Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Onko kenelläkään muulla samanlaisia ongelmia:
 
Ei pysty kuunnella enään kovin paljoa uutta metallimusiikkia, siis päivän aikana. Tästä on varmaan ollut aihetta ennenkin (yleistä keskustelua musiikista - palstalla oli vähän aihetta sivuten), mutta eipä ainakaan tällä palstalla osunut silmiin.
 
Eli, hyviä levyjä ja biisejä kuulee kyllä, mutta kaikki on jotenkin tungettu ihan "täyteen" kokoajan pakko olla jotain ääntä ja "massaa". Hiljaa ei voi mennä - uusi Sonata Arctican levy on hyvä esimerkki, kun kämppis sitä luukuttaa harva se päivä. Kovan kuulosia kertsejä jos tollasesta menosta tykkää, mutta se saamarin saundi! Tuntuu että meinaa tukehtua kun levyä joutuu kuuntelemaan, eikä siis kyse ole mistään huonoista biiseistä. Levy ei ole ainoa ongelmallinen, vaan kaikki vähänkin tunnetumpi ja uudempi tuotetaan ihan tukkoon, ei vaan enään pysty. Toinen hyvä esimerkki, omia suosikkilevyjä kaikesta huolimatta, on Mastodon - Blood Mountain. Levyn kuunteleminen on musiikillisestikkin aika haastavaa, mutta voi jumaliste onko sen pakko tuutata niin saakelin lujaa akustisissakin kohdissa? Sitten on vielä Devinit, Lamb of Godit mitkälie joiden koko saundi perustuu tauottomaan tuuttaukseen.. saisivat julkaista 30min mini-CDeitä pelkästään, niin pystyisi kuuntelemaan levyt loppuun.
 
Samalla jos joku jaksaa kertoa esimerkkejä uusista metallikiekoista millä näin ei ole, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Pari tiedänkin kyllä..

Sinun pitää vähän aikaa kuunnella jotain kirgisialaista fuusiojatsia niin kyllä se hevi varmaan taas maistuu vähän ajan päästä. :D
 
Nojaa, kuuntele Opethia. Tai Devinin soolomatskua.

Miksi sitä metallia pitää koko ajan kuunnella? Eri musiikkityylien vastapainoksi löytyy hyvin paljon erilaista musiikkia maailmalta. Samoihin genreihin jumittuminen voi turruttaa ennen pitkää.
 
Avarakatseisuutta peliin.
 
Ps. Ja jos sitä "heviä" pitää olla, niin kuuntele vaikka Toolia. Hyvinkin monivivahteista musiikkia eikä äänellisesti niin "täyteen ahdattua" kokonaisuutena tarkasteltuna.

Tai Devinin soolomatskua.
 
Ketjun aloittajan kertoma syy on suurin syy siihen, etten voi herran soolomatskua (enkä SYLiäkään sen puoleen) kuunnella.

Ps. Ja jos sitä "heviä" pitää olla, niin kuuntele vaikka Toolia. Hyvinkin monivivahteista musiikkia eikä äänellisesti niin "täyteen ahdattua" kokonaisuutena tarkasteltuna.
 
Veit vellit suustani.
 
Opethin Damnation levy olisi varmaan toinen vaihtoehto.

Itseä vittuttaa juurikin sama asia, että kaikki on niin mahtipontista, kliinistä ja täyteen ahdettua. Itselle tämä tuottaa sen ongelman että kaikki kuulostaa samalta ja hyvätkään kappaleet ei erotu.
No Drudkhia soimaan ja kuuntelemaan välillä sateenropinaa ja luonnon äänia musiikin seassa niin helpottaa.

Se varsinainen ongelma, johon ketjun aloittaja viitannee, on nykyään muodissa oleva masterointityyli. Eli kaikki pitää saada soimaan ihan saatanan lujaa, joka aiheuttaa sen ettei kuulijan korva yksinkertaisesti jaksa ottaa niin paljon informaatiota kokoajan vastaan. Levyt menee jatkuvasti särölle kun ne koitetaan levy-yhtiöiden toiveesta saada soimaan kovempaa kuin muut.
 
Vaikka levy olisi muuten "täynnä tavaraa" niin se olisi silti huomattavasti kuulijaystävällisempää jos masterkompuraa vähän löysättäisiin.
 
