Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kuinka moni on tutustunut tähän Aki Haurun luotsaamaan yhtyeeseen?
 
Itse törmäsin viime vuoden alussa sattumalta heidän demoonsa enkä ole sen jälkeen sitä soittimesta pois saanut.
 
Mielestäni yksi Suomen parhaita ja lahjakkaimpia ryhmiä. Kertokaa mielipiteitänne..
 
Kotisivut: http://www.kolumbus.fi/daite/rauta

Kyllä kyllä, tuttu bändi on. Pidän suuresti. Tässä yhtyeessä Meshuggah yhdistyy pohjoismaiseen kansanmusiikkiin. Onhan noita "kansallisromanttisia" suomihevibändejä muitakin, mutta toista en tiedä, jossa olisi yhtä sulavasti toteutettu tämä kulttuurien yhdistäminen.
 
Toivoisin itsekin Rautaa keikoille, mutta taitaa pojilla (ja tytöillä) pitää hieman kiirettä elämän muilla rintamilla...

Päivitystä.. Kotisivu on nykyään www.rauta.info

Rauta ja YUP 18.3 Nosturissa. Kaikki sinne ihmettelemään.

Raudan debyyttialbumi Haudanmaa nyt kaupoissa.

Sain tuon debyyttinsä promona kuultavaksi jo hyvä tovi sitten, ja kuunneltu se on. Laitan tähän pikaisia huomioita, joita tein ko. levystä.
 
Soitto pelaa melko mallikkaasti kautta linjan, eritotenkin progressiivisen musiikin vaikutteilla maustetuissa kohdissa ja osuuksissa. Uudempi kansanmusiikkikin istuu kokonaisuuteen suht kivuttomasti, samoin myös särmäkitarat. Mutta hento ja ohut laulu tökkii pahemman kerran; kun muukin musiikki on saatu sovitettua hyvin yhteen, toivoisi laulunkin olevan aavistuksen verran voimakkaampaa ja jotenkin kulmikkaampaa; tällaisenaan se ei juuri harmaan massaan seasta järin erotu, mikä saa aikaan kuunnellessa kuuntelukokemusta melko lailla laskevan, paikka paikoin hyvin vaivaannuttavankin olon. Toinen mikä ei toimi, on yhteiskunnallisesti kantaaottava sanoituspuoli, joka ei sinällään ole huonoa, mutta joka ei oikein kohtaa musiikkia merkittävällä, saati sitten mitenkään mieleenjäävällä tasolla.
 
Lopputuloksena voidaan pitää debyyttiä ehkä hieman varovaisena, ohuena, mutta siltikin potentiaalisena ja omaperäisenä. Jahka saadaan särmää laulukuvioihin ja sanoituspuoleen hieman kiinnostavampia ulottuvuuksia - sanalla sanoen ne ikävänturhat suomirock-vaikutteet sieltä vittuun - lienee hyvää odotettavissa. Lopulliseen arvioon todettakoon siis jäävän aika laillakin korotusvaraa tulevia tuotoksia silmällä pitäen.

Kävin kuuntelemassa Myspacessa ja kuulosti kyllä todella hyvältä. Potentiaalinen bändi. Tuon Haudanmaa debyytin voisi hankkiakkin. Hurjaa tavaraa.
 
E: Virva Holtittomaan kanssa en kyllä hirveästi mielipiteitäni jaa, paitsi siinä että kyseessä on hyvä debyytti. Mielestäni tuo pehmeä laulu tuo jännän fiiliksen musiikkiin ja samoin myös lyyrikat. Suomi rock/pop vaikutteet kannattaa mielestäni myös pitää siellä. Imperiumi on antanut kovin hupaisan arvostelun levylle. Bändi on kuitenkin jalo ja laittaa sen näkyviin kotisivuilleen!

Soitto pelaa melko mallikkaasti kautta linjan, eritotenkin progressiivisen musiikin vaikutteilla maustetuissa kohdissa ja osuuksissa. Uudempi kansanmusiikkikin istuu kokonaisuuteen suht kivuttomasti, samoin myös särmäkitarat.
 
Onhan tuossa kyllä levyllä vetämässä sen verta ammattitaitoista porukkaa, että eipä tuo soiton sujuminen luulisi suurena yllätyksenä tulevan.. ;)
 
Omasta mielestä mielenkiintoinen ratkaisu oli kuitenkin metronomin heittäminen vesistölintujen maille studiossa, etenkin vielä kun materiaali on ajoittain melko kinkkistä ja sisältää paljon tuommoista rytmistä mesukkailua.. Luo minusta semmoista mukavaa studio-liven tunnelmaa tuohon yhteissoittoon, vaikka toki raita kerraallaan taltioitu kokonaisuus onkin.
 
