Musiikin teoria ja säveltäminen ›

baron: Mä löysin netistä (KVG ennen kuin kysyt täältä tyhmiä) seuraavat asteikot:
1. Fm F-melodinen molli
2. Ab Eb-melodinen molli => Ab lydian b7
3. G Ab-melodinen molli => G alt
4. C Db-melodinen molli => alt
 
Eiks? ;)
 
Derivative ja parallel approachia on kanssa ihan mukava pähkäillä
 
eli jos haluaa vaihtelua F-blues-asteikolle.
(Moni tie vie perille:-)
 
Aamen tälle.

Zeeboo: => Ab lydian b7
3. G Ab-melodinen molli => G alt
4. C Db-melodinen molli => alt
Derivative ja parallel approachia on kanssa ihan mukava pähkäillä
Aamen tälle.
 
Musta tuntuu että parasta oppia on yrittää apinoida parhaan kykynsä mukaan Bobby Timmonsin sooloa originaaliäänitteellä miettimättä mitä se tekee.
 
Sen verran matkiminen menee kummiskin pieleen että tulee ihan mun omannäköiseni soolo!

baron: ...Sen verran matkiminen menee kummiskin pieleen että tulee ihan mun omannäköiseni soolo!
 
Yksi fonisti luonnehti improvisointia reaaliaikaiseksi virheenkorjaukseksi =)

baron: Musta tuntuu että parasta oppia on yrittää apinoida parhaan kykynsä mukaan Bobby Timmonsin sooloa originaaliäänitteellä miettimättä mitä se tekee.
 
Mä painoin barska sulle plussaa ensimmäisen kerran tältä palstalta tuon lauseen ansiosta!

JanneI: Mä painoin barska sulle plussaa ensimmäisen kerran tältä palstalta tuon lauseen ansiosta!
 
Tää on teoriapalsta!
Mutta ei ne toisen choruksen alussa olevat glissandot ilmeisesti kovin kummallista teoreettista asteikkoanalyysia kaipaa.

Haluaisiko joku kertoa minulle solfauksesta? Tai vaikka tarjota jotakin kirjaa tai sivustoa aiheesta?

Arand: Haluaisiko joku kertoa minulle solfauksesta ?
 
Google + hakusana: Säveltapailu
 
http://www.google.fi/search?hl=fi&a … 4veltapailu&btnG=Haku&meta=

Tämmönen ongelma:
 
Jos aletaan duuriasteikon joka moodin päälle tekemään 13-sointuja lisäämällä terssi terssinsä jälkeen niin että ne soinnut sit loppujen lopuksi heijastaa niiden moodien soundeja, niin onko tää nyt yleensä sallittua? (siis joo kaikkea saa tehdä mikä kuulostaa hyvältä etc.) Ideana oli nyt se, etten tiiä yhtään onko 13-sointuja vain ne missä on suuri seksti(tredesimi) jolloin nää sais tehä vain I,II,IV ja V asteelle, tai että miten nää soinnut sit erottaa toisistaan jos merkintään ei tule eroa, että onko aina katottava jos näkyy vaikka Emaj13 että mones aste se on sille sävellajille missä kappale kulkee? Esim. H-duurista katottuna se ois lyydista moodia ilmentävä 13-sointu eli muuten sama kun jooninen mutta siellä se 11-sävel ois puoli sävelaskelta ylempänä?
 
Onko näiden sointujen kanssa yleensä tarkotuskaan menetellä näin? Ainakin ihan kivan kuulosia arpeggioita saa aikaan näin, mutta en sit tiiä onko ajatus lähtökohtasesti päin honkia..

Taidat puhua pantonaalisuudesta, joka pohjautuu "kaikkisävelisille" soinnuille? Siinä tapauksessa kannattaa unohtaa koko funktionaalisuus ja muu perinteinen harmonia-ajattelu.

ralliolli: Taidat puhua pantonaalisuudesta, joka pohjautuu "kaikkisävelisille" soinnuille? Siinä tapauksessa kannattaa unohtaa koko funktionaalisuus ja muu perinteinen harmonia-ajattelu.
 
Onko pantonaalisuus sama asia kun atonaalisuus/nontonaalisuus?
 
Eikö näillä duuriasteikon joka moodin päälle rakennetuissa arpeggioissa sitten ole minkäänlaista tonaalista funktiota? Miks ne pitää unohtaa nyt?
 
EDIT:
http://img88.imageshack.us/img88/622/moodit.jpg
 
Tässä siis miten olin ajatellu. Mättääkö tässä ajatus, ja miksi/miten?

Tonski: Onko pantonaalisuus sama asia kun atonaalisuus/nontonaalisuus?
 
Sori, taisin mokata. Tarkoitin pandiatonisuutta, josta Persichettikin puhuu.
 
Eikö näillä duuriasteikon joka moodin päälle rakennetuissa arpeggioissa sitten ole minkäänlaista tonaalista funktiota? Miks ne pitää unohtaa nyt?
 
