Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Oma teoriatietämys perustuu vaan youtuben opetusvideoihin, niin osaisko joku teoriasta paremmin perillä oleva valaista?
 
On D-mollista menevä kappale, jossa tollanen väliosa:
 
|C | |F | |E7 | |A7 |Dm (jne.)
 
Tuo E7 on välidominantti (eikö?). Itse kun mietin, mitä tuollaisen päälle soittas, niin katson onko välidominantti kappaleen duuri- vai mollisoinnun dominanttisointu.
 
Kyseisessä esimerkissä E7 kuulostaa ihan siltä, että se olisi Am soinnun dominanttisointu, mutta D-mollissahan A sointu pitäisi olla duurisointu?
 
Jatkossakin soitan varmasti sen tuolla tavalla, mutta mikä teoriaymmärryksessäni mättää?

Ihan normaalilta kakkosvitoselta toi mun mielestä näyttää. Jos noita rupeaa liikaa miettimään siellä "pitäisi olla" -tasolla, niin aika nopeesti huomaa, että ei kerkee mitään muuta enää tekemäänkään.

Keppi: Oma teoriatietämys perustuu vaan youtuben opetusvideoihin, niin osaisko joku teoriasta paremmin perillä oleva valaista?
 
On D-mollista menevä kappale, jossa tollanen väliosa:
 
|C | |F | |E7 | |A7 |Dm (jne.)
 
Tuo E7 on välidominantti (eikö?). Itse kun mietin, mitä tuollaisen päälle soittas, niin katson onko välidominantti kappaleen duuri- vai mollisoinnun dominanttisointu.
 
Kyseisessä esimerkissä E7 kuulostaa ihan siltä, että se olisi Am soinnun dominanttisointu, mutta D-mollissahan A sointu pitäisi olla duurisointu?
 
Jatkossakin soitan varmasti sen tuolla tavalla, mutta mikä teoriaymmärryksessäni mättää?
 
Se, että asteikko olisi joku muuttumaton pyhä asia. "sävellajin sisäiset soinnut" on niitä mitä siitä yhdestä asteikosta saa, mutta onhan niitä muitakin sointuja.
 
Välidominanttihan se on. Se, mitä sillä tiedolla tekee, on jokaisen hlökohtainen asia.

Keppi: Oma teoriatietämys perustuu vaan youtuben opetusvideoihin, niin osaisko joku teoriasta paremmin perillä oleva valaista?
 
On D-mollista menevä kappale, jossa tollanen väliosa:
 
|C | |F | |E7 | |A7 |Dm (jne.)
 
Tuo E7 on välidominantti (eikö?). Itse kun mietin, mitä tuollaisen päälle soittas, niin katson onko välidominantti kappaleen duuri- vai mollisoinnun dominanttisointu.
 
Kyseisessä esimerkissä E7 kuulostaa ihan siltä, että se olisi Am soinnun dominanttisointu, mutta D-mollissahan A sointu pitäisi olla duurisointu?
 
Jatkossakin soitan varmasti sen tuolla tavalla, mutta mikä teoriaymmärryksessäni mättää?
 
Se, että E7 kuulostaa Am:n dominantilta johtuu mistä? Ei ainakaan mistään E7:n ominaisuudesta, joten syyllistä on etsittävä sitä edeltävistä soinnuista. E7:ää edeltävä sointu on F. Näiden sointujen sävelet ovat asteikoksi järjestettynä A H C D E F G# = A harmoninen molli. (Edit: Jos ottaa vielä.edeltävän C-soinnun mukaan tarkasteluun saadaan luonnollisen mollin G-sävel mukaan: korva on hyvin totutettu a-molli-harmoniaan.)
 
Mollisävellajeissa on muutenkin muuntelua paljon enemmän kuin duureissa. Jos ajattelee vaikka luonnollista D-mollia: siihen kuuluu sävel C. Miksi viidennen asteen soinnun pitäisikään olla duuri? Historialliset syyt ovat nostaneet joonisen moodin kadenssin ihanteeksi, joka survotaan muihinkin, jotta.saataisiin äänenkuljetus vastaamaan ideaalia, jossa 7. sävel kiipeää toonikalle puoliaskeleella (C#->D). Jos moodi ei tätä tue, yksinkertaisesti korotetaan seitsemäs. Näin on saatu A-mollista duuri. Yleensä ei tyydytä edes tähän, vaan lisätään pieni septimi G ( kuten esimerkissäkin), joka nätisti vastaliikkeellä laskeutuu toonikasoinnun terssiksi F.
 
Eli tavallaan A:n ei PIDÄ olla duuri, vaan se muunnetaan tilapäisesti duuriksi silloin, kun halutaan palata D-molliin, jotta voidaan sinne mennessä käyttää duurista tuttuja äänenkuljetuskikkoja. Tämä johti sitten harmonisen ja melodisen mollin käyttöönottoon.
 