Mutta hento ja ohut laulu tökkii pahemman kerran; kun muukin musiikki on saatu sovitettua hyvin yhteen, toivoisi laulunkin olevan aavistuksen verran voimakkaampaa ja jotenkin kulmikkaampaa;
 
Nämä ovat toki näitä mielipidejuttuja.. ;) Itse diggaan Ranen tyylistä hemmetisti. Erittäin koruton ja suora, ennen kaikkea rehellinen mieslaulu. Ei mitään rock-kukkopelleilyä vaan ihan rehellistä, perusjeppevetoa.
 
tällaisenaan se ei juuri harmaan massaan seasta järin erotu, mikä saa aikaan kuunnellessa kuuntelukokemusta melko lailla laskevan, paikka paikoin hyvin vaivaannuttavankin olon.
 
Tästä on käyty bändin tuttavapiirissä paljon keskustelua.. Aika lailla oikeaan ovat menneet meidän kaikkien arviot siitä, kuinka tuohon levyyn suhtaudutaan.. Onhan se alusta asti ollut selvää, että metallimiehille ymv jepeille tuo suurin "pelote" tuossa musiikissa onkin juuri tuo Ranen "suomi-rock"-laulutapa, josta odotetusti onkin paljon noottia tullut..
 
Sinänsä itseä kuitenkin ihmetyttää monien valitukset siitä, kuinka "harmaata" ja "tasapaksua" tuo äänikokonaisuus on. Eipä tule itsellä laisinkaan mieleen samanlaisessa vesistössä operoivia yhtyeitä. Ja viimeistään tuon laulun luulisi olevan nimenomaan se suurin pesäero noihin muihin vastaavanlaisiin folkmedelyhtyeisiin.. Hevimpi, rähinälaulajatyyppinen vetohan se vasta varsinainen kliseepamaus olisikin. "Hei soitetaan kansanmusaheviä hevilaulajalla".. Vau, enpä olisi tuota itse keksinyt.. ;)
 
Mutta tottahan toki, ymmärrän oikein hyvin miksi ihmisillä on ongelmia tuon laulun suhteen. Itse kun olen tuota Ranen laulua mm Mustarastaan kautta jo vuosia kuunnellut, on siihen ehtinyt jo kiintyä.. Parempi se on, että laulaja vetää itselleen uskollisella tavalla se sijaan, että alkaisi vetämään juttuja jotka eivät vain istu hänelle..
 
Rauta on muutenkin musiikillisesti melkoisessa väliinputoajan paikassa. Se ei ole tarpeeksi heviä heviväellä, hieman liian pop kamuväellä sekä hiukan turhan äkkiväärää peruskuluttajalle.. Eipä onneksi ole minun ongelmani kun tykkään kuin hullu puurosta. :)
 
Toinen mikä ei toimi, on yhteiskunnallisesti kantaaottava sanoituspuoli, joka ei sinällään ole huonoa, mutta joka ei oikein kohtaa musiikkia merkittävällä, saati sitten mitenkään mieleenjäävällä tasolla.
 
Tästä olen kyllä nyt täysin eri mieltä.. Omasta mielestä nuo Airolan tekstit istuvat musiikkiin oivasti. Ennenkaikkea ne istuvat mielestäni juurikin tuohon äänimaailmaan.. Modernismi ja tuommoinen kansalliromanttinen paatos luovat yhdessä semmoista ihastuttavaa, lähes skitsofreenistä paradoksaalisuutta. :)
 
Tietyssä mielessä löydän Raudan teksteistä melko paljon hengeheimolaisuutta Timo Rautiaisen teksteihin.. Vaikka lyyrisesti hieman enemmän tuolla naturatrippailuosastolla liikkuvatkin. Siinä on sitä samaa suomalaista perusjunttimaisuutta, sekä semmoista hieman esoteerisempää tunnelmakuvausta luonnon kautta.
 
Ja enkä menisi noita lyriikoita nyt niinkään maalaamaan yhteiskunnallisesti kantaaottaviksi lyriikoiksi, vaikka niissä toki hieman enemmän ajatusta takana onkin kuin perus pophutussa. Enemmän siellä minusta loistaa se ajatus siitä kuinka yksilön olisi joskus hyvä vain kääntyä peiliä kohti ja katsoa siihen pitkän tovin verran, sen sijaan, että pyrkisi kaikin keinoin yhteiskunnan epäkohtia setvimään ja kritisoimaan.. Kannanotto toki sekin.
 
Lopputuloksena voidaan pitää debyyttiä ehkä hieman varovaisena, ohuena, mutta siltikin potentiaalisena ja omaperäisenä.
 