Mun mielestä on typerää sanoa että "no, elä sitten kuuntele". Jos musa on muuten hyvää, niin onhan sen nyt ärsyttävää jättää kuuntelematta sen takia, että masteroinnissa se on tuutattu särölle.
 
Vähän sama jos tykkäisitte hulluna puurosta, mutta Äiti olisikin tehnyt puurosta liian suolaista. Sen sijaan että olisitte jatkossa syömättä herkkupuuroanne, voisi vaan sanoa Äidille, että "Voisitko jatkossa laittaa vähän vähemmän suolaa puuroon?"
 
EDIT: Tässä ketju jossa puhutaan samasta aiheesta tuolla Yleistä -palstalla:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=1&t=148906&o=0&co=60

No onhan se vähän sävellystyylistäkin kiinni, jotkut yhtyeet vaan tuuttaavat täysillä geneeristä mättöä. Onneksi on olemassa tyylikkäämpääkin heviä.

Vähän sama jos tykkäisitte hulluna puurosta, mutta Äiti olisikin tehnyt puurosta liian suolaista. Sen sijaan että olisitte jatkossa syömättä herkkupuuroanne, voisi vaan sanoa Äidille, että "Voisitko jatkossa laittaa vähän vähemmän suolaa puuroon?"
 
Ja vastauksena tulee että "Kun tuo naapurin rouvakin tuuttaa kaksin käsin suolaa siihen puuroon, mainehan tässä menee jos pistetään vähemmän".
 
Rasittavaa ja väsyttäväähän kompuran ylikäyttö on, ei siitä mihinkään pääse. Ikävä trendi, vaan toivotaan että siitä päästään yli jossain vaiheessa.
 
Tuolla yleistä-puolella oli jossain vaiheessa ketjukin samasta asiasta muuten.

Ja vastauksena tulee että "Kun tuo naapurin rouvakin tuuttaa kaksin käsin suolaa siihen puuroon, mainehan tässä menee jos pistetään vähemmän".
 
Hyvin sanottu. Ja valitettavan totta.
 
EDIT: Niin ja lisäsin tuohon aiempaan kirjoitukseeni linkin.

Hyvin sanottu. Ja valitettavan totta.
 
Onneksi on ug :)

Kokeileppa kuunnella jotain nyanssi-rikkaampaa musiikkia, esim klassista välillä. Totta, että nykyään kompuraa on niin paljon, että ne hiljaiset kohdat ei oikeasti kuullosta hiljaiselta. Jos siinä musiikissa olisi dynamiikkaa enemmän ei siihen kyllästykkään niin nopeasti. Tasapaksu ei ole yhtä kiinnostavaa kuin virkistävä vaihtelu.
 
Itsekkin kuuntelin yhdessä välissä todella paljon esim. Strapping young ladia, Lamb of Godia ja ne rupesivat yhtäkkiä tökkimään. Omalla bändillä sitten otettiin ohjelmistoon esim. Red Hot Chili Pepperssiä ja soittaminenkin alkoi kiinnostamaan taas enemmän kun oli tottunut pelkkään mättöön/sahaukseen. Hetken kuunteli RHCP.tä ja kun pisti SYL:ä uudestaan niin huomasi kuinka brutaalia ja "tasaista" (lue= tietyt kaavat toistuu kokoajan) se on.
 
Summasummarum: Vaihtelua sanon ma niin maistuu kaikki paremmalta.
 
E: Ja jos ei hevi maistu, älä kuuntele. Ei se pakolla parane.

Muutama vuosi sitten mulla tuli musiikista yliannostus. Olin vähällä myydä soittokamatkin pois kun tuntui että mikään ei kiinnosta enää ja koko soittaminen ja musiikki ylipäänsä tuntui vastenmieliseltä. Pidin kahden viikon tauon musiikissa. En kuunnellut mitään musiikkia enkä soittanut mitään soitinta.

Kokeileppa kuunnella jotain nyanssi-rikkaampaa musiikkia, esim klassista välillä...
 
Miksi sitä metallia pitää koko ajan kuunnella? Eri musiikkityylien vastapainoksi löytyy hyvin paljon erilaista musiikkia maailmalta. Samoihin genreihin jumittuminen voi turruttaa ennen pitkää.
 
Ei tästä nyt ollut kysymys, tämä oli vaan metalllipalsta niin pysytään aiheessa. Hämää tämä asia etenkin ko. genren kohdalla, joka on ajoittain raskasta muutenkin. Kuuntelen paljon muutakin toki, ja aika monessa muussakin genressä tämä on ongelma.
 
