Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Keskustelua, tästä suomalaista täydellisyyttä edustavasta Thrash-bändistä, joka lavalle noustessaan räjäyttää jokaisen tajunnan mielettömillä thrash-riffeillään, ja upeilla lyyrisillä suorituksillaan.
 
Hyvä aloitus, eikö? :)

Toimii klubioloissa paremmin kuin festareilla. Kurimus on 10 x parempi kuin TMRH, Mokoman 120 päivää on parempi kuin Valu mutta huonompi kuin Kurimus. Eipä oikein muuta, todella hyvä bändi.

Mokoma on loistava bändi, mutta minulle jo ehkä hieman kulunut juttu. Ei oikein jaksa enää sytyttää livenä näkemisetkään. Tosin taisin löytää 120 Päivää levyn uudestaan ja nyt pyörii soittimessa pienen tauon jälkeen tolkuttomasti. Ehdoton sing-along -levy tuo muuten.
 
Tulipa kaivettua jostain läjä Mokoman tabulatuurejakin ja nyt olen innostunut niistä pirusti. Hyvää downstroke-treeniä etenkin nuo Kurimuksen biisit, Ruhtinaalta löytyy myös pari loistavaa treenibiisiä.

Mäkin löysin Mokoman juuri uusiksi tuon Sauna-Openin keikan myötä. Piru vie miten rankka oli.

Toimii klubioloissa paremmin kuin festareilla. Kurimus on 10 x parempi kuin TMRH, Mokoman 120 päivää on parempi kuin Valu mutta huonompi kuin Kurimus. Eipä oikein muuta, todella hyvä bändi.
 
Jep, samaa mieltä, Kurimus toimii paljon paremmin. Niitä aiempia en ole kuullutkaan, mutta mahtibändi kyllä on. Varmasti vaikuttanut jotenkin rässin nousussa täällä Suomessa päin.

ihan WITUN kova bändi!!

Ei toimi mulle. Vokaalit on suoraan sanoen aika surkeat. Riffit myös aika mitäänsanomattomia. Katsotaan muuttuuko mielipide ilosaarirockin jälkeen.

PARAS!

Ahkerassa kuuntelussa kaikki levyt.
 
En vertaile mikä paras/huonoin. Marko on kiinnostava persoona.

Trässimmät biisit toimii loistavasti, ne "poppijutut" ei oikein kolahda, kuten uni saa tulla. Kurimus paras levy.

Muuten loistava, mutta Annalan laulu ei loppupeleissä oikein nappaa pitemmän päälle

DVD:llä potkii hyvin livenä,minun mielestä suomen parhaimpia metallibändejä.

Hyvää downstroke-treeniä etenkin nuo Kurimuksen biisit, Ruhtinaalta löytyy myös pari loistavaa treenibiisiä.
 
Ne vireet ovat vaan todella hanurista. Thrash&Dropped-D=huono ratkasu.

Ne vireet ovat vaan todella hanurista. Thrash&Dropped-D=huono ratkasu.
 
Kurimusta tuli aikanaan soiteltua jonkin verran ihan normaalissa D-vireessä, ja ainakin ne biisit mitä kävin läpi oli melkeen helpompia silleen. Niissä kun ei muistaakseni hirveästi hyödynnetä sitä droppi-virettä.

Kurimusta tuli aikanaan soiteltua jonkin verran ihan normaalissa D-vireessä, ja ainakin ne biisit mitä kävin läpi oli melkeen helpompia silleen. Niissä kun ei muistaakseni hirveästi hyödynnetä sitä droppi-virettä.
 
Paitsi joka biisissä..

Thrash&Dropped-D=huono ratkasu.
 
Miksi?

Kova bändi on kyllä. Itse tutustuin kunnolla vasta tuon dvd:n tullessa eikä muita levyjä ole vielä kertynytkään, pitäisi kyllä olla:) Ja saunassa näin ekaa kertaa kunnolla livenä ja toimi hiton hyvin...
 