Vanhat demot jo vuosien mittaa loppuunkuluttaneena, itselle tämä debyytti oli huomattavasti rohkeampi veto kuin osasin odottaa..Ennen kaikkea kuitenkin kenties tuotannollisesti. Aiempi julkaisu, Työstödemoja, oli äänimaailmaltaan kuitenkin huomattavasti hevimpi ja lähempänä äänimaailmataan semmoista perushevikuluttajan korvaa.
 
Studiossa on selkeästi tehty tietoinen päätös siitä, että reivataan kurssia pois hevimmästä suunnasta.. Kannattajakunnan kannalta kenties huono veto, mutta tulipa ainakin bändille mieleinen levy rassattua.
 
Imperiumi on antanut kovin hupaisan arvostelun levylle. Bändi on kuitenkin jalo ja laittaa sen näkyviin kotisivuilleen!
 
Sehän on juuri se oikea meininki.. Aki tuossa itse totesi ennen julkaisupäivää allekirjoittaneelle, että toivottavasti tulee kehujen lisäksi myös jäätävän musertavaa kritiikkiä ennemmin kuin semmoista "ihan kiva"-linjaa.. Saipa ainakin haluamansa.. ;)

Ja viimeistään tuon laulun luulisi olevan nimenomaan se suurin pesäero noihin muihin vastaavanlaisiin folkmedelyhtyeisiin.. Hevimpi, rähinälaulajatyyppinen vetohan se vasta varsinainen kliseepamaus olisikin. "Hei soitetaan kansanmusaheviä hevilaulajalla".. Vau, enpä olisi tuota itse keksinyt.. ;)
 
Mitään rähinähevi-osastoa en kyllä mielipiteelläni missään vaiheessa käynyt hakemaan.. ;)
 
Pointtini nyt lähinnä oli se, että se omalla tyylillä laulettu laulu saisi olla hieman väkevämpää pikemminkin suhteessa muuhun kokonaisuuteen. Tällaisenaan se vain jää harmittavan hennoksi taidolla ja timmiydellä sovitettujen instrumenttien sekaan (eikä siten todellakaan erotu sieltä tavallisen suomirock-laulumassan seasta). Kyse saattaa olla ihan toteutuskysymyksestäkin tosin, mikä saattaa parantua seuraavilla tuotoksillaankin. Niin ainakin toivon.
 
Tietyssä mielessä löydän Raudan teksteistä melko paljon hengeheimolaisuutta Timo Rautiaisen teksteihin..
 
Tämä on ehkä yksi syy siihen, minkä takia homma ei kohdallani toimi. Rautiaisen teksteistä en ole nimittäin koskaan pitänyt..
 
Ja enkä menisi noita lyriikoita nyt niinkään maalaamaan yhteiskunnallisesti kantaaottaviksi lyriikoiksi, vaikka niissä toki hieman enemmän ajatusta takana onkin kuin perus pophutussa.
 
Tämä nyt oli lähinnä ensiajatus, mikä tuli tekstejä lukiessa, sekä sävyssä ja tavassa tuoda asioita esille. Kuten sanottu, tyylissään ja sanomassaan - oli se sitten kantaaottavaa eli ei - ei sinänsä mitään vikaa ole, vaan pikemminkin siinä, että se ei kohtaa muun musiikin kanssa kyllin hyvin. Mutta tämän näkisin pikemminkin vain ajan kysymyksenä; uskon orkesterin eri osa-alueiden naittuvan yhteen paremmin jatkotuotannossaan, jota kyllä jäin itsekin odottelemaan.
 
Sehän on juuri se oikea meininki.. Aki tuossa itse totesi ennen julkaisupäivää allekirjoittaneelle, että toivottavasti tulee kehujen lisäksi myös jäätävän musertavaa kritiikkiä ennemmin kuin semmoista "ihan kiva"-linjaa.. Saipa ainakin haluamansa.. ;)
 
Siinä mielessä Rauta on kyllä onnistunut, että kommenttia tulee joko selkeästi puolesta tahi vastaan; silloin se on koskettanut ainakin jotain makuhermoja immeisissä. Ei mitään "nojaa, ihan jees" -henkisiä laimeita henkäyksiä. Siinä mielessä levy oli arvostelijan kannalta normaalia haastavampi teos (joita nimenomaan mielellään otetaan vastaan ainakin täällä suunnalla): paljon hyviä ja toimivia omaperäisiä juttuja, mutta myös paljon sellaista yhteensopimattomampaa. Kokonaisuudessaan silti olen arvioiva debyytin plussan puolelle, mutta silti sillä meiningillä, että jäädään odottelemaan toimivampaa kamaa vastaisuudessa.