Jos haluaa E7:n kuulostavan enemmän A-duurille johtavalta, kannattaa laajennukset harkita sitä silmälläpitäen: 9 (F#) mieluummin kuin b9 (F), 13(C#) ei b13(C), 11(A) yleensä jätetään soittamatta kun on riidoissa terssin kanssa ja #11(A#=Bb) antaisi taas paremmin odotusarvoksi mollin, kun molemmat moodit joissa on b2 on myös molliterssillä. Eli kun soittelee siihen kiltisti E-miksolyydistä, vie se paremmin duurimaailmaan kuin joku altered tai lydian dominant.

Mahtavaa! Tätä vähän hain...Kiitoksia!
 
Epämuusikko: Se, että asteikko olisi joku muuttumaton pyhä asia. "sävellajin sisäiset soinnut" on niitä mitä siitä yhdestä asteikosta saa, mutta onhan niitä muitakin sointuja.
 
Välidominanttihan se on. Se, mitä sillä tiedolla tekee, on jokaisen hlökohtainen asia.
 
Juu en ajattele, että ois mikään pyhä. Kyllä itsellä (niin kun varmaan kaikilla) hyöty näitten asioiden ymmärtämisestä on ollut se, että voi hyödyntää oppia muissakin kappaleissa.

Nelisormimangusti:
 
Jos haluaa E7:n kuulostavan enemmän A-duurille johtavalta, kannattaa laajennukset harkita sitä silmälläpitäen: 9 (F#) mieluummin kuin b9 (F), 13(C#) ei b13(C), 11(A) yleensä jätetään soittamatta kun on riidoissa terssin kanssa ja #11(A#=Bb) antaisi taas paremmin odotusarvoksi mollin, kun molemmat moodit joissa on b2 on myös molliterssillä. Eli kun soittelee siihen kiltisti E-miksolyydistä, vie se paremmin duurimaailmaan kuin joku altered tai lydian dominant.
 
Näin varmasti on, mutta ite näen tuossa rimpsussa kohteena kuitenkin sen mainitsemasi d-mollin* ja itse priorisoisin sitä äänenkuljetuksen loppukohteena. Mikä ei analyysiasi toki vaaranna.
Itteä on koulutettu ajattelemaan nimenomaan toisella asteella olevia välidominantteja lyydisinä dominantteina, jos kys. paikkaan halutaan enemmän vääntöä kuin miksolyydisestä. Niistä opinnoista on tosin melko tovi aikaa. Nuo sun antamat laajennukset sinänsä herkullisia alt-laajennuksia, kun ne A:lle tultaessa pudottais puolikkaalla. tässä kohtaa täytyy ehkä jo kysyä kappaleen tyylilajia, jos jazzasiat eivät biisiin sovikaan. Esim. juicen "Juankoski Here I Come" -kappaleen ratkaisut voivat olla johonkin yhteyteen kuin nenä päähän.
 
(ihan tälleen konsulttipohjalta, en juurikaan soita määräsävelisiä soittimia viikkotasolla. Muutenkin olen pyrkinyt vähentämään asteikoiden kautta asioiden ajattelua * en edes kattonu/ajatellu sävellajia, katsoin vain että missä on lepotehoinen sointu)

Epämuusikko: Itteä on koulutettu ajattelemaan nimenomaan toisella asteella olevia välidominantteja lyydisinä dominantteina, jos kys. paikkaan halutaan enemmän vääntöä kuin miksolyydisestä.
 
Samanlaisia haintoja joo (dominat of dominant)...jos sävellaji olisi D-duuri, mutta mollitapauksessa sitä "vääntöä" tulee kyllä pikkasen liikaa, ainakin omaan makuun?!;D

Keppi: Samanlaisia haintoja joo (dominat of dominant)...jos sävellaji olisi D-duuri, mutta mollitapauksessa sitä "vääntöä" tulee kyllä pikkasen liikaa, ainakin omaan makuun?!;D
 
Vedän yhdellä lainauksella vaikka kommentoin myös Epämuusikon huomioita.
 
Periaatteessa molliin se lydian dominant periaatteessa sopii jopa paremmin, kun se lyydisen E7:n karateerisävel A# eli Bb on luonnollisen d-molliasteikon 6. sävel. Ainakin mainitussa jazzkontekstissa suositaan tosin melodista mollia jota kutsutaankin jazzmolliksi. Jostain syystä kyllä arvelen, että esimerkkibiisi ei ole jazzia.
 
En ole itse saanut rakennettua työkalupakkiini sellaisia "tähän tilanteeseen tämä asteikko" -ratkaisuja, kun en ole musiikkiopistotietä kulkenut, vaan löydän itseni toistuvasti tilanteista, joissa koko homma pitää pähkäillä alusta alkaen ja kokeilla eri vaihtoehtoja.
 
Jos miettii, että Dm on sävellaji, voisi fryyginen dominanttikin olla ihan kiva, kun se b2-sävel F on sävellajin terssi. Ja vääntöä varmaan piisaa.

Nelisormimangusti: Vedän yhdellä lainauksella vaikka kommentoin myös Epämuusikon huomioita.
 
