Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Vastaava aihe on ollut varmasti jossain muodossa olemassa joskus, mutta en sellaista ihan nopealla kaivamisella löytänyt, joten avaanpa uuden. Oma tarkoitukseni tälle topicille on ihan uusien tuttavuuksien uteleminen, mutta kaipa täällä voi tästä "lajista" keskustella vapaamminkin. Onhan naislaulettu metalli kuitenkin ainakin jollain tasolla oma luokituksensa, harvoin sitä tulee liian vakavasti mihinkään tiettyyn genreen upotetttua. No, oli asia niin tai näin, niin tästä se lähtee omalta osaltani.
 
Osaisittekos nimetä joitakin erityisen hyviä naislaulettuja metallisia tai metalliin taipuisia yhtyeitä, sekä näiden kokoonpanojen tekemiä albumeita? Tyylillä ei ole sen tarkemmin niin paljoa väliä, kunhan se naislaulu on vähintään kohtalaisen vallitsevassa asemassa, laulu on tietenkin kovatasoista ja musiikki toimii siinä ohella komeasti, eikä tarvitse olettaa kaiken painottuvan ainoastaan lauluun. Listaan tässä ohella joitakin itselleni mieleisiä naislauletun metallin nimikkeitä, jotka ovat kieltämättä aikalailla sitä tunnetuinta mainstrean-osastoa pääasiassa, joten sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla sitä laajentaisi tuntemustaan ja löytäisi uusia nimiä.
 
Nämä ovat olleet mieleisiä:
 
Amaran - Pristine In Bondage
Lullacry - Vol. 4
Madder Mortem - All Flesh Is Grass
Madder Mortem - Desiderata
Madder Mortem - Deadlands
Nightwish - Oceanborn
Nightwish - Wishmaster
Silentium - Seducia
Stream Of Passion - Embrace The Storm
The Gathering - Mandylion
The Gathering - Nighttime Birds
Tristania - Beyond The Veil
Tristania - Widow's Weeds
Tristania - World Of Glass
Within Temptation - Enter
Within Temptation - Mother Earth
 
Listalta unohtui varmasti jotain, mutta ei se niin tarkkaa ole. Tärkeintä olisi lähinnä löytää kovatasoista ja komeasti laulettua naislaulettua metallia lisääkin, se kun tuntuu uppoavan tällä hetkellä kovasti. En pane pahakseni myöskään kevyemmän samaan suuntaan kulkevan materiaalin suosittelua, sillä esimerkiksi The Gatheringin kaksi uusinta ovat mitä mainiointa jälkeä. Joten antakaapa palaa vain, eli suosituksia tulemaan ja muutenkin keskustelua tästä kauniimman sukupuolen ääntämästä raskaammasta musiikista käyntiin.

Arch Enemy. Rrrok! Oli pakko sanoa vaikka en bändiä kauhean hyvin tunnekaan. Laulaja on todella paha.
Ai niin, Evanescence.

Arch Enemy. Rrrok! Oli pakko sanoa vaikka en bändiä kauhean hyvin tunnekaan. Laulaja on todella paha.
Ai niin, Evanescence.
 
Arch Enemy nyt on selvyys, mutta muristuja vokalisointeja en nyt ollut ainakaan itse hakemassa, vaikka varsinkin bändin parista uusimmasta pidänkin. Sen sijaan tuota erittäin suosittua Evanescencea en lähtisi edes nostamaan koko keskusteluun yhden huonon ja yhden karmean albumin jälkeen, esimerkiksi Stream Of Passionin tehdessä hieman samanväristä musiikkia erittäin paljon paremmalla otteella. Amy Leen ääni on toki studio-olosuhteissa mukavan kuuloista, mutta kun se on live-vetojen perusteella vähintään muovattua ja samaisen Stream Of Passionin mahtava vokalisti Marcela Bovio tekee saman kymmenesti paremmin, ei Evanescencella oli mitään virkaa musiikissa.
 
EDIT: Keräsinpä tässä myös listaa bändeistä/levyistä, joita on aikojen kuluessa suositeltu.
 
After Forever - Prison Of Desire
After Forever - Decipher
After Forever - Remagine
Amaran - A World Depraved
Dark Moor - The Hall of the Olden Dreams
Dark Moor - The Gates of Oblivion
Decadence - Decadence
Decadence - The Creature
Dreams Of Sanity - Komödia
Dreams Of Sanity - Masquerade
Edenbridge - Sunrise In Eden
Edenbridge - Arcana
Theatre Of Tragedy - Theatre Of Tragedy
Theatre Of Tragedy - Velvet Darkness They Fear
Theatre Of Tragedy - Aégis
Theatre Of Tragedy - Musique
The Third And The Mortal - Tears Laid In Earth
 
Olisikohan näiden joukossa jotain erityisen hyvää kamaa, johon tarttua lähemmin?

Battlelore, Lacuna Coil, Leaves Eyes, After forever.

Haetko täysin naislaulettua vai voiko mukana olla miesvokaaleitakin?
 
Kokeilleppa Unexpectiä ja The Project Hate MCMXCIX:iä, jos miesvokaalit ei haittaa. Nuo kaksi ovat niitä äärimmäisen harvoja bändejä, joiden naisvokaaleista pidän - normaalisti kun ne ovat vain kiekumista tai munatonta (ehhehe) pihinää.

Warlock/Doro: True as steel
Triumph&Agony
Love me in black
 
Lita Ford: Dancin' on the edge
Lita

Vixen. Olinko oikeesti eka?? :)

Tai Holy Moses?? Saattoipa olla ensimmäinen metallibändi jolla oli naislaulaja. Tai ensimmäisiä...

