Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mitä bändejä olette joskus kuunnelleet, mutta kiinnostus on lopahtanut sittemmin tyystin? Onko uudet levyt tuubaa? Iskeekö niiden bändien vanhat levyt vielä? Mukava olisi kuulla myös perusteluja. Yritetään pysyä nimenomaan metallibändeissä.
 
Miulla tuli ekana mieleen seuraavat:
 
In Flames: Clayman on viimeinen hyvä levy. Sen jälkeen en ole päässyt enää uusien levyjen musiikkiin sisälle. Tyylinvaihdos ei ollut siis miulle mieleinen.
 
Sentenced: Frozen vielä hyvä, sen jälkeen ihan hyviä biisejä, mutta liian tylsää.
 
Stratovarius: Aikoinaan Visions oli huippulevy! Destinynkin vielä ostin, mutta se oli paskaa. Nyt alkaa päätä särkemään, oli sitten kyseessä mikä tahansa Stratovariuksen biisi.
 
Kotiteollisuus: Kuolleen kukan nimi ja sitä edeltänyt tuotanto on mainiota, mutta viimeisellä levyllä alkoi olla liikaa toistoa ja pelottavalta kuulostaa myös se uusin radiossa soiva biisi.

Lukkoontuminen lienee mahdollista...
 
Nojaa... En hirveästi ole tympiintynyt mihinkään, se on minusta luonnollista että välillä jonkun bändin kohdalla voi tulla pidempikin kuuntelutauko.

Kotiteollisuus: Vanhemmat levyt iski muutama vuosi sitten ihan perhanan kovasti. Kotiteollisuus oli jotain aivan mahtavaa =) Uusin levy alkoi sit jotenkin tuntua aika vieraalta ja popimmalta, että ei enää jaksanu innostua.
 
Metallica: Eihän tuo uus levy mitenkään paska ole, mutta kumminkin ihan outo. Metallican vanhemmasta tuotannosta löytyy kovimmat riffit ikinä.
 
Pikkuhiljaa on alkanut tuntua myös siltä, että Mokoma ei enää iske. Ja se on jo aika vakavaa jos ei Mokomaa jaksa kuunnella. Tulis jo se uus levy!

Children of Bodom ja Dimmu Borgir. Noita jaksoi joskus fanittaa, mutta sitten vaan sitä jotenkin lopahti kiinnostus. Trueuduinko mä sitten jotenkin jossain vaiheessa, en sitten tiedä.
 
Metallicaa ei tule sillä tavalla päivittäin kuunneltua, joskus sitä sitten taas innostuu sitäkin popittamaan. Niskateollisuus-osastoon on myöskin lopahtanut mielenkiinto.

Nykyään tympii oikeastaan kaikki metallisempi musiikki, paria poikkeusta lukuunottamatta. Ennen tuli kuunneltua käytännössä pelkkää metallia, mutta enää ei jaksa innostaa.

In Flames
Samaa mieltä. Jester Racen, Whoraclen, Colonyn ja Claymanin jälkeen valistin monille ihmisille In Flamesin olevan yksinkertaisesti maailman paras yhtye. Reroutea kuuntelin vielä xx kertaa läpi ja yritin ettiä epätoivoisena siitä sitä punaista lankaa, vaan eipä löytynyt. Soundtrackin kuuntelin kerran läpi, jonka jälkeen itkin verta ja lohduttelin itseäni paukuttamalla vanhaa kunnon materiaalia.
 
Children Of Bodom
Uudelta levyltä en saanut mitään "uutta" irti, kiinnostus bändiin on tod. lopahtanut. Noh, ehkä nyt Latvalan liityttyä löytyy sen verran kiinnostavuutta että tulee levy hankittua. Mutta kaukana on ne ajat jolloin metalliliitto 1:ltä tuli kuunneltua deadnight warrior eräs sata kertaa läpitte repeatilla ja sitä seurasi sitten something wildin läpikuuntelu. Hatebreeder antoi sekin karvojanostattavaa tunnetta ja tuolloin flamesin ohella bodom oli kovaa valuuttaa. Follow the reaper oli vielä ihan ok.
 