Periaatteessa molliin se lydian dominant periaatteessa sopii jopa paremmin, kun se lyydisen E7:n karateerisävel A# eli Bb on luonnollisen d-molliasteikon 6. sävel. Ainakin mainitussa jazzkontekstissa suositaan tosin melodista mollia jota kutsutaankin jazzmolliksi. Jostain syystä kyllä arvelen, että esimerkkibiisi ei ole jazzia.
 
En ole itse saanut rakennettua työkalupakkiini sellaisia "tähän tilanteeseen tämä asteikko" -ratkaisuja, kun en ole musiikkiopistotietä kulkenut, vaan löydän itseni toistuvasti tilanteista, joissa koko homma pitää pähkäillä alusta alkaen ja kokeilla eri vaihtoehtoja.
 
Jos miettii, että Dm on sävellaji, voisi fryyginen dominanttikin olla ihan kiva, kun se b2-sävel F on sävellajin terssi. Ja vääntöä varmaan piisaa.
 
Ei kyllä lyydinen dominantti toimi yhtään. Kai tuossa pitää ajatella, että se "sävellaji muuttuu" hetkeksi A-molliin, jolloin tuo fryyginen dominantti (ja alteredkin), toimii E7:n kohdalla...mutta D-molliin palataan jo seuraavan soinnun (A7), kohdalla?!
 
Niin siis omalla korvallahan sitä vaan aina on mentävä, eikä nyt ainakaan mitään kannata sen vastaisesti soittaa vaan sen takia, että oma...puutteellinen teoriatietämys näyttäs "väittävän muuta"?!:D
 
Mikä kuulostaa hyvältä on tietysti aina oikein, eikä siihen toki varsinaisesti tarvitse olla teoreettisia perusteita, mutta kyllä toisaalta teorian avulla on itse ainakin löytänyt monta hyvää juttua, joita meikäläinen ei välttämättä olisi ilman sitä keksinyt. Siksi tuokin puoli alkanut kiinnostaa...

Lisätään nyt tämäkin lusikka soppaan. Berklee jatsiharmoniakirjat ehdottaa mollisävellajissa V7/V sointuun "Mixolydian (b9, #9, b13)" -sointuskaalaa, eli X7(b9, #9, b13) eli:
1 Tb9 T#9 3 S4 (5 Tb13) b7
 
T = tension
S = scale tone (eli avoid note, tässä tapauksessa häiritsee soinnun funktiota, melodiassa voi toki olla esim. ennakkosävelenä)
5 ja b13 on suluissa, koska jos kyse on soinnusta, toinen jää yleensä pois.
 
Huomattavaa tuossa on se, että jännitteelliset sävelet kuuluu sävellajiin. Duurissa V7/V:lle ehdotetaan Miksolyydistä.
 
Se on sit eri asia, että tykkääkö käyttää sointuskaala-ajattelua melodioissa ylipäänsä, mutta musta toi on ihan hyvä lähtökohta melodiaankin.
 
Näin hevikitaristina ajattelisin tohon automaattisesti seuraavan soinnun "paikallista" dim7-johtosävelsointua (mikä se on suomeksi?) Eli tossa tilanteessa G#dim7. Ton E7:n silmin se olis 3 5 b7 b9, eli linjassa em. sointuskaalan kanssa. Ja kun sitä on sweepattu niin vikkelään kuin mahdollista, niin voikin jatkaa tilua yhtä nauhaa alempaa seuraavaan sointuun. Ei tarvi miettiä kuin seuraavaa kepardia.

Arkka: Lisätään nyt tämäkin lusikka soppaan. Berklee jatsiharmoniakirjat ehdottaa mollisävellajissa V7/V sointuun "Mixolydian (b9, #9, b13)" -sointuskaalaa, eli X7(b9, #9, b13) eli:
1 Tb9 T#9 3 S4 (5 Tb13) b7
 
Eikös tuosta tule halfwholedim asteikko? Joo sekin kuulostaa hyvältä

Keppi: Eikös tuosta tule halfwholedim asteikko? Joo sekin kuulostaa hyvältä
 
Ei ihan mut lähelle. Kvartti ja seksti eroaa.

Arkka: Lisätään nyt tämäkin lusikka soppaan. Berklee jatsiharmoniakirjat ehdottaa mollisävellajissa V7/V sointuun "Mixolyydinen(b9, #9, b13)" -sointuskaalaa, eli X7(b9, #9, b13) eli:
1 Tb9 T#9 3 S4 (5 Tb13) b7
 
Eikö tuo ole juurikin fryyginen dominantti?
 
E: Eiku se #9. Jep.

Nelisormimangusti: Eikö tuo ole juurikin fryyginen dominantti?
 
E: Eiku se #9. Jep.
 
Joo, moni varmaan ajattelee ton tavallaan fryygisenä dominanttina, jossa on molemmat terssit.

Arkka: Joo, moni varmaan ajattelee ton tavallaan fryygisenä dominanttina, jossa on molemmat terssit.
 
Joo, aivo meni solmuun, kun asteikko olikin oktatoninen.