After Forever - Decipher
 
Tätä tuli lainattua kerran kaverilta, ennen kuin After Forever soitti Nightwishin lämppärinä Jäähallissa. Oikein hyvää kamaa muistaakseni ja melko tasainen kokonaisuus - siis muistaakseni, tästäkin alkaa olla jo vuosia. Ei siis niin kovaa iskenyt, että olisin levyn itsellenkikin hankkinut, mutta positiviisen kuvan jätti. Ja bändi itsehän toimi livenä varsin mallikkaasti.

Arch Enemy nyt on selvyys, mutta muristuja vokalisointeja en nyt ollut ainakaan itse hakemassa, vaikka varsinkin bändin parista uusimmasta pidänkin. Sen sijaan tuota erittäin suosittua Evanescencea en lähtisi edes nostamaan koko keskusteluun yhden huonon ja yhden karmean albumin jälkeen, esimerkiksi Stream Of Passionin tehdessä hieman samanväristä musiikkia erittäin paljon paremmalla otteella. Amy Leen ääni on toki studio-olosuhteissa mukavan kuuloista, mutta kun se on live-vetojen perusteella vähintään muovattua ja samaisen Stream Of Passionin mahtava vokalisti Marcela Bovio tekee saman kymmenesti paremmin, ei Evanescencella oli mitään virkaa musiikissa.
 
Höpönlöpön, ei Stream of Passion ole kuulemani perusteella läheskään niin kaupallista kuin Evanescence, joten antaa molempien bändien elää. Ja Evanescenecen levyjen huonous on täysin subjektiivinen mielipiteesi, varsinkaan jos et perustele asiaa millään tavalla.
 
Mitä se liveosaaminen taas tähän kuuluu? Jengi ostaa studioalbumeita levykaupasta, mitä sillä on väliä miten ne on tehty kunhan se musiikki pääsee oikeuksiinsa. Oletko ikinä itse ollut studiossa laulamassa? Jengi puhuu niin kuin ne oikeasti tietäisivät miten laulajan ääni jotenkin mystisesti rakennetaan koneella. Paskanmarjat, 99% tapauksista laulaja avaa äänensä kunnolla, lauleskelee koevetäisyjä, ja sitten nauhalle taltioidaan parhaat otot, jonka takia levylle saadaan paras mahdollinen suoritus. Autotunea saatetaan joskus näyttää, mutta se on oikeasti harvinaisempaa kuin moni luulee (paitsi Idols-levyillä:D). Vaihtoehto tolle tavalle tehdä on se, että ei itse kestä kuunnella omia levyjään ja jengi haukkuu paskaksi laulajaksi. Jos Stream of Passionilla olisi yhtä suuri studiobudjetti kuin Evanescencellä, voipi olla että Marcela Boviokin hieroisi laulujaan.
 
SoP on mielenkiintoinen bändi, Evanescencen uudesta en pidä kaikkine Amerikka-pop/rock-sovituskoukkuineen ja inhottavan raadollisine lyriikkoineen. Hyvät modulaatiot kappaleessa kyllä on.
 
Annetaanhan kaikkien kukkien kukkia.
 
Mites Velcra?

Velcra on paras. Varsinkin uusin levy Between Force and Fate. Jos olette eri mieltä niin olette väärässä.

Epican laulaja on ainakin kuuminta ikinä.

Epican laulaja on ainakin kuuminta ikinä.
 
Aika nicelaulaja!;)
 
Hauskaa.

Aghora ja Atrox. Kumpikaan ei edusta ihan sitä tyypillisintä raskasta metallia. Aghorasta löytyy juttua täältä metallipalstaltakin. Atroxia suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan jo pelkästään lumoavien vokaalien takia.
 
http://www.myspace.com/aghora
http://www.atrox.biz/downloads.php
 
Edit: Jahas, ei ainakaan etusivun kuvan perusteella tuossa Atroxissa enää naislaulajaa ole. Ainakin Orgasm ja Terrestrials -levyiltä löytyy.

Evilion. Bändistä löytyy kaksi nais laulajaa. Vaikka kuulostaa jo hirveältä niin kannattaa käydä lataamassa biisejä tuolta --> http://www.evilion.net
Levy on siis ilmaisjakelussa.

Velcra on paras. Varsinkin uusin levy Between Force and Fate. Jos olette eri mieltä niin olette väärässä.
 
Jessin vokaaleissa on sitä paljon puhuttua munaa. Ja tarvittaessa riipaisevaa herkkyyttäkin.
 
Loistobändi kyllä, mutta jotenkin tuntuu ettei Velcra välttämättä ole ihan sitä mitä tässä haetaan.

No kai se on pakko mainostaa kotikaupungin bändiä: www.mikseri.net/enchain Kerran näin livenä ja hyvin toimi.

kyllä walls of jericholla on melko kovaa naislaulua.
päihittää arch enemyn "laulajan" mennen tullen.

Tuossa 80-90-lukujen taitteessa jenkeistä tuli sellainen poppoo kuin Detente. Levynsä Recognize no authority pyöri omalla levylautasella melko ahkerasti ja lopetusbiisinsä Vultures in the sky on klassikko. Bändin myöhemmistä vaiheista ei ole mitään tietoa, muita levyjä ei ole tullut vastaan. Tuon linkin http://www.metalunderground.com/bands/details.cfm?bandid=4593 mukaan laulajattarensa Dawn Crosby (RIP) vaikutti myös bändissä nimeltä Fear Of God.

Herem:
 
http://www.herem.net/
 
Suomalaista doomia naisörinällä varustettuna.