ole ostanut uusinta levyä? Hyi teitä! Kauppaan oitis.

Ethän tarkoita Butterfly Effectiä? Sekai se on se "parjattu konelätkytyslevy" :)
 
Butterflyhän on ihan ässä, ja "konelätkytyksestä" huolimatta hyvinkin raskasta kamaa. Sillä levyllä on jotenkin perkeleen kolkko ja nihilistinen tunnelma, kunnon terassimusiikkia kuumaan kesäpäivään!

Ethän tarkoita Butterfly Effectiä? Sekai se on se "parjattu konelätkytyslevy" :)
 
Ei kyllä tarkoitan ihan tuota syntiä, vaikka BFX sai jopa vielä enemmän ryöpytystä ilmestyessään. Mutta jos nyt oikein muistan niin kyllä Sin lytättiin aika lyttyyn turhaankin, vaikka levyllä ei hirveästi koneita olekaan - tai niiden rooli ei ole kovin iso. Synti nyt ei ollut muutenkaan raskas soundillisesti, ilmava ja helvetin toimivaa kamaa - Bfx oli taas mielestäni paljon rankempi levy niin lyyrisesti kun soundillisesti, siinä missä Sin oli paikoin ihan fiilistelyä ja tunnelmointia.