Ps. Ja jos sitä "heviä" pitää olla, niin kuuntele vaikka Toolia. Hyvinkin monivivahteista musiikkia eikä äänellisesti niin "täyteen ahdattua" kokonaisuutena tarkasteltuna.
 
Tuulit on kuultu ja kyllästytty moneen otteeseen, samaa ongelmaa meinaa olla niissäkin.
 
Masterkompura-keskustelu on luettu myös, mutta mun mielestä ongelma ei ole enään pelkästään tässä. Ääntä pitää saada ihan joka paikkaan, jopa sävellystyyli tuntuu olevan muokattu korostamaan tätä särölle masteroimis trendiä. Siis eli metallimusan kokonaiskuva on ihan käsittämättömän meluisa tänä päivänä. Panteran levyistä huomaa hyvin vaikkapa tän kehityksen miten Reinventing the Steeliin mentäessä biiseissä alkoi olla kaikkea ties mitä häröääntä, kilkutinta ja muuta paskaa, masteroinnin muuttumisesta nyt puhumattakaan.
 
Itseä vittuttaa juurikin sama asia, että kaikki on niin mahtipontista, kliinistä ja täyteen ahdettua. Itselle tämä tuottaa sen ongelman että kaikki kuulostaa samalta ja hyvätkään kappaleet ei erotu.
No Drudkhia soimaan ja kuuntelemaan välillä sateenropinaa ja luonnon äänia musiikin seassa niin helpottaa.
 
Ko. bändi oli nimenomaan positiivisena poikkeuksena mielessä, kun ketjua aloittelin :)

Muutama vuosi sitten mulla tuli musiikista yliannostus. Olin vähällä myydä soittokamatkin pois kun tuntui että mikään ei kiinnosta enää ja koko soittaminen ja musiikki ylipäänsä tuntui vastenmieliseltä. Pidin kahden viikon tauon musiikissa. En kuunnellut mitään musiikkia enkä soittanut mitään soitinta.
 
Oho, vois todella kokeilla :o jos alkais kitarointikin sujumaan taas sitten..

Kuulostaa siltä, että Porcupine Tree voisi olla sopiva bändi helpottamaan oloasi. Itse hain samaan vaivaan vähän aikaa sitten Fear of a blank planet- levyn ja sain irti aivan huikeita fiiliksiä. Kokeile ihmeessä, ei sitä metallia tarvi kokoajan kuunnella.

Oho, vois todella kokeilla :o jos alkais kitarointikin sujumaan taas sitten..
 
Suosittelen koittamaan. Sain korvaorgasmeja :D

K niinkuin King Crimson. I talk to the windit soimaan ja korvat alkavat taas toimimaan.
 
Kärjistäen voisi sanoa, että mitä vanhempaa hevanderia (tai mitä vaan) pistää soimaan, sitä enemmän dynamiikkaa löytyy.

K niinkuin King Crimson. I talk to the windit soimaan ja korvat alkavat taas toimimaan.
 
Aamen.
 
King Crimsonin alkupään tuotantoa soittimeen siis. Vähän raskaampaa jos täytyy olla niin sitten vaikka Rushin 70-luvun tuotantoa (esim. Hemispheres). Siinä on mielestäni suhteellisen ilmavaa tuotantoa.
 
Muutoinkin olen havainnut, että tällainen 70-luvun äänipolitiikka miellyttää korvaa huomattavasti enemmän kuin 80-luvulta alkanut ylenpalttinen kompurointi.

Juttu on tuttu ja tuttu on ongelma.
 
Itse olen suurimmalti osalta selvinny sillä että olen vaan yksinkertaisesti laajentanut musamakua. Ja toisinaan kuuntelen paljon vanhoja levyjä, niillähän sitä ongelmaa ei juuri ole. Mutta juuri sempä takia iPodissani on myös bluesia, tai jotain muuta korvaa rauhoittavaa musiikkia. Suosittelen Zakk Wylden prokkiksia (Ozzya lukuunottamatta), niissä on hiljaiset hetketkin, eikä soundit kuulosta joltain ydinräjäyksiltä muutenkaan.
 
Black Sabbath toimii aina paremmin kuin sata jänistä!
 
E: veikkaan kuitnekin että ongelmaa tuskin ratkaistaan yhdellä, erilaisen bändin kuuntelulla. Taukokin tekee aina hyvää.