Amorphis
Elegyn jälkeen tullut materiaali ei ole inspiroinut, Tuonelan ostin totesin itselleni tarpeettomaksi levyksi, mitä olen muita uudempia kuullut niin sama linjaus jatkuu.
 
Uudesta flamesista, bodomista tai amorphiksesta tykkäävät, älkää nyt loukkaantuko, nää on vaan min mielipiteitä. Vähän on ehkä räjähdysherkkä-threadi, mutta katsellaan nyt.
 
Kuitenkin näitten bodomien ja flamesien "aikakausien" jälkeen on joutunut toteamaan että vanhassa vara parempi. Testament, Pantera, Stone, Iron Maiden, Judas Priest etc. ne vaan jaksaa aina kiinnostaa.

Kuuntelen vieläkin, mutta vähenevissä määrin Children of Bodomia. Matsku on alusta loppuun liian samanlaista, se toistaa itseään ja niitä parhaitakaan biisejä ei vaan jostain syystä enää tee mieli kuunnella.
 
Kotiteollisuus menetti otteensa Kuolleen kukan nimi-levyn jälkeen. Hyviä biisejähän ne popimmatki oli ainaki sen viiden kuuntelukerran verran. Kultalusikka palautti taas vähän uskoo parempaan huomiseen, mutta Vieraan sanomaa oli jo taas niin hittikamaa että itku tuli.

Stratovarius lakkasi kiinnostamasta Destiny-levyn jälkeen. Samalla kuoli myös kiinnostukseni kyseisen orkesterin edustamaa genreä kohtaan, lukuunottamatta Helloweenia.
 
Children of Bodomista olin jollakin tavalla kiinnostunut Hatebreederin aikaan, sittemmin sen yhtyeen touhut eivät ole pätkääkään kiinnostaneet.
 
Machine Headista katosi mielenkiinto The More Things Change-levyn jäläkeen, mutta Through the Ashes of Empires palautti sitä hieman. Ehkä yhtyeen musiikki on silti liian "pomppuvivahteista vieläkin..."

Children Of Bodom
Cradle Of Filth
Stratovarius
Metallica
 
Ei vaan enää kiinnosta... Noita tuli joskus kuunneltua ihan jarski pystyssä ja noi oli niitä ekoja metallipändejä mitä kuuntelin, ei vaan enää hetkauta

Metallica: Ei ole oikein jaksanut kuunnella enää moneen vuoteen.
 
My Dying Bride (avatarista huolimatta): Levyt vuoteen 1996 asti aivan mahtavia. Näitä tulee vielä kuunneltua. Uusin levy taas oli kansitaidetta myöten aivan hirveätä kuraa, usko hiipui lopullisesti.
Liian paljon koskettimia nykyään.
 
In Flames: Vanhemmat levyt olivat ihan hyviä, uudet taas sellaista nu-metal soosia että.
 
Machine Head: Nu-metal.
 
Fu manchu (tiedän ettei varsinaisesti ole metallia, mutta pistetään nyt): Muuttui liian popiksi kun soundipolitiikka muuttui liian puhtaaksi. Missä pörinä?
 
Cathedral: Jotenkin vain kiinostus hiipui, vaikka uudempien levyjen kai pitäisi olla enemmän metal kuin keskivaiheen tuotosten.
 
Paradise Lost: Tuskin tätä tarvitsee edes kommentoida?
 
Pantera: Ei tätä uhoamista jaksa enää kuunnella. Kaikki kunnioitus Dimelle kuitenkin.
 
On niitä varmaan muitakin. Se täytyy sanoa että jos rupeaa tulemaan vähänkään ostoskeskusheviin vivahtavaa materiaalia, niin usko loppuu täällä heti ja leikkaamalla.

Panteralta kuuntelen enää Cowboys from Helliä, joskus kännissä muitakin.
 