Itse pidän myös kitaristien downpickaus-taitoa maininnan arvoisena. Esim. biisit kiellän itseni ja hiljaisuuden julistaja. Tiukasti vetävät ilman mitään turhempia kikkailuja kuitenkaan. Mukava olisi heidän kanssaan soittaa...

Mokoman ensimmäiset levyt olivat mielestäni aikamoista kuraa, ja löysinkin bändin vasta Kurimuksen julkaisuin aikoihin. Thrashia suomeksi, mikäs sen parempaa. Myös levyä seuranneiden kiertueiden keikat olivat ikimuistoisia.
 
TMRH-levyä odotin pitkään ja hartaasti, mutta pettymyshän se oli, ei voi mitään. Jotenkin tuntuu että nuo thrash-elementit olivat mukana vain sen takia, että saataisiin pidettyä mukana ne Kurimuksen aikaan kelkkaan hypänneet fanit. Levyllä on sinänsä ok-biisejä (esim. Uni saa tulla), mutta eipä juuri mitään sellaista räväkkyyttä joka teki Kurimuksesta pirun kovan jutun.
 
Kurimuksen aikoihin bändi tuntui myös jotenkin anarkistisemmalta sakilta, tehdään mitä huvittaa ja näytetään finkkua kaikille. Noh, nyt kun bändistä on tullut lähes Popedan kaltainen kassamagneetti, niin jotain tuosta vaarallisuuden tunteesta on vain kuihtunut pois. Toivottavasti bändi vetäisee maton massojen alta seuraavalla pitkäsoitollaan.
 
Että tämmöistä mielipidettä.

Mokoman ensimmäiset levyt olivat mielestäni aikamoista kuraa, ja löysinkin bändin vasta Kurimuksen julkaisuin aikoihin. Thrashia suomeksi, mikäs sen parempaa. Myös levyä seuranneiden kiertueiden keikat olivat ikimuistoisia.
 
TMRH-levyä odotin pitkään ja hartaasti, mutta pettymyshän se oli, ei voi mitään. Jotenkin tuntuu että nuo thrash-elementit olivat mukana vain sen takia, että saataisiin pidettyä mukana ne Kurimuksen aikaan kelkkaan hypänneet fanit. Levyllä on sinänsä ok-biisejä (esim. Uni saa tulla), mutta eipä juuri mitään sellaista räväkkyyttä joka teki Kurimuksesta pirun kovan jutun.
 
Kurimuksen aikoihin bändi tuntui myös jotenkin anarkistisemmalta sakilta, tehdään mitä huvittaa ja näytetään finkkua kaikille. Noh, nyt kun bändistä on tullut lähes Popedan kaltainen kassamagneetti, niin jotain tuosta vaarallisuuden tunteesta on vain kuihtunut pois. Toivottavasti bändi vetäisee maton massojen alta seuraavalla pitkäsoitollaan.
 
Että tämmöistä mielipidettä.
 
Minä voisin sanoa ihan samaa. Muistan vieläkin kun Metalliliitossa tuli Takatalvi ensimmäisen kerran ja meinasin täräyttää autolla ojaan kun oli niin jotenkin mahtava biisi. Se sitten jotenkin unohtui vaikka bändin nimen mieleen painoinkin ja taas sai radiosta kuulla Kasvot kohti itää ja sitten ei muuta kuin levykauppaan. Kurimus on ihan jurkeleen hyvä levy.
 
TMRH, odotus oli kova mutta ei vain pysty samaan kuin Kurimus vaikka ihan hyvä levy onkin. Punainen kukko-EP ja Kurimus, muuta ei oikeastaan tarvitse. DVD:kin oli ihan jees.

Mäkin löysin Mokoman juuri uusiksi tuon Sauna-Openin keikan myötä. Piru vie miten rankka oli.
 
Aivan samat fiilikset mullakin!