Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Koska saan kuitenkin bannit taas jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa, on tämä parempi hoitaa nyt pois alta.
Myöskin, olen pettynyt ja hämmentynyt (mutta en yllättynyt) siitä, että tälle bändille ei ole otsikkoa kukaan tajunnut tätä ennen tehdä.
 
Onhan Jesu komeaa kuunneltaa kyllä joo, mutta herra Broadrickin melodinen nynnyily ei ainakaan vielä ole iskenyt minuun samalla tavalla kuin, melkein maailman paras bändi, Godflesh.
 
Keskustelkaa (luulisi olevan tarpeeksi raskasta musiikkia).
 
http://www.youtube.com/watch?v=bL5q2qFmJEY

Kaikki toitottaa aina Streetcleaneria levyistä parhaimmaksi, mutta itselle Godflesh Ep on where it's at. Myös Love And Hate in Dub on edeltäjäänsä mielestäni tunnelmaltaan tiiviimpi.

Songs Of Love and Hate ja Hymns ovat omia suosikkejani, tämä bändi on omassa top kolmosessa.

Aivan loistava orkesteri! Tuli diggailtua aikoinaan enemmänkin, ja vetivät törkeen hyvän keikan Lepakolla (R.I.P) oisko ollut vuosi 1992?
Bändin viehätys meikäläisen kohdalla perustuu primitiivisiin ja agressiivisiin rumpukone soundeihin, ja Justinin Broadrickin nerokkaisiin kitara "maalailuihin" huiluäänineen yms.
Hämmentävää sinänsä, mutta Mr Broadrick kuului myös jonkun aikaa Napalm Deathin rivistöön!!!
Kyllä se Pure on paras lätty jos pitää sellainen nimetä...=) Joka tapauksessa industrialin juhlaa, jos Godfleshia johonkin genreen yrittää ängetä...