Perfect Element pt. ykkösen julkaisun aikoihin Pain of Salvation oli kova sana. Nykyään en jaksa kuunnella mitään näiden levyä. Hirveetä säkkiä.
 
The Hauntedin eka on vieläkin tykki. Made Me Do It 7-, loput hyvin heikkoja.
 
Meshuggahia ei enää jaksa.
 
Onhan näitä.

Mitäs näitä nyt on.... =/
 
Dimmu Borgiria joskus aikoinaan fanitin ihan kunnolla, mutta nykyään ei ole enää levyt käynyt pyörähtelemässä soittimessa. Jotenkin liian, en tiedä, mutta ei vaan enää iske.... =/ Nonni, liian teennäistä :D
 
Cradle of Filth oli joskus aikoinaan minulle kova sana, mutta noh.... ei enää ole ollut pitkään aikaan parin viime levyn ajan.... X/
 
Mudvaynekin on jäänyt hieman vähemmälle kuuntelulle.... Eka ja toka levy hyvät, ei uusin!!
 
Slipknottia tuli aikoinaan fanitettua ehkä eniten ikinä. Se oli minulle elämä, mutta ei todellakaan enää.... :D On siitä hävinnyt se hohto tai sitten olen vain tullut vanhaksi.... =/
 
In Flames oli joskus todella kova sana tai on se myös nytkin, mutta mutta.... Aiemmissa viesteissä onkin varmasti jo tullut asia selväksi.
 
Metallica kyllä vielä menee, vaikka hieman överiksi on heilläkin mennyt tuo musiikin tekeminen....
 
No siinä on joitain bändejä, joilta on loisto kadonnut jonnekin tuntemattomaan.... On se kuitenkin hyvä, että uusia bändejä tulee koko ajan lisää, vaikka hieman harmi toisaalta kun vanhat suosikit eivät enää jaksa kiinnostaa....

Kyllä metalli iskee ja lujaa, mutta uusin bändeihin ei ole jaksanut tutustua enää pitkään aikaan. Tai kun tutustuu niin ei jaksa kiinnostua. Johtunee osaksi sitä ettei omaperäisyyttä enää löydy. Ja nykysoundi on niin kliiniä valmiiksi pureskeltua. Vanhoja levyjä tulee soitettua uudestaan ja uudestaan. Yksi positiivinen yllättäjä on ehdottomasti Dreamtale. Sitä voisi kuunnellakin. toki vanhempien bändien uusia levyjä tulee huudatettua..tyylin maiden, priest.
Mutta kyllähän vanhojen isojenkin bändien vanhempi tuotanto on vaan käsittämättömällä tavalla parempaa kuin uusi.

Children Of Bodom
Uudelta levyltä en saanut mitään "uutta" irti, kiinnostus bändiin on tod. lopahtanut. Noh, ehkä nyt Latvalan liityttyä löytyy sen verran kiinnostavuutta että tulee levy hankittua. Mutta kaukana on ne ajat jolloin metalliliitto 1:ltä tuli kuunneltua deadnight warrior eräs sata kertaa läpitte repeatilla ja sitä seurasi sitten something wildin läpikuuntelu. Hatebreeder antoi sekin karvojanostattavaa tunnetta ja tuolloin flamesin ohella bodom oli kovaa valuuttaa. Follow the reaper oli vielä ihan ok.
 
Aivan samaa mieltä muuten, mutta tuo Latvalan tulokaan ei oikein ole saanut innostumaan tulevasta levystä..Pakko kai se on koekuunnella kuitenkin.

Okei pistetääs tulemaan.
 
Emperor - kaikki matsku tältä orkalta, sain jonkin sortin yliannostuksen ja viimeisin opus vähintään kokonaisuudessaan mitätön. Mainio akti, mutta en välitä vaikken ikinä kuulisi enää Anthemsia tai In the Nightside Eclipseä....ehkä sitten Alzheimer-pappana voi tänkin löytää uudelleen!
 