Edellä mainittu herra kirjoittaa 20th Century Harmonyssaan (s. 223) seuraavasti:
 
The horizontal chord succession has no tonal direction; scale tones are manipulated as basic chordal materal without creating harmonic motion outside the underlying static and unaltered scale. The harmony has no characteristic functions...
 
Aika itsestäänselvää, eikös?

ralliolli:
Aika itsestäänselvää, eikös?
 
En tajunnu. Pandiatonisessa musiikissa siis käytetään diatonista asteikkoa vailla keskussäveltä? Eikö näissä soinnuissa sitten sitä ole, ja miksei se ole pohjasävel?

Tonski: En tajunnu. Pandiatonisessa musiikissa siis käytetään diatonista asteikkoa vailla keskussäveltä? Eikö näissä soinnuissa sitten sitä ole, ja miksei se ole pohjasävel?
 
Mitä enemmän peräkkäisillä soinnulla on yhteisiä säveliä, sitä pehmeämmiltä vaihdokset kuulostavat. Tämän huomaa jo kolmisointusatsin ja jazzharmonian (varsinkin modaalisen) välillä. Staattisuuden ääripäänä on luonnollisesti pandiatonisuus, ja asia on helppo todeta empiirisin kokein.
 
Niin ja tuohon nimeämiseen: mitä hyötyä olisi nimetä samoista sävelistä koostuvia peräkkäisiä sointuja bassosävelen mukaan? Eikö olisi fiksumpaa kutsua kyseisen kaltaista osiota pandiatoniseksi, nimetä se jonkun säveljoukon mukaan ja suunnata huomionsa esim. sen melodiseen ilmeeseen?

ralliolli: Mitä enemmän peräkkäisillä soinnulla on yhteisiä säveliä, sitä pehmeämmiltä vaihdokset kuulostavat. Tämän huomaa jo kolmisointusatsin ja jazzharmonian (varsinkin modaalisen) välillä. Staattisuuden ääripäänä on luonnollisesti pandiatonisuus, ja asia on helppo todeta empiirisin kokein.
 
Mä en nyt siltikään käsittäny vastausta tähän perimmäiseen kysymykseen eli voidaanko jokasen moodin päälle rakentaa ne 13-soinnut noin? Nyt ois väännettävä rautalangasta. :D

Tonski: Mä en nyt siltikään käsittäny vastausta tähän perimmäiseen kysymykseen eli voidaanko jokasen moodin päälle rakentaa ne 13-soinnut noin? Nyt ois väännettävä rautalangasta. :D
 
Funktionaalisessa harmoniassa soinnut ei laajene aina seitsensäveliksi asti. Dominanttisointu voi tosin olla jopa kahdeksansävelinen!

ralliolli: Funktionaalisessa harmoniassa soinnut ei laajene aina seitsensäveliksi asti. Dominanttisointu voi tosin olla jopa kahdeksansävelinen!
 
Miksi näin on? Ennaltasovittu sääntö, vai saako ne lisäsävelet sen menettämään funktionsa? Millon/millä asteilla/missä tapauksissa ne laajenee? (ei laajene "aina")

Tonski: Miksi näin on? Ennaltasovittu sääntö, vai saako ne lisäsävelet sen menettämään funktionsa? Millon/millä asteilla/missä tapauksissa ne laajenee? (ei laajene "aina")
 
Funktio siinä nimenomaan hämärtyy. Ja valitan, mutten jaksa nyt luetella niitä leejenemisia, kun ne kuitenkin löytyvät niin monesta perusoppaasta, todennäköisesti netistäkin.

ralliolli: Funktio siinä nimenomaan hämärtyy. Ja valitan, mutten jaksa nyt luetella niitä leejenemisia, kun ne kuitenkin löytyvät niin monesta perusoppaasta, todennäköisesti netistäkin.
 
Joo kiitos oot kuitenkin auttanu aika paljon. Tietyt asteet varmaankin laajenee tiettyyn pisteeseen asti olettasin? Vaikka nuo ei sitten funktion tehoa kovin loistavasti ilmennä niin kivoja juoksutuksia mielestäni jazzin ulkopuoliseen improvisointiin, jazzissa kun käsittääkseni sitä tehoa pitää ilmentää kaikkein voimakkaimmin?

Zeeboo: Yksi fonisti luonnehti improvisointia reaaliaikaiseksi virheenkorjaukseksi =)
 
No sitähän se mulla ainakin on.

Terve, miks tää Dream Theaterin Take the time-biisissä loppupuolella esiintyvä sointukierto toimii?
Silkkaa duuria:
|E | F# | A | C D | E
 
Havaintojeni mukaan sooloillessa tohon kait wörkkii perus-ok (kuten aikalailla muihinkin duurikiertoihin)E-duurin rinnakkaismollipentatonisesta väännetty blues-skaala...