The Misfits - Jotenkin se juttu vain meni jo itseltä ohi, kauhea fanittaja tuossa '96 tienoilla, kuuntelin Legacy Of Brutalityä jonkin aikaa sitten enkä vain tuntenut enää mitään kummempaa vetoa siihen(ennen varsinainen Graalin löydetty malja itsellä). Sekä vimeisin?! Famous Monsters oli sellaista tuubaa että huh huh. Ja niille joiden mielestä ei ole thrashia, niin 3 pikku sanaa, Death Comes Ripping.
 
Fear Factory - Obsolete oli täydellisyyttä, ja sitten videolta ihmeteltiin miksi nää soittelee miten sattu vaan paikallaan pogoten...seuraaja ei sitten enää maistunut miltään. Ja myöh. edellämainittu olikin vaan ok/aika hyvä-tasoinen.
 
ja levyjä, jotka muuttivat aikanaan mutta jotka jäävät auttamattomasti nykyisin taustamusiikiksi:
Obituary - End Complete, Cannibal Corpse - 3 ekaa, Rollins Band - End Of Silence, Terrorizer - World Downfall, Autopsy - Mental Funeral, Cryptopsy - None So Live, Angelcorpse - The Inexorable, Sepultura - Arise(aina tulee baarissa, ihan ku ei muita ralleja olisi!)
 
Ja bändejä jotka ei muuten haittaa, mitä nyt surkeita levyjä puskevat, mutta mistä joitakin vois ehkä livenä tsekkailla : Machine Head, Megadeth, Death Angel, Voivod, Mayhem, Grave, Unleashed...

Lukkoontuminen lienee mahdollista...
 
Eiköhän aiheesta saa järkevääkin keskustelua aikaiseksi, tai ainakin saa tietää vähän muiden entisistä kuuntelutottumuksista..

Metallibändit, jotka eivät enää jaksa kiinnostaa?
 
Metallica.

Ei tule oikeastaan mieleen kuin Stratovarius, josta lukioaikoina tykkäsin kovastikin. Onhan ne levyt Visionsiin asti kyllä laadukkaita, uudemmat sitten vähemmän laadukkaita. Eipä tule tämäntyylistä musaa nykyisin pahemmin muutenkaan kuunneltua, poikkeuksena Twilightning, mikä on kuitenkin erilaista.
 
Nightwishiä enkä Kotiteollisuutta enää niin paljon jaksa kuin ennen.

Suhtaudun sen verran suurella intohimolla musiikkiin, että minulle ei ole olemassa "metallibändejä, jotka eivät enää jaksa kiinnostaa". Arvostus herroja taiteilijoita kohtaan on suuri. Suhtautumiseni musiikkiin(niin kuin melko pitkälle kaikkeen muuhunkin)on ollut aina mallia "joko vihaan tai rakastan". Kyseessä on kaksi hyvin voimakasta tunnetta. Ne eivät sammukaan niin helposti.
 
Lopuksi sitten tällainen pieni lainattu ajatus, jota voisitte soveltaa omassa elämässänne suhtautumisessa taiteeseen/taiteilijoihin.
 
Give them the respect they deserve

Niskis ei oikeen enää Rajaportista eteenpäin ole jaksanut kiinnostaa. Ei se mitään total scheissea ole, mutta ei vaan nappaa niinkuin ennen.
 
Metallican vanhat biisit on mahtavia, mutta kun nekin on kuullut niin jumalattoman moneen kertaan, niin ei nekään jaksa enää n:ttä kertaa niin innostaa.
 
Kuuntelen vieläkin In Flamesiä, mutta kun Whoraclesta eteenpäin kaikki levyt alkaa kuulostaa samalta puurolta. Vaikkei R2R ja Escape iskenytkään mitenkään äärettömästi, oli kiva kuulla edes jonkinnäköistä vaihtelua siihen musiikkiin.
 
Visions Stratoilta oli jo semmosta, että eikös tämä ole jo kuultu.
 
Suicidal Tendencies kolahti aivan sikana, mutta tämä uusi kokoonpano ja uusi tyyli ei jaksa iskeä.